5–6-vuotiaan sosiaalinen kehitys
5-vuotias usein nauttii muiden lasten ja aikuisten seurasta. Toki lapset ovat tässäkin suhteessa yksilöitä. Jos lapsi säännöllisesti vetäytyy muiden lasten seurasta ja haluaa leikkiä vain yksin, vanhempi voi järjestää ja kannustaa lasta tilanteisiin, joissa hän tapaa myös muita lapsia. Ujous voi helpottaa leikkitaitoja harjoitellessa. Vanhemmilta se vaatii herkkävaistoista tasapainottelua yksilöllisyyden kunnioittamisen ja sosiaalisten taitojen harjoittelun tukemisen välillä.
Kun lapsi hermostuu vanhempaansa, hän voi olla hyvinkin ärhäkkä: ”Ole hiljaa tyhmä! En jaksa kuunnella!” Tätä ei tarvitse pelästyä. Lapsen kiukun voi ottaa vastaan ja antaa nimen isolle tunteelle: ”Näen, että olet tosi vihainen. Kertoisitko mikä sinua harmittaa?” Lapsen rauhoituttua jutellaan, kuinka haukkumasanat loukkaavat ja pahoittavat mieltä.
Viiden vuoden iässä lasta alkavat usein kiehtoa leikit ja pelit, joissa on selkeät säännöt. Peleissä häviäminen on edelleen vaikeaa. Kaverit ovat usein 5-vuotiaalle tärkeitä, hänellä voi olla jo joitain erityisen hyviä ystäviä. Lapsella voi myös olla ensimmäisiä ihastumisia.
Ystävyyssuhteet alkavat olla melko kestäviä. Lasten sosiaaliset taidot ovat hioutuneet aiempaa taitavammiksi. He osaavat neuvotella asioista, joustaa tarpeen mukaan ja pukea tunteitaan sanoiksi. Kavereiden kanssa ei tule enää niin helposti riitaa. Välillä sanan säilä saattaa kuitenkin lentää kipakastikin! Suuria puheita käytetään myös, kun halutaan tehdä vaikutus kavereihin. Leuhkiminen ja mahtailu kuuluvat asiaan, niillä voidaan myös peitellä joitain omia puutteita.
Kavereiden mielipiteet vaikuttavat entistä enemmän siihen, mikä on hienoa ja hyväksyttävää. Erityisesti hieman vanhemmat lapset ovat usein 5-vuotiaille esikuvia.
Lapset ovat jo taitavia erilaisissa yhteisleikeissä. He jäljittelevät roolileikeissään tärkeitä aikuisia: vanhempiaan, lääkäriä, palomiestä, kauppiasta tai päiväkodin opettajaa.
Pienikin rekvisiitta luo mielikuvituksen avulla upeita rooleja ja maailmoja: huivi on prinsessan huntu tai merenneidon pyrstö ja tuolijono bussi tai lentokone.
Lapsen moraaliset käsitykset ja tunteet kehittyvät huomattavasti. Hän pohtii hyvän ja pahan eroa ja hakee vanhemmalta vahvistusta omille käsityksilleen. Lapsi ymmärtää oikean ja väärän eron. Hän ymmärtää mikä on oikeudenmukaista ja reilua ja suuttuu tosissaan, jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Arvioidessaan jonkin teon pahuutta, lapsi arvioi sitä yleensä teon lopputuloksen eikä tarkoituksen perusteella. Esim. lapsesta on pahempi asia rikkoa monta astiaa vahingossa, kun tiskaa kuin rikkoa yksi astia, kun pihistää sieltä pikkuleipiä.
Yhteinen hassuttelu, hellittely ja arjen toimien jakaminen vanhemman kanssa ovat lapsen päivän huippuhetkiä. Vanhemmat ovat edelleen lapselle maailman tärkeimmät ihmiset.
”Kiukuttelu, varsinkin päiväkodista haettaessa. Ruoka ei kelpaa. En voi lähteä mihinkään ilman, että 5-vuotias loukkaantuu ja itkee. Sisarusten nahistelu. Kohtuuttomat vaatimukset.”
”5-vuotias uhmaa ja saa raivareita, kun ei saa tahtoansa läpi. Lapset eivät halua illalla nukkumaan. Syövät iltapalan hitaammin kuin etanat, pelleilevät ja piiloutuvat, jotta eivät joutuisi sänkyyn.”