Mitkä asiat vaikuttavat lapsen mustasukkaisuuteen?

Uuden vauvan syntymä voi olla hankalinta silloin, kun perheen ainokaisena joutuu luopumaan asemastaan. Mustasukkaisuus on kuitenkin tavallista myös toisilla ja kolmansilla lapsilla, vaikka he ovat jo toisella tapaa tottuneet jakamaan vanhempansa. Vauva vie paljon vanhempien aikaa ja huomiota.

Merkitystä on mm.
•lapsen iällä
•lapsen kehitysvaiheella
•lasten temperamentilla
•koko perheen elämän tilanteella
•sillä, kuinka vanhemmat tilanteessa toimivat.
Eritoten uhmakauttaan elävän lapsen on muutoinkin vaikeaa hallita suuria tunteitaan ja tahtomisiaan.

Eri pituisissa lasten ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvin pieni ikäero on haastavaa vanhempien jaksamisen kannalta. Toisaalta lapset saavat toisistaan melko saman ikäisen leikkikaverin. Hyvin suuren ikäeron vuoksi lapsista ei välttämättä tule leikkikavereita, ja lapsilla on erilaiset ikään liittyvät tarpeet. Se voi olla myös rikkautta.

Lapset ovat erilaisia. Toiset sopeutuvat muutoksiin mutkattomammin, toisilta se vie enemmän aikaa. Temperamentiltaan erilaiset lapset myös ilmentävät mustasukkaisuuttaan eri tavoin, toiselle on luontevaa raivota ja toiselle mököttää.

Myös vauvan temperamentilla on merkitystä. Pääsääntöisesti hyväntuulinen, rauhallinen ja rytmillinen vauva voi olla helpompi hyväksyä uudeksi perheen jäseneksi kuin sellainen vauva, joka on usein pahalla tuulella, rytmitön, itkee paljon ja vie runsaasti vanhempien huomiota.

Merkittävää sisarussuhteen kannalta on se, kuinka sisarusten luontaiset temperamentit sopivat yhteen. Niin erilaisuus kuin samanlaisuuskin joissakin asioissa voivat luoda yhteisyyttä tai hiertää sitä.

Lapset ilmaisevat mustasukkaisuuttaan eri tavoin:
•Lapsi voi olla epämääräisesti itkuisempi ja levoton, saada kiukkukohtauksia pienestäkin syystä.
•Lapsella voi olla vaikeuksia nukahtaa.
•Lapselle voi tulla pissa- ja kakkavahinkoja.
•Lapsi voi taantua itsekin vauvaksi ja haluta hoivaa.
•Lapsen voi olla vaikea ottaa vastaan mitään kieltoja tai arvostelua – ikään kuin ne olisivat merkki vähentyneestä rakkaudesta.
•Lapsi voi pyrkiä satuttamaan vauvaa tai vanhempaansa.
•Lapsi voi vauvaa hoivatessaan käyttää hieman liian lujia otteita: hali on kuin kuristus ja paijaaminen lähentelee lyömistä.
•Puhumaan oppinut lapsi voi tuoda mustasukkaisuutensa julki hyvinkin avoimesti tai kiertoteitse: ”Tarviiko ton vauvan aina olla meillä? Voiko niitä viedä takasin sinne sairaalaan?”
•Lapsi voi tehdä erilaisia tihutöitä, jotka eivät suoraan liity vauvaan.
•Lapsi voi vetäytyä sivuun ja muuttua apeaksi.
Kaikki lapset eivät osoita mustasukkaisuuttaan, vaan ikään kuin liittoutuvat aikuisten kanssa ja suhtautuvat vauvaan hyvin hoivaavasti ja innostuneesti, jopa ylemmyydentuntoisesti. Tämä ei kuitenkaan välttämättä osoita, etteikö lapsella olisi myös mustasukkaisia tunteita.