Miten tukea alakouluikäisen lapsen kaverisuhteita?

Kaverisuhteet antavat kaikenikäisille jaettua iloa, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mielihyvää joukkoon kuulumisesta. Yhteys toiseen ihmiseen rauhoittaa hermostoa ja kertoo: olen arvokas, merkityksellinen ja turvassa. Vanhempi voi tukea lapsen kaverisuhteita mm. keskustelemalla ja kannustamalla.

Alakouluiässä eli keskilapsuudessa kaverit ovat lapselle tärkeää harjoituspintaa. Ystävien kanssa treenataan sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja sekä opetellaan erimielisyyksien ja riitojen sopimista. Samalla harjoitellaan oman ja kaverin mielen huomioimista. Kaverit toimivat myös peilinä minäkuvalle: millainen minä olen ja millaisena muut minut näkevät?

Kavereiden kanssa leikitään yhdessä. Leikin lomassa kehittyvät paitsi lapsen kaveritaidot, myös mm. motoriset taidot, kuvittelu ja luovuus sekä ongelmanratkaisukyky.

Kaverisuhteiden merkitys lisääntyy lapsen kasvaessa. Alakouluikään (7–12 v.) mahtuu monenlaista kaverisuhteisiin vaikuttavaa kehitysvaihetta.

Temperamentilla eli sisäsyntyisellä reagointitaipumuksella on tärkeä rooli lapsen kaverisuhteissa. Alakouluiässä lapset harjoittelevat sosiaalisesti ja kokeilevat, minkä tyyppisten kavereiden kanssa he parhaiten sopivat yhteen.

Myös kiintymyssuhteen mallit näkyvät koululaisen kaverisuhteissa: onko lapsen tapa tukeutua toiseen, vetäytyä ja vältellä, vai kenties draamailla ja liioitella? Joillain lapsilla voi olla neuropsykiatrisista erityispiirteistä johtuvia vaikeuksia esimerkiksi tunnistaa kaverin tunteita ja eleitä. Myös tarkkaavaisuuden haasteet tai rutiinien tarve voivat vaikuttaa koululaisen kaverisuhteisiin.

• Keskustele lapsen kanssa kotona kaveriasioista, tunteista ja ajatuksista. Aikuisen kanssa käyty keskustelu tukee lapsen sosiaalista kehitystä. Ei kuitenkaan kannata ladata keskusteluihin liian suuria odotuksia. Hyväksy myös se, että aina lapsi ei puhu. Jo asian esiin nostaminen kertoo, että aikuinen on läsnä ja valmis tukemaan.
• Osoita kiinnostusta lapsen asioihin. Hyvä suhde lapsen ja vanhemman välillä auttaa lasta kertomaan, miten hän kokee erilaiset asiat kaverisuhteissa.
• Alakoululaisten riitojen sovitteluun tarvitaan joskus aikuista. Säilytä lämmin ja ymmärtävä ote ja pyri tunnistamaan eri näkökulmat.
• Selvittele ristiriitoja yhteisesti ihmettelemällä. Pohdi yhdessä lapsen kanssa, mitkä asiat tilanteiden taustalla saattoivat vaikuttaa: Miksiköhän toinen toimi niin? Miltäköhän toisesta tuntui? Tämä kehittää lapsen empatiakykyä.
• Ole kiinnostunut myös netissä tapahtuvista kohtaamisista.

• Ujon tai vetäytyvän lapsen kanssa kannattaa olla tarkkana, että ei puske liikaa omia näkemyksiään tai ”tiedä paremmin”.
• Ehdota tekemistä kaverin kanssa tai tarjoudu kuskaamaan tai saattamaan lasta. Voit myös lähteä mukaan esimerkiksi uimahalliin. Ole tarvittaessa läsnä ja rinnalla, mutta anna kaverusten toimia keskenään.
• Mieti lapsen kanssa yhdessä valmis aloituslause, jota voitte harjoitella. Esimerkiksi: ”Hei, tulisitko leikkimään?”
• Harjoitelkaa myös turvalause, jolla lapsi voi tarvittaessa pitää puolensa ja vaatia omien rajojen kunnioitusta. Esimerkiksi: ”Tuo ei tunnu kivalta, lopeta!” Kyky puolustaa itseään voi olla lapsen turva esimerkiksi kiusaamista vastaan.
• Jos lapsella ei ole kavereita, tarvitsee hän erityisesti vanhemman tukea. Vanhemman kiinnostus, kuuntelu ja rohkaisu tukevat lapsen itsetuntoa, joka parantuessaan voi rohkaista ihmissuhteissa. Voitte yhdessä miettiä, löytyisikö tuttavapiiristä tai mahdollisesta harrastuksesta lasta, johon voisi koittaa tutustua.

• Vanhemman tunteet voivat olla koetuksella, jos oma lapsi aiheuttaa ikäviä tilanteita muille. Ole tarkkana, jotta esimerkiksi omat häpeän tunteesi eivät vaikuta tilanteen käsittelyyn.
• Asetu mokien äärelle ja anna anteeksi. Lapsella ei välttämättä ole vielä taitoja toimia oikein. Rangaistukset voivat jopa hankaloittaa tilannetta, jos lapsi sisäistää häpeän ja oppii ”olevansa vääränlainen”.
• Käy tilanne lapsen kanssa läpi jälkikäteen, kun kaikki ovat rauhoittuneet. Ensin kannattaa nukkua yön yli.
• Tee yhdessä lapsen kanssa ketjuanalyysi. Siinä yritetään tietoisesti ymmärtää, mitä tilanteessa tapahtui. Mikä ajatus sinulla siinä oli, kun…? Miltä sinusta tuntui, kun…? Lisäksi on hyvä tunnistaa altistavia tekijöitä, esimerkiksi huonosti nukuttu yö tai riidat sisaruksen kanssa.
• Hyväksy, että aina asioihin ei löydy ratkaisuja ja selityksiä. Yhteinen yritys ymmärtää tapahtunutta kehittää lapsen taitoja tulevaisuutta ajatellen, vaikka sillä kerralla tilanne ei selviäisikään.
• Joskus tarvitaan myös pikaratkaisuja, jos esimerkiksi toinen osapuoli odottaa anteeksipyyntöä. Jos lapsi ei sillä hetkellä kykene esittämään anteeksipyyntöä kasvokkain, voisiko hän vaikka kirjoittaa sen korttiin? Tärkein osa tulevaisuuden kannalta on kuitenkin rauhassa tehty jälkipyykki.
• Muista olla pitkäpinnainen kaveritaitojen harjoittelussa. Tavallisesti tarvitaan vuosikausien treeniä.

• Kohdista huomio omaan vuorovaikutukseesi lapsen kanssa. Se on paras tapa kasvattaa lapsen sosiaalista kyvykkyyttä.
• Opeta, että riitojen jälkeen ystävyyssuhteet voi korjata ja ystävyys ei katkea yhteen erimielisyyteen.
• Hyväksy, että lasten ystävyyssuhteet muovautuvat luontaisesti ja fyysinen etäisyys vaikuttaa. Viereisellä ovella kynnys on matalampi kuin toiseen kaupunkiin muuttaneen ystävän luona.
• Joskus lapsuusystävät säilyvät läpi elämän. Tällöin mukana on otolliset olosuhteet ja ripaus onnea.

• Juttele lapsen kanssa, jos sinulle on herännyt huoli, että tietty kaverisuhde aiheuttaa lapselle toistuvasti pahaa mieltä. Kysy lapselta, mitä hän itse ajattelee tilanteesta. Kysy myös, millaisen neuvon hän antaisi samanlaisessa tilanteessa olevalle kaverilleen.
• Parhaassa tapauksessa lapsi suojautuu itse haitalliselta kaverisuhteelta. Muista, että on olemassa riski, että joku lapsi tuomitaan yksipuolisen tarinan perusteella. Jos tilanne on vakava, voit asettaa rajat lapsen puolesta.
• Huomioi, että ylihuolehtivaisuus voi estää lapsen oman mielen kehittymistä ja tunnetta siitä, että lapsi voi itse vaikuttaa omiin asioihinsa.
• Kulje lapsen rinnalla hankalissakin kaveritilanteissa, se vahvistaa lasta eniten. Se myös kasvattaa lapsen resilienssiä eli kykyä selviytyä elämän kolhuista myös tulevaisuudessa.

• Omat käsittelemättömät vaikeat kokemukset voivat nousta pintaan, jos elämässä tapahtuu jotain samankaltaista. Vanhemmalla voi joskus mennä sekaisin oma ja lapsen kokemus.
• Ole tarkka ja tietoinen, jos omassa menneisyydessäsi on kipeitä lapsuuden kaverikokemuksia, kuten kiusaamista.
• Käsittele omia kokemuksiasi luotettavan ja turvallisen toisen ihmisen kanssa. Ammattilainen on tähän tarkoitukseen hyvä.

• Ensisijaiset ammattilaiset koululaisten kaverisuhteiden selvittelyssä löytyvät oppilashuollosta. Opettajat, kuraattorit sekä koulupsykologit kuuntelevat ja auttavat työkseen selvittämään kaveripulmia.
• Jos lapsi on yksinäinen, kannattaa asia ottaa esille lapsen opettajan kanssa. Opettajilla on yleensä monia keinoja ja vaivihkaisia tapoja tukea lasta liittymään porukkaan.
• Lisää tukea saa perheneuvolasta ja myös yksityisiltä toimijoilta. Muista myös järjestöt, kuten MLL:n Vanhempainpuhelin ja chat.
• Ole yhteydessä ammattilaiseen, vaikka kaverisotkun toinen osapuoli ei haluaisikaan lähteä selvittelyyn. Tukea voi saada myös yhdelle osapuolelle.

Jutun asiantuntija on psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila.