Näin ehkäiset sisarusten ristiriitoja

Alle on koottu vinkkejä siitä, kuinka sisarusten välistä kitkaa voi ehkäistä, ja mitä voi tehdä, kun riita kuitenkin leimahtaa käyntiin. Katso olisiko näistä apua teidän perheessänne!

• Anna lapsille myönteistä huomiota ja palautetta silloin, kun kaikki sujuu hienosti: ”Onpa kiva, kun te leikitte noin nätisti yhdessä. Olit reilu, kun annoit siskon lainata autoasi.” Tämä vähentää lasten tarvetta hakea vanhemman huomiota negatiivisin keinoin.
• Auta ja rohkaise sisaruksia tukemaan ja pitämään huolta toisistaan. Huomaa ja anna kiitosta, kun se tapahtuu spontaanisti: ”Minusta oli tosi hienoa, kun autoit siskoa matematiikan läksyissä.”
• Lapset ovat monissa asioissa mallioppijoita. Pohdi omaa ja puolisosi tapaa osoittaa tunteitanne ja toiveitanne. Minkälaisia malleja olette oppineet lapsuuden kodeissanne? Onko perheessänne tapana nimitellä vanhempia ja lapsia? Osataanko teillä neuvotella erimielisyyksien hetkellä vai ovatko huuto, iva, riehuminen tai mykkäkoulu pääasiallisia tapoja saada asiat perille? Opetelkaa käyttämään tarpeidenne ja toiveidenne viestinnässä ns. minä-viestejä: ”Minusta tuntuu kurjalta, kun vaatteet lojuvat lattialla ja meinaan niihin kompastua” sen sijaan, että kuvaatte toistenne vikoja, leimaatte ja nimittelette: ”Miksi sinä et koskaan voi korjata vaatteita lattialta? Olet niin saamaton!”
• Älä ota yhtä lasta puskuriksi tai tuomariksi vanhempien välisiin kiistoihin. Ei ole reilua, että lapsi joutuu liittoutumaan toisen vanhemman kanssa toista vastaan. Se tuo aikuisten väliset riidat lastenkin välisiin suhteisiin.
• Kannusta ja tue lasten keskinäisiä leikkejä. Anna vapaalle leikille mahdollisimman paljon mahdollisuuksia, tilaa ja aikaa. Voit joskus olla myös leikin tai pelin käynnistäjänä ja olla siinä itsekin mukana.
• Järjestä jokaiselle lapselle joskus omaa aikaa yhden vanhemman kanssa. Sen ei tarvitse olla ihmeellisiä huippuelämyksiä, vaan esim. yhteinen kauppareissu, satuhetki, pyöräily-, hellittely- tai juttelutuokio.
• Väsymys, kyllästyminen, pitkästyminen, pitkä paikallaan olo, tekemisen puute ja levoton olo sytyttävät herkästi riidat. Kun kiusaaminen toimii ajanvietteenä paremman puutteessa, järjestä muunlaista mielenkiintoista toimintaa. Ulkoilu ja liikunta ovat hyviä tapoja purkaa energiaa. Säännöllinen päivä- ja ruokarytmi auttaa pitämään nälkäkiukut hallinnassa.
• Älä vertaile lapsia keskenään, sillä jokainen on oma arvokas yksilö sellaisenaan. Kun olet harmissasi tai mielissäsi yhden lapsen käytöksestä, kuvaa tuntemus sellaisenaan ilman vertailua lasten välillä. Esim.: ”Olenpa iloinen, kun syöt noin reippaasti”, on parempi kuin ”Sinä olet paljon reippaampi syömään kuin siskosi.” Älä nosta toisen lapsen itsetuntoa toisen kustannuksella.
• Tasapuolisuuden osoittaminen on haastavaa. Voit korostaa viivoittimella mitattavan tasapuolisuuden sijasta kunkin lapsen yksilöllisiä tarpeita. ◦Anna kullekin lapselle yksilöllistä rakkautta, kerro, miksi juuri hän on sinulle niin tärkeä: ”Kaikki lapseni ovat minulle tärkeitä. Sinä olet minun ainoa Eetuni. Kukaan ei ajattele ja tunne kuten sinä tai kerro sellaisia juttuja. Olen niin iloinen, että juuri sinä olet minun poikani.”
  • Tarjoile pöydän antimia sen mukaan, miten kukin jaksaa tai tarvitsee: ”Sinulla taitaa olla vielä nälkä. Jaksatko kokonaisen voileivän vai otatko puolikkaan?”
  • Vaikka et voi antaa samalla hetkellä kaikille saman verran huomiota, voit kertoa, että kaikkien tarpeet ovat tärkeitä: ”Juuri nyt on tärkeää, että teemme tämän asian veljesi kanssa loppuun. Sen jälkeen kuuntelen mielelläni, mitä sinulla on kerrottavanasi.”
  • Uusia vaatteita ja tavaroita hankitaan kunkin tarpeen mukaan, eikä kaikkien aina tarvitse saada samaa. Jokainen saa joskus jotain uutta.

• Jakaminen on tärkeä, mutta vaikea taito. Jotkut tavarat ja lelut voivat olla yhteiskäytössä. Niiden lisäksi lapset voivat laittaa omaan talteen muutamia itselle erityisen tärkeitä tavaroita, joihin muilla ei ole lupa koskea ilman lupaa.
  • Jakamista ja vuorottelua voitte harjoitella erilaisissa peleissä, jolloin se on usein hauskaa. Voitte jutella yhdessä siitä, kuinka voittajana on helppoa olla, mutta häviäminen on vaikeaa, eikä se aina onnistu ilman pettymystä ja itkua.
  • Osoita lapsille, mitä etua jakamisesta on: ”Kun sinä annat siskon lainata kukkamuottia, sisko voi lainata sinulle tähtimuottia, ja molemmat voivat tehdä kahdenlaisia pipareita”, tai ”Jos annat siskon käyttää autoasi, hänkin varmasti mielellään antaa sinun leikkiä välillä omilla leluillaan.”
  • Muistuta, että kun nyt on yhden vuoro, seuraavaksi on toisen vuoro.
  • Anna lapsille jakamistilanteesta vastuuta sen sijaan, että määräät itse: ”Purkissa on jäljellä enää kaksi ananasrengasta. Jaetaanko ne tasan kaikille?”
  • Huomaa ja anna kiitosta, kun joku jakaa luontevasti omastaan.
  • Anna mahdollisuuksia jakamisen harjoitteluun, esim. jakamalla kaikille keksejä yhteisestä pussista. Anna siitä kehuja ja kiitosta.
  • Näytä itse esimerkkiä jakamisen taidosta.
  • Kun jakamisesta on tullut riita, rauhoita ja auta, mutta älä ratkaise tilannetta lasten puolesta. Totea ääneen tilanne, ja mikä siinä on ongelma kullekin lapselle: ”Teillä on riita. Näyttää siltä, että Eetu haluaisi myös leikkiä legoilla, mutta Emma ei halua jakaa legojaan. Olenko oikeassa?” Voit todeta, jos toisella lapsella on tavaraan erityisoikeus, esim. toinen omistaa sen, aloitti sillä ensin leikit, on saanut leikkiä sillä harvemmin tai tarvitsee sitä läksyjen tekemiseen. Voit myös kertoa, että lapset saavat neuvotella tilanteeseen ihan oman ratkaisun, jos he haluavat.
  • Anna lapsille aikaa: ”Emma ei ole vielä valmis jakamaan legojaan, mutta Emma voi kertoa, jos hän on siihen valmis myöhemmin.”
  • Auta lapsia ymmärtämään toistensa tunteita. ”Ne ovat sinun legosi. Veljellä on kuitenkin tosi paha mieli, kun hän ei saa leikkiä niillä. Mitähän me keksisimme? Keksisitkö veljelle jonkin toisen kivan lelun tilalle?”
  • Opeta pienille lapsille vähitellen yhdessäolon pelisääntöjä. Pienet lapset nauttivat toistensa seurasta, mutta ovat vielä luonnostaan hyvin itsekeskeisiä, heidän on vaikea jakaa omastaan. Noin 4 vuoden iässä jakamisen taito helpottuu vähitellen, vaikka pikku-koululainenkin voi välillä olla haluton jakamaan ja ottamaan toisia huomioon.
  • Auta sosiaalisten taitojen opettelussa: kädestä napattu lelu palautetaan oikealle omistajalle. Lapselle kerrotaan ystävällisesti, mutta jämäkästi, että toisen kädestä ei saa ottaa. Lapsille voi myös opettaa vaihtokauppojen tekemistä. Hiekkalaatikolla on reilua, että kaikilla on jokin hiekkalelu. Voit kertoa, mitä hyötyä ja iloa jakamisesta ja reilun pelin säännöistä on. Taitojen hiominen vaatii toistoja toistojen perään!
  • Tärkeitä perussääntöjä ovat mm.: toisen kädestä ei oteta, liukumäestä lasketaan vuorotellen, keinussa keinutaan vuorotellen. Pienet lapset eivät jaksa kuunnella tai ymmärtää pitkiä perusteluja.
  • Mieti kuinka helppoa itsestäsi olisi jakaa tavara, joka on omasi ja sinulle tärkeä kuten auto, korut, vaatteet ….
• Älä luo lapsille tiettyjä rooleja, sillä ne kahlitsevat herkästi: yksi on aina vastuun kantaja, yksi avuton ja yksi perheen älykkö, yhdestä ei voi koskaan tulla laulajaa tai tarkan työn tekijää. Myönteinenkään leima ei välttämättä ole eduksi: lapselle voi tulla tunne, että vanhempi rakastaa häntä vain, kun hän täyttää roolinsa odotukset.
  • Jokaisessa lapsessa on erilaisia puolia ja mahdollisuuksia. Liikkumatila tuntuu hyvältä: välillä voi olla hoivaaja ja välillä hoivattava tai innostua harrastuksesta, jossa ei ole luonnon lahjakkuus.
  • Lapset luovat ja ottavat itsekin rooleja mm. ikänsä ja luonteen piirteidensä perusteella. Voit joskus tietoisesti rikkoa niitä, esim. luottaa kauppareissulla rahat huolettoman pikkuveljen huomaan tai antaa aran kuopuksen valita ensin.
• Keskity lasten kykyihin ja pienempiinkin onnistumisiin, älä heikkouksiin. Omien vahvuuksien tiedostaminen ja niissä pärjääminen nostaa itsetuntoa ja auttaa paremmin hyväksymään myös omia heikkouksia tai antaa itseluottamusta yrittää myös vaikeilta tuntuvia asioita.
• Sisarusten välillä voi muhia jokin jatkuva tilanne, joka vaivaa jotakuta lapsista. Ota lapsen huoli tosissaan, vaikka asia vaikuttaisi aikuisen silmin vähäpätöiseltä. Voit kutsua koolle kaikki osapuolet ja kertoa, että perheessä on ongelma, johon on tärkeä löytää ratkaisu, johon kaikki voivat olla tyytyväisiä.
• Perheen sisäinen huumori ja hassuttelu voivat olla oivia keinoja pehmittää erilaisia tilanteita ja asettaa niitä oikeisiin mittasuhteisiin. Huumori ei saa kuitenkaan olla pilkallista tai loukata kenenkään tunteita. Lapsen ikä ja luonne sekä perheen yleinen viestintätapa antavat raameja sille miten ronskisti huumorilla voi pelata.
• Väsyneenä voit jaksaa olla vähemmän hyväntuulinen, ymmärtävä, puolueeton ja sovitteleva kuin haluaisit. Vanhemman jatkuva kireys, kiljuminen ja huonotuulisuus vaikuttavat myös lasten mielialaan, mikä voi ruokkia riitoja. Onkin tärkeää pitää huolta omasta levosta ja virkistyksestä ja huomata koska oma pinna alkaa olla liian kireällä. Silloin vanhempi pannaan jäähylle esim. lenkille, ystävän luo tai hyvän kirjan ääreen.

Äiti tulee paikalle 4-vuotiaan Oonan ja 6-vuotiaan Saanan huutojen hälyttämänä. Sopuisa leikki on päätynyt riitaan. Molemmat tytöt huutavat ja repivät lelua, tilanteessa ei selvästikään päästä omin voimin eteenpäin.

Äiti toteaa: ”Teillä näyttää olevan riita, olette selvästi vihaisia tosillenne. Mitä on tapahtunut?” Molemmat tytöt vastaavat itkun sekaisella kiukkuhuudolla ja puhuvat toistensa päälle.

Äiti: ”Molemmat tytöt saavat kertoa vuorollaan, mistä on kyse. Kerrotko sinä Oona ensin, mitä sinun mielestä on tapahtunut?”

Oona: ”No, kun mä otin tän prinsessavauvan mun leikkeihin, kun se oli maassa ja vapaana, ja sitten Saana väittää, että se kuuluu sille. Mä tarviin tätä mun leikkeihin!”

Äiti: ”Selvä. Sinä löysit prinsessavauvan ja haluaisit leikkiä sillä. Kerrotko sitten Saana, mitä sinun mielestäsi on tapahtunut?”

Saana: ”Se prinsessavauva ei todellakaan ollut vapaana! Se oli mun leikeissä ja tossa lattialla vain päiväunilla. Se kuuluu mun leikkeihin!”

Äiti: ”Oona siis luuli, että prinsessavauva on vapaana, mutta Saanan mukaan se ei ollutkaan. Oona ei sitä tiennyt. Teidän molempien mielestä prinsessavauva kuuluu itselle, molemmat toivovat sitä omaan leikkiinsä. Onpa kinkkinen pulma. Mitenhän sen voisi ratkaista? Osaatteko te ehdottaa reiluja ideoita? Tuleeko Oonalle mitään mieleen?”

Oona: ”Mä leikin tällä yksin!”

Äiti: ”Oona ehdottaa, että leikkii prinsessavauvalla yksin. Mitä Saana tuumii? Onko se sinusta reilua?”

Saana: ”Ei ole. Minusta olisi reilua, että leikimme vuorotellen. Ensin minä 5 minuuttia ja sitten Oona 5 minuuttia. Sinä katsot kellosta.”

Äiti: ”Kuulostaako Saanan ehdotus Oonasta reilulta?”

Oona: ”Ei kuulosta. Mä leikin tällä yksin.”

Äiti: ”Muistatko, että se ei ollut Saanan mielestä reilu vaihtoehto. Meidän pitää löytää sellainen ratkaisu, joka on molemmille sopiva ja reilu. Tuleeko sinulle mitään muuta mieleen?”

Seuraa hetken hiljaisuus. Äiti jo miettii, pitäisikö hänen ottaa ratkaisun avaimet käsiinsä, mutta pidättäytyy siitä, haluaa antaa tytöille mahdollisuuden.

Oona: ”Mä ehdotan, että Saana voi leikkiä tällä ekaksi vähän aikaa ja sitten mä.”

Äiti: ”Kuulostaako tämä Saanasta reilulta? Sopiiko se sinulle?”

Saana: ”Sopii.”

Äiti: ”Upeaa tytöt! Te löysitte yhdessä ratkaisun hankalaan pulmaan. Se oli hienosti tehty!”