Yli 40 järjestöä vetoaa hallitukseen pakolaiskiintiön korottamiseksi
Hallituksen kehysriihessä huhtikuun lopussa luodaan suuntaviivat Suomen taloudelle seuraavalle vuodelle. Järjestöt vaativat, että pakolaiskiintiötä korotetaan vuodelle 2018. Kiintiön korottamisen puolesta puhuvat myös Sixten Korkman ja Kari Mäkinen.
”Suomi voi vauraana maana auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, vaikka tästä aiheutuu kustannuksia. Myönteisten asenteiden ja onnistuneen kotouttamispolitiikan avulla voidaan kustannuksia pienentää merkittävästi”, sanoo taloustieteen professori Sixten Korkman.
Korkman osallistuu järjestöjen kampanjaan pakolaiskiintiön korottamiseksi. ”Argumentti kiintiön nostamisen puolesta on ensisijaisesti moraalinen, ei taloudellinen”, Korkman muistuttaa.
Pakolaiskiintiön korottamisen puolesta puhuu myös arkkipiispa Kari Mäkinen. ”Pakolaiskiintiön nostaminen olisi merkki siitä, että halutaan kantaa vastuu heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä. Silloin emme suojele vain heitä, vaan myös oman yhteiskuntamme eettistä perustaa – sitä, millainen maa Suomi on”, Mäkinen sanoo.
Useat ministerit ja puoluejohtajat ovat esittäneet mahdollisuutta nostaa pakolaiskiintiötä merkittävästi. Lupaukset pakolaiskiintiön nostosta on usein sidottu siihen, että Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä laskee.
”Perustelu ontuu, sillä suojelun tarpeessa olevia ihmisryhmiä ei pidä asettaa vastakkain. On silti aika lunastaa puheet nyt, kun turvapaikanhakijoiden määrä on merkittävästi laskenut”, sanoo Pia Lindfors, Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja.
Vaikka syksyllä 2015 Suomeen saapui paljon turvapaikanhakijoita, viime vuonna määrä laski 2000-luvun normaalitasolle.
”Hallitus peräänkuuluttaa hallittua maahanmuuttoa. Pakolaiskiintiö on juuri sitä. Nostamalla kiintiötä Suomi voi vaikuttaa siihen, että sodan ja konfliktien pakoon ajamat lapset eivät joudu eroon vanhemmistaan ja saavat kasvaa turvassa perheensä kanssa”, sanoo Hanna Markkula-Kivisilta, Pelastakaa Lapset -järjestön toiminnanjohtaja.
Pakolaiset pääsevät muuttamaan Suomeen tarkoin määritellyn prosessin kautta, yleensä perhekunnittain. Tämä edesauttaa kotoutumista, kun perhe on turvassa ja kotikuntaan päästään muuttamaan suoraan.
Pakolaisille myönnettävien kuntapaikkojen määrää on saatu lisättyä. Amnestyn vaalikampanjassa yli 2100 kuntavaaliehdokasta sitoutui vastaanottamaan pakolaisia kotikuntaansa. Kuntapaikkojen puutetta on kuitenkin pidetty yhtenä perusteena kiintiön pitämiselle nykyisellä tasolla.
”Viesti on selvä: kunnat haluavat kantaa vastuunsa kansainvälisestä pakolaistilanteesta. Eduskunnan on ryhdyttävä samaan. Tämä on erityisen tärkeää aikana, jolloin turvapaikkalinjauksia on kiristetty ja Suomeen pääsyä vaikeutettu niin sisä- kuin ulkorajoja sulkemalla”, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson toteaa.
Kolme vuotta sitten Suomi korotti väliaikaisesti pakolaiskiintiötään 1050 henkilöön, mutta laski sen viime vuonna takaisin 750 henkilöön, samalle tasolle kuin kiintiö on ollut vuodesta 2003 lähtien. Samassa ajassa vainoa tai ihmisoikeusloukkauksia pakenemaan joutuneiden määrä on lisääntynyt 17,1 miljoonasta 65,3 miljoonaan. Kansainvälisten, pääosin pakolaisleireillä elävien pakolaisten määrä on niin ikään yli kaksinkertaistunut, 9,7 miljoonasta 21,3 miljoonaan.
”Jos kiintiö olisi kasvanut samassa suhteessa, sen tulisi olla nykyään yli 2800. Norja on päässyt tälle tasolle. Suomellakin on varaa parempaan”, sanoo Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula.
Norjan pakolaiskiintiö tälle vuodelle on 3 120. Kanada puolestaan on vastaanottanut reilun vuoden aikana yli 40 000 syyrialaista pakolaista. Myös Ruotsi kasvattaa pakolaiskiintiötään ensi vuonna 5 000:een, vaikka Ruotsiin on saapunut jo pitkään Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita.
”Valitettavasti olemme nähneet myös toisensuuntaista kehitystä, kun pitkään kiintiöpakolaisten vastaanotossa ykkösenä ollut Yhdysvallat leikkasi kiintiönsä puoleen. Suomen on erityisen tärkeää reagoida nyt, kantaa vastuunsa ja osoittaa inhimillisyytensä”, Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen sanoo.
Pakolaiskiintiön kautta autetaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä: väkivaltaa kokeneita naisia, yksinhuoltajaäitejä, lapsia, vammaisia ja kidutettuja. Viime vuosina noin puolet kiintiöön valituista on ollut lapsia.
Eilen julkaistun vetoomuksen sisäministeri Paula Risikolle on allekirjoittanut jo yli 4000 ihmistä. Keskustelua käydään sosiaalisessa mediassa tunnuksella #MeVälitämme.
Kampanjassa ovat mukana Amnesty International Suomen osasto, Suomen Punainen Risti, Suomen Pakolaisapu, Pakolaisneuvonta, Pelastakaa lapset, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat, Ihmisoikeusliitto, Kirkon Ulkomaanapu, Plan International Suomi, Suomen Lähetysseura, Väestöliitto, Suomen UNICEF, Suomen YK-liitto, Naisasialiitto Unioni, Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen somalialaisten liitto, Monika-Naiset liitto ry, Ensi- ja turvakotien liitto, SOS-Lapsikylä, Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ETMU ry, Raster, Vapaa liikkuvuus -verkosto, Suomen UN Women ry, Emmaus Finland ry, Kehys ry, Suomen Mielenterveysseura, Kynnys ry, Emmaus Helsinki ry, Vammaiskumppanuus ry, Seta, Solidaarisuus, Emmaus-Westervik, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Setlementtiliitto, Suomen World Vision, Taksvärkki ry, Frikyrklig Samverkan, Changemaker, Kehitysmaayhdistys Pääskyt, Kehitysvammaliitto, Kalliolan nuoret, Reilu kauppa ry, Trasek ry.
Pakolaiskiintiö on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n suosittelema kestävä ratkaisu pakolaisten auttamiseksi silloin, kun paluu lähtömaahan tai pysyvä asettuminen oleskelumaahan ei ole mahdollista. Kiintiö on vastaanottajamaalle hallittu keino auttaa, sillä tulijat valitaan huolellisesti ja ihmiset siirretään järjestetysti pakolaisleireiltä kuntiin.
Yli 21 miljoonaa ihmistä on joutunut pakolaisiksi kotimaansa rajojen ulkopuolelle. Kodeistaan maan sisäisesti pakenemaan joutuneet ja turvapaikkaa hakeneet mukaan lukien paenneiden määrä on kohonnut yli 65 miljoonaan. UNHCR:n mukaan ensi vuonna lähes 1,2 miljoonaa pakolaista tarvitsee uudelleensijoittamista, mutta valtioiden olemassa olevat pakolaiskiintiöt vastaavat murto-osaa tästä.
Pakolaiset ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, kansallisuuteen, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai poliittiseen mielipiteeseen perustuvan vainon vuoksi. Myös konfliktit ja ihmisoikeusloukkaukset ajavat ihmisiä kodeistaan.