Digitaalinen pelaaminen

Artikkelin on kirjoittanut Tampereen yliopiston pelikasvatustutkija ja tohtori Mikko Meriläinen.

Sanapari “digitaalinen pelaaminen” herättänee monenlaisia mielikuvia. Yksi ajattelee huolestuneena nuorisoa ja räiskintäpelejä, toinen työpäivän katkaisevaa pasianssitaukoa, kolmas perheen yhteistä harrastusta. Samalla tulee näkyviin digitaalisen pelaamisen ja sen ympärille rakentuneiden kulttuurien moninaisuus. Yhdistävä tekijä on digitaalisuus: tuttujen fyysisten pelikorttien ja -lautojen sijaan pelejä pelataan älylaitteilla, tietokoneilla ja pelikonsoleilla.

Kirjoittaja Mikko Meriläinen, väitöskirjatutkija Helsingin yliopistosta ja pelikasvatustutkija Tampereen yliopistosta, puhuu videolla lasten ja nuorten digitaalisesta pelaamisesta.

Pelaaminen saa ihmisten arjessa monenlaisia merkityksiä riippuen pelistä, pelaajasta ja pelitilanteesta. Sama henkilö voi harrastaa intohimoisesti jotain tiettyä peliä, pelata toista kevyenä ajanvietteenä ystävien kanssa ja naputella kolmatta bussimatkoilla aikaa tappaakseen – tai tehdä kaikkea kolmea saman pelin ääressä. Pelien, pelaajien ja pelitilanteiden yhdistelmiä on rajaton määrä.

Lasten ja nuorten maailmassa pelit ovat tänä päivänä yhä suuremmassa roolissa. Samalla kun digitaalinen media on ylipäänsä lisääntynyt, on pelaamisesta tullut kiinteä osa lapsuutta ja nuoruutta 2010-luvusta lähtien. Pelaaminen aloitetaan monesti jo hyvinkin nuorena, ja pienten lasten kohdalla voidaankin puhua digitaalisesta leikistä, joka on tullut perinteisten leikkien rinnalle. Hieman vanhemmilla lapsilla pelaaminen nivoutuu muuhun arkeen siinä missä muutkin kulttuurimuodot. Pelaaminen voi olla paitsi ajanvietettä, myös tärkeä harrastus johon suhtaudutaan yhtä vakavasti kuin esimerkiksi musiikki- tai urheiluharrastukseen.

Pelaamisen merkitys kasvattajalle riippuu paljon siitä, miten pelaamisen hahmottaa. Jos pelaaminen näyttäytyy ensisijaisesti viihteenä tai harrastuksena, on lähestyminen hyvin erilainen kuin jos pelaaminen nähdään riskinä lapsen hyvinvoinnille. Mikään lähestyminen ei ole lähtökohtaisesti väärä, mutta erilaiset näkökulmat johtavat väistämättä erilaisiin tulkintoihin. Itse pelejä harrastavalle vanhemmalle pelit ovat varmasti erilainen maailma kuin pelejä tuntemattomalle.

Tämän päivän digitaaliset pelit ovat monenkirjava kokonaisuus. Teemoja löytyy yksinäisyydestä juhlimiseen ja lapsuudesta vanhuuteen. On juonettomia ja juonellisia, hauskoja ja haudanvakavia pelejä. Kuten muissakin medioissa, osa peleistä on lapsille, osa aikuisille. Uusia hittipelejä syntyy jatkuvasti ja trendit muuttuvat nopeasti. Peliharrastajankin voi olla vaikea pysyä kärryillä tuoreimmista käänteistä, saati sitten pelejä vähemmän tuntevan.

Pelien ja pelaamisen moninaisuus ja kulttuurin nopea muuttuminen tekevätkin kysymyksestä ”mitä digitaalinen pelaaminen on?” hyvin hankalan. Kasvattajalle kysymys ei onneksi kuitenkaan ole se kaikkein oleellisin. Sen sijaan hyödyllisempää ja tärkeämpää on pohtia, miten itse suhtautuu pelaamiseen ja mitä digitaalinen pelaaminen on omille kasvatettaville.

MLL:n Pelaaja kotona -videolla tutkija Mikko Meriläinen ja kilpapelaaja Jere Oikarinen keskustelevat esportsista, digitaalisia pelejä pelaavien arjesta ja asioista, joista vanhempien on hyvä tietää nuorten pelikulttuureista ja -harrastuksesta.