Vanhempi lapsen mustasukkaisuuden vastaanottajana

Vanhemman voi olla vaikea kohdata lapsensa mustasukkaisuutta tai sietää isomman lapsen pahaa mieltä. Isomman lapsen vaikeita tunteita ja mustasukkaisuuden osoittamista ei tarvitse pelästyä eikä etenkään tuomita. On hyvä, että lapsi osaa ja saa osoittaa kaikenlaisia tunteitaan.

Lapsen ei pitäisi joutua häpeämään mustasukkaisuuden tunteitaan. Hän tarvitsee nyt huomiota, rakkautta ja hellyyttä ja tunnetta siitä, että hän on edelleen arvokas ja rakas. Kuitenkaan lapsen kieltämistä ja rajoittamistakaan ei pidä pelätä ja välttää, vaikka ymmärrystä ja kohtuullisuuden puntaroimista tarvitaankin.

Lapsen tunteet vauvaa ja uutta elämäntilannetta kohtaan vaihtelevat. Tunteet voivat olla hyvin ristiriitaisia. Toisaalta lapsi on ylpeä ja iloinen isompi sisarus ja rakastaa vauvaa, toisaalta uusi tunkeilija ja erityisesti vanhempien jakaminen harmittavat ja oman aseman muuttuminen tai menettäminen pelottavat. Lapsen hankala käyttäytyminen voidaan nähdä vanhempien rakkauden tarkistamisena ja testaamisena.

Isomman lapsen vauvaan kohdistamat pienetkin rakkauden ja hoivan osoittamiset kannattaa huomata ja antaa niistä kiitosta. Avuksi ja hyödyksi oleminen siten ja silloin, kun lapsi haluaa, auttavat häntä tuomaan esille helliä ja myönteisiä tunteita. Lapsen vauvaan liittyvät jutut tai toivomukset voivat olla hurjia, mutta niitä ei tarvitse pelästyä, vaan vanhempi voi auttaa lasta käsittelemään vaikeita tunteitaan.

Pienen lapsen ajattelu on taikauskoista ja lapsi voi uskoa, että hänen pahat ajatuksensa voivat oikeasti vahingoittaa toisia. Jos vauva esimerkiksi sairastuu ja vanhempi lapsi kuvittelee olevansa syypää, hänelle pitää vakuuttaa, että se ei ole hänen vikansa.

Useissa perheissä korostuu toisen vanhemman rooli, kun perheeseen syntyy toinen lapsi. Isommalle lapselle toisen vanhemman kanssa vietetty aika, häneltä saatu rakkaus ja huomio, auttavat sietämään äidin jakamista vauvan kanssa. On toki tärkeää, että isompi lapsi saa edelleen äidiltä huomiota ja yhteistä aikaa.

Tiivistetysti voi sanoa:

• Lapsen pitää saada osoittaa vaikeat tunteensa ja saada niille hyväksyntää ja ymmärrystä sekä apua tunteidensa käsittelyyn.
• Perheen tutuista ja kohtuullisista säännöistä on edelleen pidettävä kiinni; on kuitenkin eri asia tuomita kielletyt teot kuin lapsi.
• Vauvan ja muiden satuttaminen pitää estää ja kieltää.
• Lapsen pitää aivan erityisesti saada kokea olevansa edelleen hyvä ja rakastettu ja tärkeä osa perhettä.

Toipuminen synnytyksestä, imettäminen, yöheräämiset, vauvan hoitaminen, isomman lapsen vaikeiden tunteiden vastaan ottaminen ja kodin hoitaminen ovat vaativa paketti. On luonnollista, että vanhempi tuntee ajoittain uupumusta, riittämättömyyttä ja ärtymystä. Aina ei ehdi huomioida kaikkien tarpeita siten kuin haluaisi. Syyllisyyden tunteet vaanivat herkästi hyvää tarkoittavaa vanhempaa – usein turhaan.

Onko mitään velvollisuuksia, joista voisi nyt hieman laistaa ja varata aikaa vain olennaisimmille? Muiden velvoitteiden lomassa on erityisen tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisesta, virkistäytymisestä ja lepohetkistä. Voisiko esimerkiksi kodin siivoustasosta tinkiä, jotta ehtii viettää hetkisen kahvikupin ääressä tai sohvalla pötköllään tai puolison kanssa kahden? Kannattaa arvioida perheen työnjakoa. On tärkeää pyytää ja saada apua, jos omat voimat uhkaavat hiipua.

Väsyneenä oman ärtymyksen voi helposti purkaa vaativaan isompaan sisarukseen, tiuskia ja vaatia liikoja. Levänneenä jaksaa paremmin ottaa vastaan, ymmärtää ja hyväksyä mustasukkaisuuden nostattamia reaktioita.

Mustasukkaisuuden tunteet helpottavat yleensä vähitellen ensimmäisten kuukausien kuluessa. Toisaalta vauvan kehitys tuo uusia ärtymyksen aiheita isommalle, kun pieni alkaa liikkua ja tavoitella kaikkia ihania leluja ja leikkejä. Kaiken kaikkiaan vauvan kasvaminen tuo sisarusten välille uudenlaista iloa ja mahdollistaa yhteisiä leikkejä – sekä uudenlaisia kiistoja. Yhdessä kasvamisen matkalle mahtuu monenlaisia vaiheita, elämisen rikkautta kaikissa väreissä.

Juuri mikään ei vanhemman silmissä ole sykähdyttävämpi näky kuin omat lapset, jotka leikkivät yhdessä ja nauttivat ja iloitsevat toistensa seurasta. Mielikuva ja sen tuoma lämpö kannattaa pitää mielessä ja ammentaa siitä voimaa, kun seuraavassa hetkessä idylli vaihtuu ristiriitaisten tunteiden temmellyskentäksi.