Kiusaaminen ja pienet lapset

Lapsen kanssa on hyvä keskustella siitä, mitä kiusaaminen tarkoittaa. Ristiriidat ja kiusaaminen ovat eri asioita. Ristiriidassa tai kinastelussa kumpikaan osapuoli ei ole altavastaajan asemassa.

Kiusaamista voi kuvata vallan tai voiman väärinkäyttönä, jossa osapuolten roolijako ja keskinäiset voimasuhteet ovat epätasaiset ja kiusaamisen kohteella on vaikeuksia puolustautua Joskus erimielisyyden ja kiusaamisen erottaminen on niin lapsille kuin aikuisille vaikeaa. Aikuisen voi olla joskus vaikea havaita epäsuoraa tai hienovireistä kiusaamista, esimerkiksi leikin sääntöjen muuttelua, ulkopuolelle sulkemista tai kiristämistä syntymäpäiväkutsuilla. Tämänkaltaisen psyykkisen kiusaamisen lisäksi kiusaaminen voi olla sanallista (esimerkiksi nimittely, lällättely) tai fyysistä (esimerkiksi lyöminen, töniminen).

Myös kiusoittelu ja pilailu voi tuntua lapsesta kurjalta tai kiusaamiselta. Jokainen lapsi kokee asiat ja tilanteet omalla erityisellä tavallaan. Lapsen kokemusta on kuunneltava herkällä korvalla. Kiusaamistilanteen ratkaiseminen on aina aikuisten vastuulla.

Kiusaamisessa voi olla kyse siitä, että lapsi vielä harjoittelee tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn taitoja. Joskus kiusaaminen voi olla opittua käyttäytymistä, jos lapsi on esimerkiksi saanut toisten lasten hyväksyvää palautetta kiusaamiselle. Kyse ei ole kiusatun ominaisuuksista, vaan pohjimmiltaan kiusaaminen on niin sanottu ryhmäilmiö. Se tarkoittaa, että muut lapset voivat vahvistaa tai sammuttaa kiusaamista. Kiusaaminen vahvistuu, jos tekijä saa muilta lapsilta palkitsevaa huomiota. Jos kiusaava lapsi ei saa sivustaseuraavien lasten hyväksyntää toimilleen, käytös sammuu helpommin.

On hyvä muistaa, että alle 3-vuotiaat lapset eivät kiusaa. Myöskään 3–6-vuotiaiden lasten teot eivät aina ole tahallisia ja tietoisia vaan liittyvät siihen, että pienet lapset vasta opettelevat hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään.

• Kiusaamisen selvittäminen on aina aikuisen vastuulla.
• Vanhemman ei kannata sanallistaa kaikkea kiusaamisena. Voitte puhua myös epäreilusta tai loukkaavasta käytöksestä. Muita lapsia ei myöskään tule nimetä ja leimata kiusaajiksi.
• Pienten lasten teot ovat usein ajattelemattomia mutta tahattomia. Lapsen ei ehkä ollut tarkoitus satuttaa toista, mutta hän ei kyennyt vielä tiedostamaan, miten pahaa mieltä hänen tekonsa tai sanansa toisessa aiheuttaa.
• Haastavissa tilanteissa tärkeää on päästä käsiksi siihen, mitä ajatuksia, tunteita tai aikomuksia lapsen käyttäytymisen taustalla oli. Mitä lapsen mielessä liikkui?