5–6-vuotias ja median käyttö

Viisivuotias lapsi ymmärtää entistä enemmän median tapoja kuvata todellisuutta ja alkaa erottaa aiempaa paremmin toden ja tarun. Lapsen on kuitenkin vaikea käsitellä sisältöjä, erityisesti jos ne ovat todentuntuisia. Todentuntuisesti esitetyt tapahtumat pelottavat lasta aiempaa enemmän, sillä hän osaa pohdiskella, mitä mistäkin asiasta voi seurata. Myös selvästi kuvitteelliset sisällöt voivat pelottaa, sillä lapsi eläytyy voimakkaasti tarinoihin ja samastuu mediahahmoihin.

Lapsi ymmärtää, millaisia tapahtumia onnettomuuksien tai vaaratilanteiden taustalla on. Myös selvästi kuvitteelliset sisällöt voivat pelottaa, sillä lapsi eläytyy voimakkaasti tarinoihin ja samastuu mediahahmoihin. Olennaista lapsen kokemukselle ei ole vain se, onko nähty totta vai ei, vaan voisiko se olla totta. Viisivuotias vertaa median parissa saamiaan kokemuksia käsitykseensä todellisuudesta.

On tärkeää, että lapsi voi keskustella havainnoistaan vanhempien kanssa. Yhteinen mediankäyttö ja keskustelut tarjoavat mahdollisuuden tutustua lapsen kokemusmaailmaan. Kun vanhempi ymmärtää millainen merkitys medialla lapsen elämässä on, hän osaa paremmin tulkita lapsen puhetta ja käyttäytymistä.

Kun lapsi kertoo vanhemmalle median aiheuttamista tunteista ja ajatuksista, voidaan lasta yleisesti askarruttavia asioita yhdessä käsitellä. Viisivuotias on hyvin tiedonnälkäinen ja nauttii, kun voi pohdiskella ja oivaltaa uusia asioita yhdessä vanhemman kanssa.

Lapsi voi saada mediasta myös ideoita leikkiin. Leikki on lapselle tärkeää ja leikissä lapsi käsittelee itselle merkityksellisiä asioita.

Viisivuotias lapsi saa katsoa sellaisia ohjelmia ja pelata sellaisia pelejä, jotka on merkitty kaikille sallitulla S-ikärajamerkinnällä. Televisio-ohjelmien, elokuvien ja pelien ikärajat eivät ole suosituksia, vaan kertovat lapsen ikätasolle haitallisesta sisällöstä. Ikärajat perustuvat kuvaohjelmalakiin, joka on lastensuojelulaki. Ikärajojen tarkoituksena on suojella lasta ohjelmien ja pelien haitallisilta vaikutuksilta. Viisivuotiailla voi olla keskenään hyvin erilaiset taidot tulkita mediaa.

Vanhemman on huolehdittava, että tarjonta soveltuu lapsen ikäkauteen ja siihen, miten hän mediaan reagoi. Sallituissakin ohjelmissa voi olla hyvin lievää väkivaltaa, joissa ei kuitenkaan esiinny ruumiillista kipua, hyvin lieviä seksuaalisia sisältöjä, joissa saattaa olla syleilyä tai alastomuutta tai hyvin lievää ahdistavaa sisältöä, jotka ratkeavat nopeasti myönteisellä tavalla.

Lapsi on kiinnostunut elämän peruskysymyksistä ja etsii kysymyksiinsä vastauksia myös mediasta. Viisivuotias arvioi hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän eroa ja hakee vanhemmalta tukea pohdintoihinsa.

Yhteisiä keskusteluita voidaan käyttää apuna myös silloin, kun lapsen mediankäytön rajoituksista päätetään. Lapsen on helpompi hyväksyä vanhempien asettamat rajoitukset, jos hän ollut mukana keskustelemassa niistä ja saanut vanhemmilta perustelun säännöille. Tämä ei tarkoita, että lapsi voisi päättää mediankäytöstään itsenäisesti.

Yhdessä voidaan sopia, ettei ennen nukkumaanmenoa käytetä mediaa, jotta rauhoittumiselle jää aikaa tai että ruokapöydässä ei pelata. Vanhempien on huolehdittava mediankäytön kohtuullisuudesta, jotta lapsen leikille, ystäville, rentoutumiselle ja perheen yhdessäololle jää päivittäin aikaa. Mediankäytöstä päätettäessä on syytä myös pohtia sitä, miten muut perheenjäsenet käyttävät mediaa ja miten se vaikuttaa lapseen.

Lapsen medianlukutaitojen karttuessa hänen kanssa voi käsitellä myös mediassa esiintyviä kaupallisia sisältöjä ja harjoitella mainonnanlukutaitoa. Mistä mainoksen tunnistaa perinteisissä ja digitaalisissa mediaympäristöissä? Mihin mainonnalla yritetään vaikuttaa? Voiko kaikkea mainostettavaa ostaa?

Vanhempien kannattaa seurata ja arvioida myös omaa mediankäyttöään. Onko mediaan käytetty aika pois lapselta? Lapsi kaipaa vanhemman läsnäoloa, turvaa ja yhdessä tekemistä.

• Mikä on lapsen mielitekemistä? Miten lapsi osoittaa innostuneisuuttaan ja kiinnostustaan?
• Minkä verran lapsi käyttää aikaansa medioiden parissa?
• Katsooko lapsi kuvaohjelmia vanhempiensa kanssa? Entä sisarusten?
• Jutteleeko lapsi näkemästään?
• Mikä on lapsen lempiohjelma ja -hahmo?
• Näkyvätkö nämä jollain tavalla lapsen arjessa? (lelut, leikit, tavarat)
• Onko lapsi kertonut mediaan liittyvistä peloista? Mitä?
• Onko lapsi oppinut jotain mediasta? Mitä?
• Milloin lapsi katsoo kuvaohjelmia? (ruokailun aikana, ennen nukkumaanmenoa)
• Onko lapsella mediankäyttöön liittyviä saääntöjä?
• Onko lapsi osallistunut sääntöjen laatimiseen?
• Pelaako lapsi digitaalisia pelejä?
• Millaisista peleistä lapsi tykkää?
• Pelaatko lapsesi kanssa?
• Jutteleeko lapsi pelaamisestaan sinulle?
• Onko lapsi kertonut pelimaailmaan liittyvästä peloista? Mitä?
• Onko lapsi oppinut jotain pelaamisesta? Mitä?
• Milloin lapsi pelaa? Millaisissa tilanteissa? (odottaessaan jotain, ennen nukkumaanmenoa)
• Onko lapsella pelaamista koskevia sääntöjä?
• Onko lapsi osallistunut sääntöjen laatimiseen?
• Millaisia asioita perheessä tehdään yhdessä iltaisin?

Esikouluikäisen mielenkiinto alkaa osittain siirtyä vanhemmista ystäviin ja harrastuksiin. Lapsi haluaa tehdä itse ja vaikuttaa omilla valinnoillaan. Omatoimisuuden ja itsenäisyyden kasvaessa lapsi joutuu kohtaamaan oman rajallisuutensa ja riippuvaisuutensa. Lapsi tarvitsee vanhemman tarjoamaa turvaa ja läheisyyttä ja kaipaa rinnalleen vanhempaa, joka on kiinnostunut hänen tekemisistään.

Esikouluiässä monet tiedot ja taidot karttuvat. Tämä näkyy myös mediankäytössä. Esikoululainen pystyy hahmottamaan jo hyvin ohjelmien ja pelien tapahtumia, kun sisällöt ovat hänen ikäiselleen tarkoitettuja. Hän osaa kuvailla toisten ihmisten toimintaa, ymmärtää miltä toisesta tuntuu ja käsittää toisten ihmisten toiminnan tarkoituksia, vaikka ei aina kykene kertomaan sitä sanoin. Lapsi pystyy kuitenkin kertomaan tapahtumista johdonmukaisesti ja kuvaamaan yksityiskohtia.

Kertomalla kokemuksistaan lapsi kuvastaa vanhemmalle, millaisia ajatuksia ja tunteita media on hänessä herättänyt. Lapsi kertoo mediasta nousseista kokemuksistaan yleensä mielellään. Tällöin hän saa mahdollisuuden puhua niistä asioista, jotka häntä kiinnostavat. Kuvaohjelmien ja pelien tapahtumat ovat oiva tapa pohtia lapsen kanssa eettisiä kysymyksiä, sillä lasten suosimat sisällöt perustuvat paljolti hyvä-paha-asetelmiin, joissa hahmot toimivat reilusti tai epäreilusti ja heillä on tai ei ole moraalista oikeutusta toiminnalleen.

Esikouluikäinen lapsi osaa perustella mediavalintojaan ja pyrkimyksiään moninaisemmin kuin nuorempana. Jos perheessä ei vielä ole laadittu mediaa koskevia sääntöjä, nyt on oikea aika pohtia yhdessä lapsen kanssa kohtuullisen mediankäytön rajoja. Lapsen on helpompi sitoutua noudattamaan sääntöjä, joiden luomisessa on itse ollut mukana. Jotta mediankäyttöä koskevista säännöistä voidaan sopia, vanhemman täytyy tietää, miten lapsi mediaa käyttää sekä se, miten hän tulkitsee ja reagoi siihen.

Aikuinen auttaa lasta jäsentämään mediasta välittyneitä kokemuksia. Tällöin lapsen käsitys median toiminnasta ja itsestä mediankäyttäjänä kasvaa. Samalla aikuinen saa käsityksen siitä, millainen merkitys medialla lapselle on. Lapsen mediataitojen tukeminen esikouluiässä on tärkeää. Tavallisesti lasten itsenäinen mediankäyttö lisääntyy koulun alkaessa eikä vanhempi ole aina ohjeistamassa. Lapselle on tärkeää tarjota mahdollisuuksia tarinoiden kautta avautuviin kokemuksiin ja mahdollisuuksiin oppia, mutta hänelle on myös opetettava median kriittisiä tulkintataitoja ja opastettava häntä turvalliseen mediankäyttöön.

Älylaitteiden sekä netin turvallista käyttöä tulee harjoitella yhdessä lapsen kanssa. Lapselle sopivat sivut voidaan tallentaa nettiselaimen suosikkilistalle. Tietokoneen, tabletin tai muiden laitteiden suojauksilla ja esto-ohjelmilla voidaan estää pääsy ei-toivotuille sivuille, mutta ne eivät riitä tukemaan lapsen mediataitojen kehittymistä tai korvaa mediakasvatusta. Jos lapsella on oma puhelin on hyvä pohtia tarvitseeko lapsi siihen vielä nettiä.

Esikoululainen saa katsoa vain sellaisia ohjelmia ja pelata sellaisia pelejä, jotka ovat kaikille sallittua. Ne on merkitty ikärajamerkillä S. Ohjelmien ja pelien ikärajat eivät ole suosituksia, vaan ovat merkki lapsen ikätasolle haitallisesta sisällöstä. Ikärajat perustuvat kuvaohjelmalakiin, joka on lastensuojelulaki. Kuusivuotiailla saattaa olla hyvin erilaisia taitoja tulkita mediaa. Vanhemman on huolehdittava, että sisältö on lapsen iälle sopiva ja hänen persoonalliselle tavalleen tulkita mediasisältöjä ja reagoida niihin. Sallituissakin kuvaohjelmissa voi olla hyvin lievää väkivaltaa, jossa ei kuitenkaan esiinny ruumiillista kipua, hyvin lieviä seksuaalisia sisältöjä, joissa saattaa olla syleilyä tai alastomuutta tai hyvin lievää ahdistavaa sisältöä, jotka ratkeavat nopeasti myönteisellä tavalla.

Vanhempien on huolehdittava lisäksi mediankäytön kohtuullisuudesta, jotta lapsen leikille, ystäville, rentoutumiselle ja perheen yhdessäololle jää päivittäin aikaa. Mediankäytöstä päätettäessä on syytä pohtia myös muiden perheenjäsenten mediankäyttöä ja sen vaikutusta lapseen. Lapsen mediasuhde muotoutuu vain osin perheessä olevien sääntöjen perusteella. Olennaisempaa mediasuhteen kehittymisessä on vanhempien ja muiden perheenjäsenten näyttämä malli ja esimerkki.

• Mikä on lapsen mielitekemistä? Miten lapsi osoittaa innostuneisuuttaan ja kiinnostustaan?
• Minkä verran lapsi käyttää aikaansa medioiden parissa?
• Katsooko lapsi kuvaohjelmia vanhempiensa kanssa? Entä sisarusten?
• Jutteleeko lapsi näkemästään?
• Mikä on lapsen lempiohjelma ja hahmo?
• Näkyvätkö nämä jollain tavalla lapsen arjessa? (lelut, leikit, tavarat)
• Onko lapsi kertonut mediavälitteisistä peloista? Mitä?
• Onko lapsi oppinut jotain mediasta? Mitä?
• Milloin lapsi katsoo kuvaohjelmia? (ruokailun aikana, ennen nukkumaanmenoa)
• Onko lapsella mediankäyttöä koskevia sääntöjä?
• Onko lapsi osallistunut sääntöjen ja sopimusten laatimiseen?
• Pelaako lapsi digitaalisia pelejä?
• Millaisia pelejä lapsi pelaa?
• Pelaatko lapsesi kanssa?
• Jutteleeko lapsi pelaamisestaan sinulle?
• Onko lapsi kertonut pelimaailmaan liittyvästä peloista? Mitä?
• Onko lapsi oppinut jotain pelaamisesta? Mitä?
• Milloin lapsi pelaa? Millaisissa tilanteissa? (odottaessaan jotain, ennen nukkumaanmenoa)
• Onko lapsella pelaamista koskevia sääntöjä?
• Onko lapsi osallistunut sääntöjen ja sopimusten laatimiseen?
• Onko lapsella oma puhelin? Aiotaanko lapselle hankkia puhelin?
• Miten lasta on opastettu puhelimen käyttöön?  Miten lasta tullaan opastamaan puhelimen käyttöön?
• Millaisia asioita perheessä tehdään yhdessä iltaisin?