Lapsen haastava käytös voi vaatia apua

Joskus vanhemman mieleen voi hiipiä epäilys: ”Onko tämä enää normaalia? Pitäisikö lapseni käytöksestä olla huolissaan?”

Aina ei olekaan helppoa määritellä, mikä on ns. normaalia ei-toivottua käytöstä, tottelemattomuutta ja rajojen kokeilua, mikä taas niin haastavaa käytöstä, että voidaan puhua jopa vaikeudesta, häiriöstä tai oireyhtymästä, johon lapsi ja perhe tarvitsevat apua.

Jatkuvan haastavan käyttäytymisen taustalla voi joskus olla esimerkiksi jokin seuraavista syistä:

• tarkkaavaisuushäiriö
• ylivilkkaus
• motorinen levottomuus
• kielen ymmärtämisen tai tuottamisen vaikeus
• oman toiminnan ohjaamisen vaikeus
• muistivaikeudet
• käytöshäiriö
• masentuneisuus tai jokin tunne-elämän häiriö
• joskus lapsen huomattava lahjakkuus voi saada hänet käyttäytymään haastavasti.

Jos vanhempi kokee arjen lapsen kanssa kuormittavaksi tai epäilee, että lapsen käytös ei ole ns. normaalin rajoissa, siitä kannattaa puhua ja asia tutkia esimerkiksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa. Jotta lapsi saa tarvitsemaansa tukea, on aina parempi mitä aikaisemmin tilanne selvitetään.

Toiset lapset tarvitsevat vahvempaa ohjausta ja rajojen asettamisen tapaa kuin toiset, vaikka kyse ei olisi mistään häiriöstä. Ohjauksessa ja kasvaessa villimmätkin vipeltäjät oppivat vähitellen muun muassa neuvottelemaan, jakamaan ja hillitsemään itseään. Jotkut lapset taas tarvitsevat apua vanhemmiltaan saadakseen lisää rohkeutta.

Merkkejä siitä, että lapsen käytös voi vaatia ulkopuolisen ammattilaisen arviointia ja apua ovat:

• Lapsi kieltäytyy jatkuvasti tekemästä sitä, mitä pyydetään, eikä lainkaan välitä noudattaa kodin, päivähoitopaikan tai koulun sääntöjä.
• Lapsi ei opi kokemuksesta mitään, vaan toimii uudelleen ja uudelleen samalla tavoin kielteisesti, vaikka vanhemmat ovat yrittäneet ohjata käyttäytymistä eri tavoin.
• Vaikean käyttäytymisensä vuoksi lapsen on vaikea keskittyä oppimiseen.
• Lapsen käytös on hyvin arvaamatonta, vaihtelee äärimmäisyydestä toiseen, minkä vuoksi hänen on vaikea saada ystäviä. Lapsi on yksin päivähoidossa tai koulussa ja kotona.
• Lapsi satuttaa toisia ja joutuu alituiseen tappeluihin.
• Lapsi varastaa ja valehtelee eikä koe siitä syyllisyyttä.
• Normaalit arjen askareet, kuten herääminen ja nouseminen, pesulle meno, pukeutuminen, nukkumaan meno ja ovesta ulos pääseminen, tuntuvat jatkuvasti ylitsepääsemättömän vaikeilta haasteilta.
• Lapsi on hyvin herkkä loukkaantumaan ja pahoittamaan mielensä.
• Lapsi vetäytyy kokonaan kontaktista toisten lasten seurassa.
• Lapsen puhe, käyttäytyminen tai mielenkiinnon kohteet poikkeavat selkeästi ikätovereista.

Merkittävää on se

• kuinka kauan haastava käytös on jatkunut
• onko käyttäytyminen päivittäistä
• onko vanhempi toistuvasti voimaton tai huolestunut lapsen käyttäytymisen suhteen.

Jos olet huolissasi lapsestasi, puhu asiasta esimerkiksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa terveydenhoitajalle, kuraattorille tai psykologille.