Viisi vinkkiä seikkailuun ja yhdessä ihmettelyyn luonnossa

Perheen yhteiset retket ovat laatuaikaa, ja eri-ikäiset huomioiva retkeily hitsaa parhaimmillaan perhettä yhteen. Luontoon tutustutaan uteliaalla mielellä ilman suorituspaineita.  

Lasten kanssa retkeiltäessä kannattaa unohtaa matka- ja sykemittarit kotiin, ja suoritusten laskemisen sijasta luontoa lähestytään seikkailumielellä. Retki lähimetsään on elämys ja irtiotto arjesta, kun luontoa katsotaan lasten näkövinkkelistä.

Mielikuvitusta voi herätellä pohtimalla, keitä metsässä asuu ja millaisen kodin luonto asukeilleen tarjoaa. Maaston yksityiskohdista voi löytyä aarteita: erilaisia maatyyppejä ja kasveja, isoja ja pieniä eläimiä, eläinten jälkiä ja vuodenaikojen vaihtumisen merkkejä. Mitä metsässä kuuluu, jos kaikki pysähtyvät ja ovat hetken hiljaa?

Aikuisen ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia, vaan hän saa olla yhtä ihmeissään luonnon äärellä kuin perheen nuorimmainen.

Kun ideana on mennä retkelle metsän asukkien vieraaksi, kunnioittaa vierailija luonnon tilaa. Hyvän retkeilijän sääntönä on, että hänestä ei jää mitään jälkiä luontoon.

Etukäteen voi jo suunnitella, mitä eväskääreille ja muille roskille tehdään retken aikana. Uudelleen täytettävä juomapullo roskaa vähemmän kuin pillimehu, ja kestorasiaan pakattu leipä on ekologisempi eväs kuin valmispakattu energiapatukka.

Metsän vieras ei myöskään meuhkaa äänekkäästi eikä hakkaa tai törki kepillä luontokappaleita. Lasten kanssa voi huomioida, että puu on elävää ainesta, vaikkei se liiku tai ääntele.

Retki on hyvä paikka digipaastolle: Kännykuvien sijasta kannattaa terästää omia aisteja, ja somemaailman voi luonnossa jättää taakseen.

Joustavat ja säänmukaiset vaatteet sekä tukevat ja sopivan kokoiset kengät antavat vapauden iloita ilman hiertymiä ja puristuksia. Repun pakkaaminen on osa erätaitoja. Myös lapset kantavat mielellään omia varusteita, kun reppu ei paina tai hankaa.

Säätilan vaihdoksiin kannattaa varautua sadevarusteilla ja lämmikkeillä, sillä märkänä tai palelevana ei seikkailukaan suju.

Onnistuneen retken huipentavat riittävät eväät, sillä luonnossa liikkuessa nälkä kasvaa kummasti. Eväiden valmistaminen yhdessä sitouttaa perhettä, ja omatekemä voileipä maistuu pienimmillekin.

Sopivassa maastossa leivän väliin voi poimia jonkun helposti tunnistettavan villiyrtin, kuten voikukan lehden tai ketunleivän. Syksyllä marjamättäät tarjoavat jälkiruokaa, kunhan muistaa, ettei mitään tunnistamatonta kasvia saa laittaa suuhun.

Patikoinnin ohella retkeillä voi vuodenaikojen mukaan vaikkapa pyöräillen, meloen, hiihtäen tai lumikengillä. Metsä on myös oivallinen kuntosali, sillä vahvoja puita voi käyttää kuntoilulaitteiden tapaan roikkumiseen, venyttelyyn ja voimansiirtoon. Polkujuoksu kehittää motorisia taitoja, tasapainoa ja kehonhallintaa, kun polun varrella myös kiipeillään kallioilla ja ylitetään tai alitetaan puiden oksia.

Luonnossa voi myös pelata perinteisiä ulkopelejä, kuten hippaa tai frisbeegolfia. Suomen ladun ohjeet neuvovat, miten lautapelit, kuten Afrikan tähti ja Kimble, muuntuvat ulkoversioiksi. Ryhmähengen nimissä on muistettava, että liikkuminen tehdään sen ehdoilla, jolla on vähäisimmät taidot ja jaksaminen.

Luonto on kuin avoin luokkahuone, jossa kaikenikäisille riittää opittavaa. Erätaitoja voi harjoitella pienimpien kanssa niin, että makkaratikkua voi vuolla pajusta kuorimaveitsellä, ja tulen äärellä olemista voi kokeilla luomalla kuvitteellinen nuotio pienistä oksista ja puun lehdistä.

Metsänsylistä löytyvät ainekset muistipeliin ja luontobingoon, joissa perhe voi yhdessä tunnistaa luontokappaleita.

Yöretki voi olla huikea elämys turvallisessa seurassa ja tapa tutustua luontoon eri vuorokauden aikoina. Ensimmäisen yöretken voi tehdä vaikkapa omalle parvekkeelle tai kotipihalle. Nuku yö ulkona -kampanja neuvoo yöretkelle teltassa, laavulla tai vaikka kuusen alla.

Vinkkien asiantuntijana Suomen Ladun lastentoiminnan suunnittelija Tiia Eskelinen.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 3/2019-lehdessä.