Nuori on yksinäinen

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Jotta ihminen kasvaisi eheäksi, hän tarvitsee sekä fyysistä että psyykkistä läheisyyttä. Toisaalta ihminen tarvitsee myös yksinoloa, jotta hänestä tulisi itsenäinen, riippumaton ja henkisesti vahva ihminen. Yksinäisyys ja yksinolo on syytä erottaa toisistaan. Jokainen tarvitsee joskus yksinoloa, mutta yksinäisyyden kokemukset satuttavat.

Yksi nuoruusiän kehitystehtävistä on kasvaa kykeneväksi ihmissuhteisiin. Kun nuori alkaa irtaantua vanhemmistaan ja rakentaa omaa itsenäisyyttään, muut samanikäiset nuoret tulevat hänelle erityisen tärkeiksi. Ystävyyssuhteissa nuori harjoittelee tärkeitä ihmissuhdetaitoja, kuten kykyä empatiaan, toisten huomioimista ja luottamusta toisiin ihmisiin. Hän hakee kaveriporukasta läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, joita on aikaisemmin saanut lähes yksinomaan perheeltä ja vanhemmilta.

Nuoren sisäinen kokemus yksinäisyydestä voi olla hyvinkin ahdistava ja tuskallinen. Nuori kaipaa ryhmää, jossa voisi jakaa kokemuksia, tuntea yhteenkuuluvuutta ja tehdä asioita yhdessä. Yksinäinen nuori ajattelee helposti, että hänessä on jotain vikaa, kun hänellä ei ole läheistä ystävää. Yksinäisyys nakertaa nuoren itseluottamusta. Tilannetta pahentaa luulo, että asiat ovat muilla paljon paremmin.

Yksinäisyys on kipeintä silloin, kun nuori kokee, ettei hän kelpaa ryhmään. Ryhmän ulkopuolelle jättäminen, toisten merkitsevät katseet, vihjailevat tekstiviestit tai muu suoranainen kiusaaminen viiltävät syviä haavoja itsetuntoon. Hylätyksi tuleminen ja ulkopuolelle jääminen satuttavat erityisesti herkässä murrosiässä.

Torjuttu tai ryhmän ulkopuolelle jätetty nuori tarvitsee uuden ympäristön, uusia kavereita ja uskollista ystävyyttä, jotta hän uskaltaisi luottaa kuuluvansa joukkoon. Monelle yksinäiselle nuorelle opiskelemaan lähtö on odotettu tapahtuma. Ympäristön vaihdos antaa nuorelle mahdollisuuden alkaa alusta ja luoda uusia ihmissuhteita ilman menneisyyden kuormaa.

Kyky solmia läheisiä suhteita toisiin ihmisiin juontaa juurensa varhaisiin kiintymyssuhteisiin. Eheä minä vaatii rakennusaineikseen turvallisuuden ja luottamuksen tunteita sekä tunteen rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisesta. Ei voida kuitenkaan ajatella, että yksinäisyys olisi pelkästään seurausta varhaisista kiintymyssuhteista. Nuori voi olla temperamentiltaan ujo tai hänellä ei ole ollut tilaisuutta harjoitella sosiaalista kanssakäymistä ikätovereiden kanssa

Yksinäisyydessä voi olla kyse luontaisesta sosiaalisesta taitamattomuudesta. Nuori voi käyttäytyä tavalla, joka tuntuu toisista epämiellyttävältä tai hassulta. Nuoren kasvuympäristöstä ei välttämättä löydy samanikäistä seuraa. Nuori saattaa olla henkisesti ikätovereitaan kypsempi, minkä vuoksi hänen on vaikea solmia ystävyyssuhteita.

Nuorella voi olla tuskallisia tai traumaattisia kokemuksia aikaisemmista sosiaalisista tilanteista, ja ne saattavat tehdä hänestä ihmissuhteissa varovaisen ja passiivisen. Nuoret kypsyvät ja kasvavat eri tahdissa ja samanikäiset voivat olla kiinnostuneita aivan eri asioista – välttämättä omanikäisten seurasta ei löydy samanhenkistä kaveria.

Monesti yksinäisyys on sattumien tai olosuhteiden muutosten summa. Muutto uudelle paikkakunnalle tai koulun vaihto on haaste kaverisuhteille. Kavereiden saaminen voi olla vaikeaa, jos ystäväporukat ovat ehtineet jo muodostua. Nuoren pitäisi voida säilyttää yhteys toiselle paikkakunnalle jääneisiin ystäviin. Vanhemmat voivat tukea tätä järjestämällä tapaamisia ja helpottamalla nuorten yhteydenpitoa.

Monet nuoret viihtyvät hyvin omissa oloissaan ja siksi vanhemman voi olla vaikea tunnistaa nuoren yksinäisyyttä. Nuori voi sanoa, että hän ei tarvitse ystäviä, kaikki on hyvin. Totuus kuitenkin on, että yksinäisyys on nuoruudessa kehityksellinen riski. On huolestuttavaa, jos nuorella ei ole yhtään kaveria. Vanhemman ei pidä antaa nuoren ulkoisen käyttäytymisen tai olemuksen hämätä. Yksinjääminen on nuorelle kipeä kokemus, sillä jokainen nuori tarvitsee ystäviä. Jos nuori viettää kaiken aikansa yksin tai kokee olonsa yksinäiseksi, on vanhemman hyvä puuttua asiaan.

Yksinäinen nuori tarvitsee vanhemman tukea: aitoa kiinnostusta, huomiota, kuuntelua ja rohkaisua. Vanhemman tuki saa nuoressa aikaan myönteisiä tunteita ja tukee hänen itsetuntoaan. Pienikin parannus itsetunnossa rohkaisee ihmissuhteissa. Vanhemman huomio ja kannustus on tärkeää, vaikkei se korvaakaan nuorten välistä ystävyyttä.

Nuorelta ei kannata kysyä Miksi sinulla ei ole kavereita? -tyylisiä kysymyksiä. Ne vain pahentavat nuoren oloa. Vanhemman kannattaa keskustella nuorensa kanssa ja yrittää löytää yhdessä ratkaisuja tilanteeseen. Vanhempi ei voi hankkia nuorelle ystäviä, mutta nuori ja vanhempi voivat pohtia yhdessä ystävystymiselle otollisia paikkoja ja keinoja. Vanhemman on hyvä puuttua nuoren yksinäisyyteen, mutta hienovaraisella tavalla.

Yksinäisestä nuoresta voi tuntua, ettei kukaan ymmärrä häntä. Nuoruudessa tunteet heittelehtivät ja itsenäistymiskehitys aiheuttaa jo sinällään vieraantumisen tunteita. Nuoren pitää itsenäistyä, mutta hän tarvitsee edelleen tukea ja turvaa. Vanhempi voi kertoa nuorelle omasta nuoruudestaan ja siitä, mitä itse koki ja tunsi sen ikäisenä.

Yksinäinen nuori saattaa vähätellä itseään. Vanhemman pitää auttaa nuorta huomaamaan sellaiset kielteiset ajatukset, jotka voivat vaikuttaa nuoren käyttäytymiseen. Vanhempi voi osoittaa nuorelle hienovaraisesti tämän käytöksessä asian, joka saa toiset etääntymään hänen seurastaan. Olisi hyvä, että nuori voisi harjoitella sosiaalisia taitoja ja tilanteita vanhempien ja muiden aikuisten tukemana. Nuorelle on hyvä antaa malli siitä, miten esimerkiksi riitatilanteissa on järkevää toimia. Kotona voidaan harjoitella tutustumistilanteita, esimerkiksi pohtimalla valmiiksi sopivia kysymyksiä ja keskustelun aiheita.

Vanhempi voi pyytää tukea lapsen lähipiiristä. Jos vanhemmat tuntevat esimerkiksi jonkun lapsensa koulutoverin tai harrastuskaverin, tälle voidaan antaa luottotehtävä. Tutulle nuorelle voidaan kertoa oman lapsen yksinäisyydestä ja vaikeudesta solmia ystävyyssuhteita ja pyytää pulmaan apua. Nuorelle voidaan ehdottaa, että hän juttelisi yksinäiselle, kutsuisi porukkaan tai pyytäisi kanssaan johonkin. Tällä tapaa nuori auttaisi yksinäistä ikätoveriaan ja saisi tämän kokemaan itsensä hyväksytyksi muiden joukkoon. Tehtävän tulisi olla vapaaehtoinen. Toinen nuori ei ole vastuussa toisen yksinäisyydestä.

Vanhempi voi auttaa nuorta löytämään harrastuksen, josta voisi saada ystäviä. Vanhempi voi hankkia nuoren kanssa tietoa kotipaikkakunnan harrastuksista ja miettiä, mihin olisi helppo osallistua. He voivat miettiä, millaisissa paikoissa nuoret yleensä tutustuvat toisiinsa. Esimerkiksi erilaisissa nuorisotapahtumissa ja netin keskustelupalstoilla pääsee tutustumaan muihin nuoriin.

Moni nuori on löytänyt netistä kavereita, jopa sydänystäviä. Keskustelupalstat ja chatit ovat tärkeitä kanavia kokea hyväksyntää ja yhteenkuuluvaisuutta. Fani- ja harrastuspalstat ovat oivallisia paikkoja solmia nettiystävyyksiä. Vanhemman on kuitenkin hyvä varmistaa, että nuori toimii netiketin mukaan ja osaa välttää nettikeskustelujen ansat. Nettituttu ei aina ole juuri sellainen kuin väittää olevansa.

• Juttele nuoresi kanssa hänen tilanteestaan, muista hienovaraisuus! Pohdi etukäteen millaisessa tilanteessa ja koska asiasta olisi parasta puhua. Pyydä nuorta kertomaan tunteistaan ja toiveistaan. Nuorella on varmasti hyviä kokemuksia ystävyydestä, muistelkaa niitä.
• Kannusta nuorta. Auta häntä näkemään hyvät piirteensä ja tue hänen itsetuntoaan – kehu ja anna positiivista palautetta.
• Harjoittele nuoren kanssa toisiin tutustumista. Kehitelkää yhdessä hyviä tapoja aloittaa keskustelu.
• Mieti yhdessä nuoren kanssa löytyisikö samasta koulusta, pihapiiristä, tuttavien perheistä, vanhoista luokkakavereista, lapsuuden ystävistä, sukulaisista tai harrastuksista samanhenkisiä nuoria, joita voisi lähestyä. Voisitteko yhdessä tai koko perheen voimin solmia tuttavuutta uusiin ihmisiin esimerkiksi leireillä, konserteissa tai vaikka erilaisissa tapahtumissa?
• Anna luottotehtävä lapsesi lähipiiristä löytyvälle nuorelle. Ehdota hänelle, että hän juttelisi lapsellesi, kutsuisi porukan kokoon tai pyytäisi lastasi mukaan nuorten menoihin.
• Mieti nuoren kanssa, missä paikoissa nuori voisi tutustua uusiin ihmisiin. Tuttavuuksia syntyy esimerkiksi harrastusryhmissä, erilaisissa tapahtumissa ja netin keskustelupalstoilla. Järjestöillä ja seurakunnilla on nuorisotoimintaa. Kannattaa katsastaa kotikunnan nettisivut!
• Voisiko koulun kautta löytyä harrastusryhmä tai -kerho, johon voisi mennä mukaan? Lisätietoa koulun järjestämästä toiminnasta ja tukea tilanteeseen saa esimerkiksi opinto-ohjaajalta ja koulukuraattorilta.