Vanhempien ero ja lapsen tunteet
Vanhempien ero vaikuttaa aina lapsiin. Se vaihtelee, miten ja millä tapaa lapsi sen ilmaisee. Lapsen ikä ja temperamentti, aiemmat kokemukset, perheen tilanne ja läheisten aikuisten tuki vaikuttavat lapsen reagointiin. Samoin se, oliko ero yllätys, kuinka se hoidetaan ja kuinka vanhemmat voivat. Pieni lapsi ei osaa pukea sanoiksi vaikeita, eron herättämiä tunteita.
Pieni lapsi ei osaa pukea sanoiksi vaikeita, eron herättämiä tunteita.
- tukahduttaa vaikeat tunteensa, lohduttaa vanhempaa, olla korostetun kiltti ja toivoa, että kiltteys saa vanhemmat palaamaan yhteen
- heräillä keskellä yötä, vastustaa nukahtamista, nähdä pahoja unia
- taantua kehityksessään, esim. kastella öisin ja päivisin, puhua vauvamaisesti
- menettää ruokahaluaan tai syödä enemmän kuin yleensä
- olla aggressiivinen ja saada raivokohtauksia
- itkeä ja marista, olla ärtyisä
- vetäytyä muiden lasten seurasta
- leikkiä ilottomasti tai raskaasti, tuoda leikkiin aggressiivisia hahmoja tai eron tai yhteen palaamisen teemaa
- pelätä vanhemmasta eroon joutumista
- oirehtia päänsäryllä tai vatsakivuilla.
Kouluikäinen ymmärtää pikkulasta paremmin, mistä vanhempien erossa on kysymys. Hän on usein lojaali molemmille vanhemmilleen ja häntä hämmentää, jos vanhemmat riitelevät hänestä ja hänen kasvatuksestaan tai pyrkivät lahjomaan häntä omalle puolelleen.
- osoittaa surua menettämisestä, esim. itkeskellä
- kokea arvottomuutta, tunnetta siitä, että hänet on hylätty
- pelätä joutuvansa eroon molemmista vanhemmistaan, esim. lastenkotiin
- tuumia, etteivät vanhemmat enää jaksa huolehtia tai olla kiinnostuneita hänestä.
Murrosikäinen haluaa olla mahdollisimman samanlainen kuin kaverinsa ja vanhempien ero voi aiheuttaa häpeää. Mahdollinen kaverin vanhempien ero ei sekään helpota tilannetta. Lapsi ei ole samalla tavoin riippuvainen vanhemmistaan kuin nuorempana ja hän voi paeta kodin vaikeuksia harrastuksiin ja ystävien pariin.
- hakeutua uusiin harrastuksiin, jotka voivat olla jännittäviä ja jopa vaarallisia ja jotka tarjoavat mahdollisuuden hallinnan ja onnistumisen tunteisiin
- haluta suojella ja puolustaa vanhempiaan
- käyttää tilannetta hyväkseen, syyllistää ja manipuloida vanhemmat toimimaan mielensä mukaisesti
- osoittaa kiukkua ja vihaa toiselle tai molemmille vanhemmille
- arvostella etenkin sitä vanhempaa, jonka kokee syylliseksi eroon, kyseenalaistaa vanhempiensa moraalia ja vastuullisuutta
- purkaa pahaa oloaan ja samalla pyytää siihen apua vastuuttomalla käytöksellä, esim. näpistelemällä ja valehtelemalla; ikään kuin samaistua vanhempaan, joka on lapsen silmissä toiminut moraalittomasti
- oirehtia päänsäryllä tai vatsakivuilla etenkin vaikeimmilla hetkillä
- kokea hankalaksi solmia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen; etenkin tytön voi olla vaikea luottaa poikiin
- kääntyä toista, ”pahaa” vanhempaa vastaan, osoittaa valtaansa ja kykyään kostaa. Tämä korostuu, jos lasta taivutetaan toista vanhempaa vastaan. Tällainen haavoittaa lasta iässä, jossa suhde vanhempiin hakee uutta muotoa.