107. Elämän pelikortit
100. Tunne- ja vuorovaikutustaidot
Tehtävä
Vahvistetaan itsetuntemusta ja ryhmähenkeä vaihtelemalla ryhmäläisten kanssa ominaisuuksista kertovia kortteja.
Tila
Luokkahuone tai muu tila, jossa mahtuu liikkumaan.
Tarvikkeet
Elämän pelikortit -korttipohjat monistettuina niin, että jokainen saa yhden kortin kustakin kategoriasta.
Kesto
15-45 min.
Liitteet
Jaa jokaiselle osallistujalle viisi korttia, yksi kustakin ryhmästä. Kortit ovat erilaisiin aihealueisiin liittyviä taitoja tai ominaisuuksia, joita yksilöllä voi olla.
Korttien kategoriat ovat:
- lähiviikkojen päällimmäinen tunne
- sosiaaliset taidot
- fyysiset ominaisuudet
- psyykkiset ominaisuudet
- taidot.
Osallistujat saavat vaihdella kortteja keskenään siten, että lopuksi jokaiselle jää käteen kortit, joiden ominaisuudet tai taidot hän kokee omikseen. Tehtävässä saa vapaasti liikkua ja käydä toisten luona vaihtamassa kortteja. Purkakaa harjoitus siten, että jokainen kertoo itsestään korttien avulla. Jokainen kortti luetaan ääneen ja siitä kerrotaan, miten se näkyy omassa elämässä. Jos käteen jää kortti, joka ei tunnu omalta, mutta jota ei ole saanut vaihdetuksi, sen voi mainita. Kortit auttavat paitsi huomaamaan ja tunnistamaan omia taitoja ja ominaisuuksia, myös kertomaan itsestään muille sellaisia asioita, joita ei ehkä muuten tulisi kertoneeksi.
Harjoitusta voi myös jatkaa siten, että jokainen voi valita itselleen lisäksi yhden sellaisen kortin, jonka taidon tai ominaisuuden toivoisi vahvistuvan tai kehittyvän.
Itsetunto kehittyy eri elämäntilanteissa saadusta palautteesta ja kokemuksista. Se on olemukseltaan joustava ja alati muuttuva. Terve itsetunto ei kuitenkaan pohjimmiltaan riipu ulkoisista saavutuksista. Ihmisellä voi olla hyvä itsetunto ilman hyvää ulkonäköä, hienoja tavaroita, hyviä koenumeroita tai todistuksia. Keskeistä on oma kokemus itsestämme.
Murrosikään kuuluu kriittinen oman minuuden pohtiminen. Nuorella on tarve hahmottaa sisäistä maailmaansa ja irrottautua vanhemmistaan. Itsenäisyys ja omien arvojen ja mielipiteiden luominen tulevat tärkeiksi. Lapsen ja nuoren minäkuvaan ja itsetuntoon vaikuttavat erityisesti häntä ympäröivät ihmiset ja ryhmät.
Itsetunnon kehittymisen kannalta on ratkaisevaa, miten nuori tuntee kuuluvansa kouluyhteisöönsä, harrastusryhmiinsä, perheeseensä ja laajemminkin yhteiskuntaan. Jotta meille kehittyisi positiivinen itsetunto, meidän olisi saatava tunne siitä, että olemme merkityksellisiä meitä ympäröiville ihmisille pelkästään siksi, että olemme olemassa.
Jokainen voi vaikuttaa sekä omaansa että koko yhteisön hyvinvointiin. Hyvin pienillä arkipäiväisillä teoilla, kuten kehuilla ja huomioimisella, voi tehdä muiden olon mukavammaksi. Itsetunnon vahvistaminen vaatii välittämistä, hyväksyntää, huomion osoittamista sekä rakentavan ja kannustavan palautteen antamista. Jokainen meistä tarvitsee tunteen siitä, että meistä välitetään ja arvostetaan juuri sellaisina kuin olemme. Myönteinen ajattelu, onnistumisista ja hyvistä hetkistä iloitseminen, lisäävät luottamuksen tunnetta niin itseen kuin ympäristöönkin.
- Itsetunto kehittyy eri elämäntilanteista saadusta palautteesta ja kokemuksista. Sen perusta on suhteellisen pysyvä, mutta itsetunnon vahvuus voi vaihdella eri elämäntilanteiden ja -kokemuksen mukaan.
- Nuoruusiässä irtaudutaan vanhemmista ja ympäröivät ryhmät, kaveripiiri ja harrastusporukat tulevat entistä tärkeämmiksi itsetunnon ja minäkuvan rakentamisen kannalta. Tunne siitä, että saa toisten huomion, kokee toisten tarvitsevan itseään ja että omasta hyvinvoinnista välitetään, on merkittävä itsetunnon kehittymisen kannalta. Koulussakin on tärkeä luoda sellaista ilmapiiriä, jossa jokainen voi tuntea olevansa tärkeä osa porukkaa.
- Jokainen voi vaikuttaa sekä omaansa että koko yhteisön hyvinvointiin hyvin pienilläkin arkipäiväisillä teoilla. Siksi kehumista ja rakentavan palautteen antamista on hyvä harjoitella.
Lähteet:
Keltikangas-Järvinen L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys.
Toivakka S. & Maasola M. 2012. Itsetunto kohdalleen. Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen. PS-Kustannus.
Cacciatore R. & Karukivi M. 2014. Mieletön fiilis. Hyvän mielen käsikirja.