3–4-vuotiaan ajattelun ja puheen kehitys

Miten edistää 3-vuotiaan puheen kehitystä? Paljonko 3-vuotias puhuu? Mitä 3-vuotias ajattelee?

3-vuotias puhuu jo useita sanoja ja lyhyitä lauseita. Puhe on yleensä selvää ja ymmärrettävää, vaikka yksittäiset äänteet voivat vielä puuttua tai korvautua jollakin muulla. Puhe voi olla myös takeltelevaa ja toistavaa.

3-vuotiaan lauseet monipuolistuvat. Lapsi alkaa käyttää aikamuotoja ja taivuttaa verbejä yhä taitavammin. Hän ei niinkään matki valmiita malleja, vaan päättelee ja luo itse kielioppia kuulemastaan. Kun lapsi siis taivuttaa väärin, esim. tipu – tivut, se on osoitus hänen luovasta päättelykyvystään, hän ei pelkästään toistele kuulemaansa.

3-vuotias nauttii loruista ja riimeistä sekä satujen kuuntelemisesta. Ikäkauden loppupuolella lapsi pystyy jo kuvailemaan esinettä tai asiaa, joka ei sillä hetkellä ole paikalla.

3-vuotias on mallioppija. Vanhempi saa kuulla ja nähdä lapsensa käytöksessä itseään. 3-vuotias osaa luokitella esineitä koon ja värin mukaan: tämä pallo on suurempi kuin tuo, tänne laatikkoon tulevat punaiset palikat. Ikäkauden loppupuolella lapsi osaa usein jo hieman laskea, esim. 1, 2, 3 palikkaa.

Lapsi on nyt utelias ja kiinnostunut erilaisista asioista. Hän kyselee kovasti eri ilmiöistä ja niiden syysuhteista. Häntä kiinnostavat vauvojen alkuperä ja sukupuolierot. Lapsi tutkii sukuelimiään ja saattaa saunassa tehdä huomioita vanhempiensa vartaloista. Tämä on herkkyyskausi, jolloin lähes kaikki lapset huomaavat itsensä koskettelun tuottavan mielihyvää.

Lapsi suhtautuu vielä luontevasti alastomuuteen ja omaan vartaloonsa. Jos vanhemmat pelästyvät lapsensa itsetyydytyskokeiluja, paheksuvat asiaa ja toruvat siitä, on vaara, että lapsi kokee vartalonsa ja seksuaalisuutensa myöhemmin häpeällisiksi. Lapsen seksuaalisen identiteetin kehittymisen kannalta on suotuisaa, että vanhemmat selittävät lapselle, että itsensä koskemisessa ei ole mitään väärää tai häpeällistä, mutta se tehdään yleensä yksin omassa rauhassa, ei toisten seurassa.

Lapsi haluaa aikuisilta vastauksia ja perusteluja kysymyksiinsä. Hyvä perusohje on, että vastataan juuri siihen, mitä lapsi kysyy ilman vaikeita ja pitkälle meneviä selityksiä.

Lapsen mielikuvitus on tässä iässä vilkas, lapsi voi olla varsinainen tarinoiden sepittelijä ja kertoja.