Päiväkoti-ikäisen lapsen kaverisuhteet

Hyvillä kaverisuhteilla on suuri merkitys lapsen kasvulle ja kehitykselle. Vanhemman ja lapsen välinen hyvä vuorovaikutus luo pohjan lapsen sosiaalisille taidoille.

On tärkeää, että lapsi tuntee olevansa päiväkotiryhmänsä hyväksytty jäsen. Lisäksi lapsella tulisi olla hyviä kahdenvälisiä kaverisuhteita. Ryhmässä toimimiseen, kaverisuhteiden solmimiseen ja ylläpitämiseen lapsi tarvitsee kaveritaitoja kuten

• kykyä toimia muiden kanssa
• kykyä huomioida muita ja ilmaista itseään
• kykyä tunnistaa omia tunteita sekä huomata muiden tunteita ja kokea empatiaa
• taitoja liittyä leikkeihin ja tutustua toisiin.

Kaveritaidot auttavat lasta onnistumaan kaverisuhteissa ja viihtymään muiden lasten seurassa. Koska jo päivähoitoikäisten parissa esiintyy kiusaamista, on tärkeää, että vanhemmat ja päivähoidon aikuiset auttavat lasta kohtaamaan toiset lapset myönteisesti. Hyvät kaverisuhteet helpottavat myös siirtymistä päiväkodista kouluun.

Hyvien sosiaalisten taitojen kehittyminen edellyttää kykyä katsoa asioita toisen ihmisen näkökulmasta. Tämä kyky puolestaan kehittyy vanhempien ja lapsen välisen turvallisen vuorovaikutussuhteen pohjalta, jossa vanhempi pyrkii ymmärtämään lapsen sisäistä kokemusmaailmaa. Kun vanhempi pohtii lapsensa tunteita, ajatuksia ja kokemuksia sekä auttaa häntä ymmärtämään niitä, myös vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutussuhde vahvistuu. Samalla vahvistuu lapsen kyky asettua toisen ihmisen saappaisiin. Kun vanhempi huomaa, että lapsi on iloinen, kiukkuinen tai harmissaan hänen kannattaa sanoittaa lapsen tunnetilaa kuvailemalla tunnetta ja keskustelemalla siitä. Kun lapsi saa ymmärrystä osakseen, auttaa se edelleen lasta ymmärtämään paremmin myös toisia ihmisiä.

Lapsen tunteita ja ajatuksia ei voi koskaan tietää täysin varmuudella, ja väärinymmärryksiä tapahtuu väistämättä. Lapsi voi myös peittää tunteitaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että vanhempi on myönteisen kiinnostunut ja utelias lapsen kokemuksia kohtaan. On hyvä, jos vanhempi yrittää tulkita lapsen viestejä sekä pyrkii korjaamaan väärinymmärryksiä. Vanhemmuudessa on normaalia olla ajoittain ymmällään siitä, miksi lapsi toimii tai ajattelee tietyllä tapaa. On myös hyvä muistaa, että vanhemman oma käytös ja tunnetila vaikuttavat lapsen käytökseen ja tunnetiloihin – ja päinvastoin.

Kokemukset turvallisista, myönteisistä suhteista perheessä auttavat lasta tutustumaan perheen ulkopuoliseen maailmaan ja vahvistavat lapsen kykyä solmia kontakteja perheenjäsenten lisäksi myös muihin ihmisiin.

Vanhemmat ovat esikuvia lapselleen toisten ihmisten kanssa toimimisesta. Kotoa lapsi saa mallia: näin kohtelen toisia, näin ystävät toimivat, näin puhun toisille ihmisille ja toisista ihmisistä, tällä tavoin voin tutustua toisiin.

Ystävällinen ja kunnioittava puhe perheenjäsenten kesken antaa siten lapselle mallia, joka voi heijastua siihen, miten hän toimii kaverien, päiväkoti- ja koulutoverien, opettajien ja muiden ihmisten kanssa. Vanhempana on hyvä tiedostaa, ettei epähuomiossa kannusta lasta kiusaamiseen esimerkiksi arvostelemalla muiden ihmisten ominaisuuksia, käyttäytymistä tai ulkonäköä.

Kun vanhempi kohtaa lapsensa arvostaen ja puhuu hänelle kauniisti, lapsen on helpompi oppia toimimaan näin myös itse muiden kanssa. Tutut kohteliaisuussanat kiitos, ole hyvä, anteeksi osoittavat lapselle kunnioitusta ja luovat osaltaan perheeseen myönteistä ilmapiiriä. Myös perheen aikuisten keskinäisellä puhetavalla on merkitystä, ja se toimii mallina lapselle aikuisten välisestä vuorovaikutustavasta.