Lapset puhuvat koronasta, mitä aikuinen voi tehdä?

Korona on tällä hetkellä miltei kaikenikäisiä lapsia ja nuoria koskettava asia, johon törmätään median kautta, kavereiden ja aikuisten puheissa. MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin yhteydenottojen perusteella lapset ja nuoret seuraavat tällä hetkellä mediaa paljon ja osa ahdistuu kuulemastaan. Vanhempia ja muita lähellä olevia aikuisia tarvitaan nyt vastavoimaksi mahdollisille ahdistaviksi koetuille uutisille.

Tämä artikkeli on käännetty kymmenelle eri kielelle. Linkit eri kieliversioihin löytyvät artikkelin lopusta.

Koronavirus on tällä hetkellä miltei kaikenikäisiä lapsia ja nuoria koskettava asia. Aihe on alati läsnä mediassa ja kavereiden ja aikuisten puheissa. MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin yhteydenottojen perusteella lapset ja nuoret seuraavat tällä hetkellä mediaa paljon ja osa ahdistuu kuulemastaan. Vanhempia ja muita lähellä olevia aikuisia tarvitaan nyt vastavoimaksi ahdistaviksi koetuille uutisille ja ihmisten eristäytymisen herättämille turvattomuuden tunteille.

Lasten ja nuorten kanssa on tärkeä puhua poikkeustilanteen aiheuttamista ajatuksista, tunteista ja huolista. Lapselta, joka vaikuttaa huolestuneelta, voi kysyä suoraan mitä lapsi ajattelee ja mikä häntä pelottaa. Joskus lapsen ja nuoren pelot voivat olla hyvin epärealistisia ja ne helpottuvat, kun niistä saa puhua rauhassa ääneen turvallisessa ympäristössä. Keskusteluhetkessä vanhemman on itse hyvä olla rauhallinen. Jos on itse tilanteesta ahdistunut, kannattaa oma ahdistus ensin purkaa jonkun toisen aikuisen kanssa, ettei tule siirtäneeksi omia tunteitaan lapseen.

Monissa ohjeistuksissa kehotetaan puhumaan lapselle ikätasoisesti. Se, mitä se tarkoittaa, jää usein epämääräiseksi. Lapsen ikätaso selviää ​kyselemällä lapsen kokemuksia ja ajatuksia. ​Ikätason ​huomioiminen on sitä, että puhuu niillä sanoilla ja käsitteillä, jotka lapsi tuntee. Sen lisäksi kannattaa vielä tarkistaa onko lapsi ymmärtänyt mitä vanhempi sanoi. Lastaan voi vaikka pyytää kertomaan omin sanoin, miten hän ymmärsi vanhemman puheen.

Pienemmät lapset käsittelevät asiaa omalla kehitystasollaan, esimerkiksi vitsaillen ​tai leikkimällä. Tähän on annettava lapselle lupa. Lapsen tai nuoren ikätasoinen kohtaaminen tarkoittaa ​sen ymmärtämistä, että lapsi käsittelee asioita niillä keinoilla, joita hänellä on. Lapsen leikittelyyn kannattaa kuitenkin tarttua, koska taustalla voi olla todellinen pelko ja huoli.

Jotkut lapset reagoivat herkemmin ja voimakkaammin kaikkiin ympärillä tapahtuviin asioihin ja saattavat tarvita paljon rauhallista puhetta ja tyynnyttelyä. Lapsella voi olla joko epärealistisia kuvitelmia siitä, miten nopeasti tauti tarttuu ja mitä sitten tapahtuu. Tärkeää on selvittää, mitä lapsi tarkalleen ottaen pelkää tai mikä häntä huolestuttaa.  Näitä pelkoja on vanhempana hyvä rauhoitella. Puhua ja selkeyttää, että on epätodennäköistä, että tauti tarttuu juuri häneen ja jos niin kävisi, siitäkin selvitään.

Toisille lapsille tapahtumat, jotka eivät välittömästi kosketa itseä, eivät aiheuta tunnereaktioita. Lapselta ei pidä vaatia tunnereaktioita, eikä huolestua siitä, jos lapsi ei reagoi tapahtumiin ahdistuksella. Jos lapsi ei puhu tai ole huolissaan asiasta, siitä ei kannata tehdä huolenaihetta. Vanhemman tehtävä on pitää huoli siitä, että lapsi noudattaa annettuja ohjeita hygieniasta ja liikkumisesta, mutta erityistä huolta ei kannata lapsessa herättää.

Lapset ja nuoret, joilla on taustallaan vaikeita kokemuksia ​tai jotka ovat muutenkin ahdistuneita, saattavat ahdistua voimakkaasti myös tapahtumista, jotka eivät välittömästi heitä kosketa. He tarvitsevat mieluiten lähiaikuisen rauhoittavaa puhetta ja läsnäoloa. Myös ne lapset ja nuoret, joilla on joitain riskitekijöitä taudin suhteen, saattavat huolestua. Puheen pitäminen neutraalina ja oman mahdollisen ahdistuksen purkaminen jonkun toisen aikuisen kanssa, auttaa nuorta oman ahdistuksensa kanssa. Jos lapsen tai nuoren ahdistusoireet ovat kovin voimakkaita, eivätkä mene pois päivien kuluessa, on hyvä kysyä neuvoa ammattilaiselta (esimerkiksi terveydenhoitajalta tai koulupsykologilta) ja pohtia yhdessä, mitä tilanteelle voisi tehdä.

​Lapselle on hyvä kertoa, miten tartuntaa voi ehkäistä. Neuvo siis huolelliseen käsien pesuun ja siihen että yskitään ja aivastetaan hihaan eikä käteen. Konkreettinen tekeminen voi antaa hallinnan tunnetta. Kuitenkin on tärkeä korostaa, ettei se ole vaarallista jos joskus unohtaakin käsien pesun. Kannattaa myös kertoa, että suurin osa ihmisistä sairastuu lievästi ja paranee. Ja että lapsilla näyttää olevan hyvä vastustuskyky koronavirukseen.

Kerro, että monet arkeen vaikuttavat rajoitukset on tarkoitettu estämään viruksen leviäminen. Pysymällä kotona suojaamme muita, erityisesti riskiryhmiin kuuluvia kuten ikäihmisiä. Kannattaa korostaa, että tilanne on väliaikainen ja joku päivä palataan normaaliin arkeen. Aikuiset tekevät todella paljon työtä koronan hävittämiseksi, ja lääkkeitä ja rokotuksia kehitetään koko ajan eri puolilla maailmaa.​

Puhukaa siitä, että nyt ollaan tavallista enemmän kotona ja perheen kesken. Lapsia ja nuoria varmasti harmittaa, ettei pääse kouluun ja harrastuksiin tai tapaamaan kavereita ja isovanhempia. Muistuttakaa siitä, että tilanne on väliaikainen ja yhdessä siitä selviydytään. Sopikaa siitä, miten päivät aikataulutetaan ja organisoidaan. Päivän olisi hyvä muistuttaa lasten ja vanhempien perusarkea.  Keskustelkaa lasten kanssa siitä, miten pidetään yhteyttä ystäviin, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin, esimerkiksi puhelimessa ja internetissä.

Olkaa armollisia itsellenne, pääasia että perusarki sujuu. Tärkeintä on huolehtia lasten hyvinvoinnista ja turvallisuuden tunteesta. Olkaa yhteydessä kouluun, jos tarvitsette lapsen kotitehtävissä apua. Ulkoileminen yksin ja yhdessä perheen kanssa voi helpottaa.

​Lapsi tai nuori voi ahdistua myös siitä, että aikuinen seuraa jatkuvasti mediasta koronavirustilannetta tai puhuu siitä muiden aikuisten kanssa. Lasta voi suojata sillä, ettei katso uutisia lapsen seurassa. Mieti myös millainen mediankäyttö tukee omaa hyvinvointiasi.

Päivät pitkät kotona oleminen voi olla ajoittain ahdistavaa. Apua voi saada useilta järjestöiltä ja kuntapalveluja on yhä tarjolla. Pyydä rohkeasti naapureilta tai muilta apua, jos ette pääse kauppaan tai apteekkiin.