Ystävyyttä ensi silmäyksellä

Vaatemaku, puheliaisuus, lapsirakkaus ja suosikkivuodenaika. Ainakin nämä yhdistävät Shene Mahmood Rashidia ja Marianne Vanamoa. Ystävykset harmittelevat, että muualta muuttaneen on usein vaikea tutustua suomalaisiin.

Kun Shene Mahmood Rashid ja Marianne Vanamo näkivät toisensa ensimmäisen kerran, molempien suupielissä alkoi nykiä. Vaalea toppi, farkut, luonnonvaalea neuletakki, nahkaballerinat. Kumpikin oli valinnut ihan samanlaiset vaatteet. Varsinaiset tekstiilikaksoset!

– Vaatemaun lisäksi meitä yhdistävät iloisuus, avoimuus ja lapsirakkaus. Olemme molemmat koti-ihmisiä ja tykkäämme syksystä, naiset sanovat nyt, viisi kuukautta ensitapaamisen jälkeen.

Shene, 33, ja Marianne, 48, tutustuivat MLL:n Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnan ansiosta. Hankkeen työntekijät yhdistävät ystäväparit sen perusteella, keillä he arvelevat synkkaavan.

Ja näillä kahdella synkkaa. Viestit lentelevät Whatsappissa, ja kasvotusten hymy on herkässä.

Yleensä ystävykset tapaavat leikkipuiston laidalla ja mukana ovat Shenen pojat Hako, kohta 4, ja Hakan, 2. Välillä Marianne ottaa mukaan tyttärentyttärensä Stellan, 3, joka tulee veljesten kanssa hyvin juttuun.

Lasten touhuja katsellessa puhutaan opiskeluista ja töistä. Ja tietysti lapsista. Kerran Marianne ja Shene kävivät lounaalla Itäkeskuksessa. Toisella kerralla Marianne esitteli Shenelle lapsuudenkulmiaan Espoossa: näytti vanhan kotitalon ja koulun. Nyt he suunnittelevat uimahallireissua lasten kanssa. Uinnin jälkeen pitää tietysti syödä berliininmunkit.

– Shene tekee muuten ihanaa ruokaa. Kerran hän toi meille leikkipuistoon evääksi borakeja eli lihanyyttejä. Toisen kerran hän oli leiponut baklavaa, Marianne kertoo.

Tänään hän on kutsunut Shenen kotiinsa ja tarjoaa voisilmäpullaa – punaiseen maitoon ja voihin tehtyä tietysti. Nyt tavataan poikkeuksellisesti ilman lapsia.

Kurdilainen Shene muutti Suomeen viisi vuotta sitten. Hänen miehensä on asunut täällä jo 13 vuotta.

Shenellä on Erbilin yliopistosta agronomin tutkinto. Suomessa hän on ollut töissä kahvilassa, ja syksyllä hän aloitti lähihoitajaopinnot.

– Tähän mennessä en oikein ole saanut omia ystäviä. Päiväkodilla ja Perheentalolla tapaan ihmisiä, mutta he ovat lähinnä moikkaustuttuja.

Shene ja Marianne uskovat aitouden ja rehellisyyden voimaan.

– Olen avoin ja puhelias, mutta ei se auta, jos toinen on varautunut eikä kerro mitään itsestään. Silloin on vaikea tutustua tai edes pitää keskustelua yllä. Onneksi Shenekin on puhelias, Marianne nauraa.

Shene osaa englantia, mutta kaverukset puhuvat keskenään suomea. Marianne ei tartu kielioppivirheisiin mutta varmistaa välillä, että on ymmärtänyt oikein, mitä Shene tarkoittaa. Shene puhuu jo suomea rohkeasti.

Joskus tuli pieni väärinymmärrys, kun kaverukset viestittelivät tapaamisajasta. Muuten kielikömmähdyksiltä on vältytty.

Kun näkee, miten luontevasti ja lämpimästi nämä kaksi ovat yhdessä, ei uskoisi, että he ovat nähneet vasta alle kymmenen kertaa. Tutustuminen lähti liikkeelle vähän hitaasti, sillä pian ensitapaamisen jälkeen Shenen perhe lähti kuukauden lomalle sukulaisten luo Isoon-Britanniaan.

Syksyllä piti kiirettä, kun Shenen pojat aloittivat päiväkodin ja Shene itse koulun. Mutta talven mittaan ystävykset aikovat tavata pari kertaa kuussa.

Silloin, kun ei hetkeen nähdä, viestit liikkuvat. Marianne työskentelee lentoemäntänä ja lähettää Shenelle maisemia Japanista tai New Yorkista. Shene lähettää kuvia poikien hassuttelusta.

Shene asuu Helsingin Kontulassa. Tutustumisen aikoihin Marianne asui ihan lähellä Vartiokylässä, mutta kesällä hän muutti Espoon Haukilahteen.

Muutto johtui siitä, että Marianne erosi miesystävästään. Se oli ainut kerta, kun kulttuurierot ovat huolestuttaneet.

– Mietin, miten Shene suhtautuu siihen, että eroan. Ajattelin, että hänen perhenäkemyksensä voisi olla vähän tiukempi. Ero ei onneksi haitannut häntä eikä vaikuttanut siihen, miten hän minuun suhtautuu, Marianne sanoo.

Shene nyökyttelee.

– Se on sinun elämääsi. Minä en puutu siihen tai arvostele sitä.

Kyllä hänkin etukäteen vähän jännitti, millainen tyyppi ystäväksi valikoituisi. Olisiko se kiva, samanhenkinen tyyppi vai ehkä joku, jolle juominen ja bilettäminen on tärkeää.

– Meidän oli heti helppo olla yhdessä, Shene hymyilee.

Viime keväänä Suomessa keskusteltiin paljon maahanmuuttajista ja heidän kohtaamastaan kielteisesti asenteesta. Äärikäytös ja ennakkoluulot kismittivät Mariannea.

– Harmitti, kun ei ollut mitään, mitä rivikansalainen voisi tehdä. Halusin osoittaa, että emme me kaikki suomalaiset ole moukkamaisia.

Sitten Marianne näki ilmoituksen MLL:n ystävätoiminnasta.

Hän tuntee monta muualta Suomeen muuttanutta ja on huomannut, että suomalaiseen yhteiskuntaan on vaikea päästä sisään.

– Varmaan mihin tahansa yhteiskuntaan on. Ja jopa saman maan sisällä uuteen kaupunkiin muuttaminen voi olla pieni kulttuurisokki. Omasta kokemuksesta tiedän, että menee noin kaksi vuotta ennen kuin paikkakunta tuntuu kodilta.

Ystävät nopeuttavat arkeen solahtamista. Marianne visioi, että vieraalle paikkakunnalle muuttavien suomalaistenkin pitäisi saada ”kotouttaja”, joka esittelisi kirjastot ja leikkipaikat tai vinkkaisi, mistä löytyy hyvä nuohooja ja suutari.

Marianne ja Shene odottavat Espoon metron valmistumista. Metrolla Shene pääsisi helposti suoraan kotoaan Mariannen luo. Marianne kulkee mielellään autolla ja toivoo, että 20-vuotias vähän ruosteinen ”kiituri” vielä läpäisee seuraavan katsastuksen.

Shene virnistää, kun Marianne kertoo autostaan. Ihan turvallista sen kyydissä ainakin on ollut.

Ystävyksiä yhdistää avarakatseisuus. Perhe on paljon laajempi kuin biologinen perhe. Esimerkiksi Mariannen sukujuhliin kutsutaan aina venäläissyntyinen Julia, joka oli Mariannen perheessä au pairina 20 vuotta sitten. Myös Shene taitaa saada kutsun seuraaviin kekkereihin.

Shene toteaa, että 15 vuoden ikäeroa ei huomaa. Mariannehan menee ihan kolmikymppisestä. Sitä paitsi jo Irakissa suuri osa Shenen kavereista oli vähän häntä vanhempia.

Millainen on naisten mielestä hyvä ystävä?

– Hän ymmärtää minua ja minä ymmärrän häntä. Ystävä auttaa tarvittaessa ja on valmis ottamaan apua vastaan, Shene sanoo.

– Ystävyys on vuorovaikutusta. Jos toinen on avoin ja helposti lähestyttävä, kuten Shene, on helppo olla yhdessä, Marianne lisää.

Jackrussellinterrieri Muru kieppuu hetken Shenen jaloissa. Shene huokaa, että Hakon pitää ehdottomasti päästä käymään Mariannen luona, sillä poika rakastaa koiria.

Hako on kiintynyt jo Marianneenkin. Kun Shene tänään lähtiessään huikkasi menevänsä käymään Mariannen luona, Hako pyysi, että Marianne tulisi mieluummin heille.

Seuraava kyläily lasten kanssa on jo sovittu kolmen viikon päähän. Jos ei silloin, niin ehkä seuraavalla kerralla voidaan jopa kokkailla yhdessä.

– Olisi tosi kiva päästä oppimaan borakien tekoa, Marianne vinkkaa Shenelle.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 4/2017 -lehdessä.