Perhe muuttaa

Useat lapset kokevat perheen muuton jossakin vaiheessa elämäänsä, monet useamman kerran. Muutto voi tapahtua lähelle, jolloin lapsen tuttu elinpiiri säilyy monilta osin samana. Tai perhe voi muuttaa kauas, jolloin lapsen ja perheen elämässä muuttuu moni asia samalla kertaa: kodin ja tutun lähiympäristön lisäksi esimerkiksi päiväkoti, koulu, työpaikka, harrastuspaikat, arjen lähi-ihmiset ja kaverit, ehkä murre, joskus jopa kieli.

Muutto voi olla odotettu ja myönteinen asia tai tapahtua enemmän pakon edessä. Joskus muuton syynä on vanhempien ero. Joka tapauksessa sekä vanhempaa että lasta voi jännittää, kuinka sopeutuminen uuteen yhteisöön onnistuu.

Perheen taloudellinen tilanne voi muuttua, kun työtilanne muuttuu, vanhemmat eroavat tai ostetaan tai vuokrataan asunto. Muuton käytännön järjestelyt ja uuteen sopeutuminen sitovat vanhempien aikaa ja energiaa ja voivat vaikuttaa parisuhteeseenkin. Muuttohässäkän keskellä voi olla vaikea muistaa, että lapsikin joutuu kohtaamaan suuren muutoksen, sopeutumaan uuteen. Se voi pelottaa ja ahdistaa lasta, tutusta luopuminen tuo surua.

Etenkin silloin, kun muutto näyttäytyy vanhemman silmin pelkästään myönteisenä asiana, esimerkiksi mahdollisuutena päästä isompaan asuntoon, lapsen reagointi ja protestointi muuttoon voi yllättää. Välttämättä ei osata varautua siihen, kuinka suuresta muutoksesta lapsen näkökulmasta on kysymys. Se ei haittaa, että lapset ja vanhemmat näkevät muuton eri tavoin. Tärkeää on, että lapsella on mahdollisuus tuoda julki myös vaikeita tunteitaan ja niistä voidaan keskustella. Vanhempi voi monin tavoin auttaa lastaan sopeutumaan uuteen.

Niin aikuiset kuin lapset reagoivat erilaisiin muutoksiin yksilöllisesti. Toiset ovat sopeutuvampia ja joustavampia, toiset vaativat enemmän aikaa tottuakseen uuteen. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä useampia muutoksia ihminen kohtaa lyhyen ajan sisällä, sitä enemmän muutoksiin sopeutuminen vaatii energiaa.

Muuttoon voi liittyä ristiriitaisia tunteita. Toisaalta iloa ja innostusta uudesta, toisaalta surua, pelkoa, pettymystä ja ikävää. Vaikeat tunteet voivat vaikuttaa ruumiillisesti ja ilmetä univaikeuksina, päänsärkynä, vatsakipuina ja ruokahalun muutoksina. Lapsi voi olla ärtynyt tai itkuherkkä. Hän saattaa työstää muuttoon liittyviä ajatuksiaan leikeissä tai piirustuksissa. Sopeutuminen uuteen voi viedä vuoden, kaksikin.

Välitä lapselle tunne siitä, että kaikki hänen tunnereaktionsa ovat sellaisia, että kestät ne. Muuttoon saattaa liittyä paljon hämmennystä ja jännitystä.

Yleisesti ajatellaan, että muutto on helpompi pienille kuin suurille lapsille. Pienten lasten elinympäristö on pitkälti oma perhe, isommilla lapsilla reviiri on suurempi ja he menettävät toisella tavalla monia lähiympäristön tärkeitä asioita, vaikka perhe pysyykin ympärillä. Erityisesti yläkouluikäisestä voi tuntua vaikealta jättää vanhat ystävät ja aloittaa uudessa luokassa. Anna lapselle lupa puhua tunteista ja kanna hänen pahaa mieltänsä, ikäväänsä ja suruaan.

Toisaalta pienikin lapsi voi olla hyvin kiintynyt omaan kotiinsa ja esimerkiksi päivähoitopaikan kavereihin, ja kokea surua niistä luopumisesta. Uudessa kodissa voi hermostuttaa, kun ei heti tiedä missä arjen tärkeät tavarat ovat, esimerkiksi potta, vaatteet ja omat kirjat. Etenkin väsyneenä lapsi voi purskahtaa katkeraan itkuun: ”Haluan takaisin omaan kotiin!” Lapsi ei arvota kotia samoilla mittareilla kuin kiinteistövälittäjä: oma tuttu pesä on rakas olipa siellä 50 tai 250 neliötä. Eräs 4-vuotias tiivisti kaipuunsa uudessa omakotitalossa perheen entiseen kerrostalokaksioon: ”Siellä oli kaikki sopivan pientä.”

Jos perhe muuttaa hyvin tiheästi, lapsen voi olla vaikea jaksaa sopeutua alituisiin muutoksiin. Jatkuva irrottautuminen ja asettuminen voi aiheuttaa ulkopuolisuuden ja juurettomuuden tunnetta. Lapset reagoivat tällaisiin muutoksiin kuitenkin yksilöllisesti. Niin sanottua normaalia reagointia uuden edessä, kuten itkuisuutta ja kiukkuisuutta, ei tarvitse pelästyä. Sille on yleensä ihan ymmärrettävä, perusteltu syy. Vanhempi syyllistyy herkästi. On kuitenkin hyvä myös muistaa, että muutto ei kokemuksena ole ihan pahimmasta päästä, mitä lapsen eteen voi tulla. Kaikelta ei voi varjella, mutta sopeutumista voi tukea.

Toisaalta onnistunut muutoksen läpikäyminen kasvattaa lapsessa tunnetta selviämisestä ja omasta pystyvyydestä, lisää joustavuutta, itsenäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Tämä kokemus on arvokas, kun lapsi myöhemmin elämässään kohtaa muita muutoksia. Lapsen sopeutumisen kannalta on tärkeää, että hän saa edelleen kasvaa turvallisessa ympäristössä hänestä huolta pitävien vanhempien ja muun perheen kanssa.

Jos muuttoon liittyy koko vanhan elämäntavan perustan järkkymistä ja vanhemman suurta surua ja ahdistusta, jotka sitovat hänen voimavarojaan, lapsi voi tarvita tukea muilta läheisiltä aikuisilta tai ammattilaiselta.

Jos perhe muuttaa ulkomaille, oman perheen tuen ja yhdessäolon merkitys korostuvat. Asuinympäristön lisäksi muuttuvat kieli ja kulttuuri. Lapset joutuvat ehkä aloittamaan uudessa maassa päiväkodin tai koulun kielitaidottomana.

Tilanne voi olla lapsesta turhauttava, kun aiemmin vilkkaasti kommunikoimaan tottunut lapsi ei saakaan itseään ymmärretyksi. Lapset ovat tässäkin yksilöllisiä. Joku oppii muutamassa kuukaudessa vieraan kielen, joku saattaa pysyä ensimmäisen vuoden puhumattomana. Tällöin oman äidinkielen merkitys korostuu: kotona puhutaan aina tuttua omaa äidinkieltä, kirjoitellaan sukulaisille ja kavereille sähköposteja, puhutaan puhelimessa ja Skypessä, pidetään huolta, että lapsella on lukemista omalla äidinkielellään.

Monet arjen käytännöt voivat ulkomailla muuttua. Jos Suomessa käveltiin kouluun tai päiväkotiin, nyt jo esikoululainenkin kulkee ehkä koulubussilla. Lasten liikkuminen kodin ulkopuolella voi olla turvatonta ilman aikuista. Tuttuja, kotoisia ruoka-aineita ei ole ehkä saatavilla. Vapaa-ajan viettomahdollisuudet voivat muuttua, niitä voi tulla rutkasti lisää, mutta toisaalta voi olla mahdotonta jatkaa omaa tuttua harrastusta.

Sanotaan, että yleensä lapset sopeutuvat nopeasti uuteen ympäristöön, nopeammin kuin vanhempansa. Toisaalta aivan kuin aikuisetkaan, jotkut lapsetkaan eivät sopeudu koskaan, vaan ajatuksissa on aina taka-alalla pikainen kotiinpaluu. Tosiasiassa Suomeen paluu voi lopulta olla sokki: moni asia on muuttunut, muistot ja mielikuvat eivät vastaa todellisuutta.

Monet ulkomailla asumisen hyvät puolet näyttäytyvät pidemmällä aikavälillä: esimerkiksi erilaisuuden hyväksymisen oppiminen, uusiin kulttuureihin tutustuminen, ystäväpiirin laajeneminen, kielitaito. Myös perheen keskinäiset siteet voivat vahvistua.

• Puhukaa yhdessä jo etukäteen uudesta kodista, siitä miltä se näyttää ja minkälainen piha siinä on. Maalatkaa silmienne eteen miltä lapsen tuleva huone näyttää. Puhukaa siitä kuinka vanhat tutut huonekalut ja tavarat tulevat mukaan uuteen kotiin. Mitä uutta tarvitaan?
• Puhukaa siitä, kuinka ympärillä olevat ihmiset ovat aluksi vieraita, kavereita ei ole ihan heti. Miettikää kuinka vähitellen tutustutte uusiin ihmisiin. Uudet kaverit voivat tulla leikkimään kotiin.
• Vanhoihin ystäviin voi pitää yhteyttä. He saavat tulla kylään tai heidän luona voi vierailla. Yhteyttä voi pitää yllä myös esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostitse.
• Miettikää yhdessä, mitä mukavia asioita muuttoon liittyy. Älä kuitenkaan anna katteettomia lupauksia.
• Hakekaa kirjastosta lastenkirjoja, joissa kirjan hahmot muuttavat.
• Käykää jo etukäteen yhdessä tutustumassa uuteen kouluun tai hoitopaikkaan ja niiden ihmisiin. Aloittakaa hoito uudessa hoitopaikassa ns. pehmeällä laskulla eli lyhennetyllä hoitopäivällä, jossa vanhempi on aluksi mukana.
• Jos mahdollista, ajoittakaa muutto niin, että lapsen ei tarvitse vaihtaa luokkaa kesken lukukauden. On kyllä myös mahdollista päästä hyppäämään hyvin arkeen kesken lukukaudenkin.
• Lapsella voi olla tärkeä harrastus, jota on mukava jatkaa. Tai sitten lapsi voi haluta aloittaa uuden harrastuksen, sen parissa voi tutustua uusiin kavereihinkin. Selvittäkää jo etukäteen uuden asuinalueen harrastusmahdollisuuksia.
• Hyvästelkää ennen muuttoa tärkeät ihmiset, koti ja lähiympäristön tärkeät paikat. Hyvästien jättö auttaa irtautumaan, tekemään mielessä tilaa uudelle.
• Pitäkää huolta toisistanne, antakaa toinen toisillenne turvaa. Oma perhe on tärkeä ja tuttu kotipesä muutosten keskellä. Kotona voi riidellä ja hermostuakin, mutta pyrkikää sopimaan riidat ja näkemään, että uuteen sopeutuminen on vaativaa kaikille.
• Jos muutatte ulkomaille, kannattaa tutustua suomalaisiin, samalla alueella asuviin perheisiin. Vanhemmat saavat hyviä käytännön vinkkejä, lapset ystäviä ja mahdollisuuden käyttää äidinkieltään kodin ulkopuolella.
• Vaikeita tunteita ei kannata kieltää, ei tarvitse olla reippaampi ja sopeutuvampi kuin pystyy. Ymmärtäkää ja sietäkää hankaliakin tunteita, on luonnollista olla surullinen, itkuinen tai ärtynyt muuton jälkeen. Jutelkaa siitä, että johtuisiko tämä nyt siitä, että olemme joutuneet kaikki sopeutumaan niin paljon viime aikoina. Jutustelu lisää ymmärrystä ja sallivuutta. Joskus itku ja ikävä tulevat yllättäen, kun joku asia muistuttaa vanhasta kodista ja mukavista muistoista. Vaikeista tunteista on lupa puhua. Muutto on aikuisellekin iso muutos.
• Pitäkää kiinni tutuista arjen rutiineista ja aikatauluista. Huolehtikaa hyvinvoinnin perustoista kuten liikunnasta, ulkoilusta, levosta, syömisestä ja yhteisestä ajasta.
• Joskus voi käydä niinkin, että muutto ei lopultakaan ollut oikea ratkaisu. Elämään kuuluvat joskus myös virheratkaisut. Tilannetta voi arvioida rehellisesti vuoden–parin kuluttua. Tällöin on jo useimmiten muuttoon sopeutumisen tunnekuohut laantuneet.