Viisaasti älylaitteilla

Huoli älylaitteiden haitallisuudesta on turha, jos lapsi nukkuu levollisesti, syö hyvin ja leikkii mielellään. Lapsi kuitenkin janoaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, aivotutkija muistuttaa.

Lasten ja nuorten aivot ovat vasta kehittymässä, siksi ne ovat erityisen haavoittuvat. Mutta onko nykyisellä älylaitteiden aikakaudelle vaikutuksia lapsiin ja nuoriin? Hamuavatko he jatkuvasti virikkeitä ja viihdettä niin, etteivät osaa rauhoittua? Tuleeko heistä keskittymiskyvyttömiä aikuisia, joiden on vaikea olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa?

Älylaitteiden vaikutus kehittyviin aivoihin mietityttää aivotutkija, psykologian tohtori Mona Moisalaakin. Hän on ollut mukana toimittamassa juuri ilmestynyttä kirjaa Lapset, nuoret ja älylaitteet.

Digiaika herättää paljon pelkoja, mutta tutkimustietoa sen vaikutuksista on vielä kovin vähän. – Älylaitteet ovat olleet nykyisessä mittakaavassa käytössä vasta 2010-luvulta. Tutkimuksia on kyllä tehty ja uusia on vireillä, mutta pidempiaikaisia tuloksia saadaan vielä odotella, Moisala toteaa.

Huoli erityisesti lasten ja nuorten aivoista ei ole tuulesta temmattu. Aivot kypsyvät pikkuhiljaa ja kehittyminen jatkuu lähes kolmekymppiseksi asti.
– Lapsuudessa ja nuoruudessa aivot ovat muovautuvimmillaan. Silloin aivot ovat myös herkempiä ympäristön vaikutuksille kuin aikuisten aivot, Moisala muistuttaa.

Aivojen muovautuvuutta kutsutaan plastisiteetiksi. Aivot sopeutuvat ympäristöönsä, ne ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Tämä on myös edellytys uuden oppimiselle. Toistuva tekeminen ja harjoittelu luovat hermosolujen välille uusia yhteyksiä ja vahvistavat paljon käytettyjä hermosoluyhteyksiä.

Moisala vertaa hermosolujen vahvistumista metsäpolun muuttumiseen näkyvämmäksi, kun sitä kuljetaan ahkerasti edestakaisin. Siellä, missä ei kuljeta, polkua ei muodostu. Näin käy myös aivoissa, joissa turhiksi osoittautuneet hermosoluyhteydet surkastuvat.

Vaikka aivot muovautuvat voimakkaimmin lapsilla ja nuorilla, kehitys ei lakkaa koskaan. Onneksi, sillä näin me aikuisetkin voimme oppia uutta koko elämän ajan.

Viimeiseksi aivoissa kehittyvät etuotsalohkot, joita pidetään toiminnan kontrollikeskuksena. Ne vastaavat sellaisista tärkeistä ihmisenä olemisen perusasioista kuin itsesäätelystä ja keskittymiskyvystä. Ilman toimivia etuotsolohkoja olemme kuin vilkas lentokenttä ilman lennonjohtoa.

Hidas kehitys itsesäätelyssä vaikuttaa myös älylaitteiden käyttöön. Kännykkäpeli tai Youtube-video saattaa koukuttaa lasta niin, että puhelinta on vaikea laskea käsistä.

Älylaitteiden käytön rajoittamisessa lapsi tarvitsee vanhemman tukea. Mutta kuinka? – Pienillä lapsilla on syytä rajoittaa ruutuaikaa. Tässä vanhempi saa toimia itsevaltiaana, Moisala sanoo.

Alle 2-vuotiaille ruutuaika on tarpeetonta, 2–5-vuotiaille sopiva määrä voisi olla noin tunti päivässä. Satunnaisesta käytöstä esimerkiksi ruuhkabussissa Moisala ei ole huolissaan. – Lyhytaikainen käyttö ei pilaa lasta. Mutta jos puhelimesta tai tabletista tulee lapsen ainoa rauhoittamiskeino, ollaan väärällä tiellä.

Selviä rajoja ruutuajalle on vaikea antaa. Sitä aivotutkijalta kysytään tasaisin ajoin, mutta valitettavasti asia pitää ratkoa jokaisen lapsen kohdalla erikseen. – Selvää kuitenkin on, että mitä nuorempi lapsi on, sitä alttiimmat hänen aivonsa ovat älylaitteiden vaikutuksille.

Teinien kohdalla ruutuajan rajoittamisessa tulee olla hienovarainen. Käskyttäminen tuskin toimii.

Moisala neuvoo keskustelemaan nuoren kanssa digilaitteiden jatkuvan käytön vaikutuksista. Jos nenä on koko ajan kiinni ruudussa, voi olla, että keskittymiskyky heikkenee ja koulumenestys tai kehittyminen omassa harrastuksessa hidastuu. Illalla ei osaa rauhoittua nukkumaan. Fiksu nuori ymmärtää tämän ja osaa itse tarkkailla älylaitteilla käytettyä aikaa.

Kännykkäparkki keittiössä tai muualla sovitussa paikassa on hyvä apukeino. Kun kellon ajasta on sovittu yhdessä, siitä myös pidetään helpommin kiinni kuin vanhempien määräämästä ajasta. Kännykkäparkki koskee perheessä kaikkia, myös vanhempia.

– Iltakäytön kieltäminen teiniltä saattaa olla hankalaa, koska silloin nuori jää paitsi tärkeistä keskusteluista ja voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi, Moisala sanoo.

Joissakin kaveriporukoissa on tehty yhteinen sopimus, ettei tietyn kellonajan jälkeen viestitellä. Tällaista keinoa voisivat vanhemmatkin kannustaa kokeilemaan.

Aina ruutuajan rajoittamiselle ei ole tarvetta. Moisala kehottaa tarkkailemaan lastaan ja miettimään, kuinka älylaitteiden käyttö vaikuttaa.

Hyvällä tolalla asiat ovat, jos lapsi nukkuu riittävästi ja levollisesti, eikä ole päivällä erityisen väsynyt. Ongelmaa ei todennäköisesti ole, jos lapsi keksii tekemistä myös ilman digilaiteita. – Jos lapsi tuntuu voivan hyvin, ei nykyistä tiukempia rajoituksia ehkä tarvita.

Aivojen hyvinvoinnin peruspilareita ovat lepo, terveellinen ruoka, liikunta ja päivittäinen kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. Jos nämä ovat kunnossa, digilaitteet eivät ole mikään mörkö – päinvastoin ne voivat tarjota kehittyville aivoille hyödyllisiä virikkeitä.

Myös aikuisten omilla tottumuksilla on vaikutusta. Vuorovaikutus aikuisen ja lapsen välillä kärsii, jos vanhempi käyttää kännykkää ollessaan lapsensa seurassa. Sanallinen ja sanaton viestintä vähenevät, mikä voi viivästyttää lapsen kielenoppimista.

– Kun vanhempi puhuu lapsensa kanssa, se on lapselle tuttu tilanne, jonka kulku on ennakoitavissa: toinen tekee aloitteen, katseet kohtaavat ja sen jälkeen alkaa sanallinen vuorovaikutus. Yksi aloittaa, toinen vastaa, Moisala kuvailee.

Vuorovaikutuksesta katoaa ennakoitavuus, jos vanhempi vilkuilee kännykkäänsä samalla. Ajatustenvaihdosta tulee katkonaista, kun lapsi joutuu kilpailemaan kännykän kanssa. Joskus mukaan tulee myös vanhemman ärtyneisyyttä, kun tämä joutuu nostamaan katseen ruudulta useita kertoja lapsen vaatiessa huomiota.

Kännykän siirtäminen sivuun auttaa myös lapsen empatiakyvyn kehittymistä. Toisten tunteiden tunnistaminen ei onnistu, jos tilanteessa on useita kilpailevia huomionlähteitä. Äänenvoimakkuudet, pienet eleet ja fyysinen etäisyys ovat aivoille tärkeitä ärsykkeitä.

– Lapsi suorastaan janoaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, Moisala tiivistää.

Älylaitteita käytetään usein multitaskaamiseen, suomeksi sanottuna monisuorittamiseen. Nuori voi pelata peliä, kuunnella musiikkia ja seurata kavereiden keskustelua viestipalveluissa. Aivot ovat kovilla, kun ne joutuvat koko ajan hyppimään asiasta toiseen. Puhutaan kuvaavasti heinäsirkkamielestä.

Tutkimus on löytänyt keskittymiskyvyn heikentymisestä mahdollisia todisteita. Moisala on ollut mukana tutkimuksessa, jossa selvitettiin monisuorittamisen yhteyksiä 13–24-vuotiaiden häiriöherkkyyteen.

Tutkijat havaitsivat, että nuoret, jotka monisuorittavat paljon arjessaan, suoriutuivat toisia huonommin keskittymistä vaativista tehtävistä. Lisäksi heidän etuotsalohkonsa oli tehtävien aikana kovemmassa käytössä kuin niiden, joilla on vähäisempi taipumus monisuorittaa. Tämä saattaa kertoa lisääntyneestä pinnistelyn tarpeesta. – Multitaskaaminen saattaa viedä pitkäjänteiseltä keskittymiseltä terän.

Vaikka tutkimus on tehty nuorilla, sama vaikutus monisuorittamisella on luultavasti kaikenikäisten aivoihin. Jo pelkkä puhelimen viestiäänen piippaus riittää häiritsemään keskittymistä vaativaa työtä, vaikka viestiä ei lukisikaan.

Runsaan ruutuajan on ehdotettu vaikuttavan moniin hyvinvoinnin osa-alueisiin. Älylaitteen kanssa vietetty aika vie aikaa muilta tärkeiltä asioilta, kuten unelta, liikunnalta ja kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. – Tärkein kaikista on uni, Moisala toteaa.

Digilaitteiden sinivalon tiedetään olevan erityisen haitallista unen kannalta. Nukkumista ei helpota sekään, jos kännykällä on illalla pelattu innostavaa peliä tai käyty mieltä kiihdyttäviä keskusteluja.

Unta kannattaa vaalia esimerkiksi sopimalla yhteisesti, milloin digilaitteet suljetaan tai viemällä ne kännykkäparkkiin keittiöön. Vanhemmat näyttävät esimerkkiä. Suositusten mukaan digilaitteiden käyttö olisi hyvä lopettaa kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa.

– Kaksi tuntia voi tuntua pitkältä ajalta. Ehkä kannattaa silloin ainakin himmentää näyttöä ja ottaa tavoitteeksi sulkea laite viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoa, Moisala sanoo.

Kaikesta digilaitteiden aiheuttamasta huolesta huolimatta aivotutkija Mona Moisalalla on positiivinen viesti: Pysyvää vahinkoa älylaitteet eivät aivoissa aiheuta. Aina voi tehdä korjausliikkeitä, siitä pitää aivojen muovautuvuus huolen.

Moisala neuvoo aloittamaan pienistä muutoksista arjessa: ruokailutilanteet rauhoitetaan kännyköiltä tai sovitaan kännyköiden iltakäytöstä. – Ehkä perheen rytmiin sopisi parin tunnin kännyköistä vapaa hetki sunnuntaisin. Silloin voitaisiin mennä yhdessä metsäretkelle, pelata lautapeliä tai mikä nyt tuntuu koko perheelle sopivalta tekemiseltä.

Moisala uskoo, että digilaitteiden käytössä ollaan jo menossa järkevämpään suuntaan. Vanhemmat tajuavat kiinnittää huomiota lasten kännykän käyttöön, kun huomaavat itsessään, kuinka levottomiksi tulevat ruudun tuijottelusta.

– Joogan, mindfulnessin ja mietiskelyn suosio on kenties vastareaktio sille keskittymiskyvyn häiriintymiselle, jota nykyteknologia aiheuttaa.

Fiksut nuoret tajuavat itsekin, että kännykän käytöllä on yhteyksiä väsymykseen ja keskittymisvaikeuksiin. – Hyviä signaaleja on jo ilmassa, Moisala toteaa.

• Rajoita pienen lapsen passiivista ruutuaikaa, koska runsas ruutuaika saattaa olla yhteydessä myöhempiin keskittymisvaikeuksiin. Alle 2-vuotias ei tarvitse lainkaan ruutuaikaa, 2–5-vuotiaille suositus on korkeintaan tunti päivässä.
• Vältä nopeatempoisia ja runsasvirikkeisiä ohjelmia. Suosi mieluummin rauhallisia ja opettavaisia ohjelmia, kuten Pikku Kakkonen tai Muumit.
• Alakouluikäiselle, nuorelle ja vanhemmillekin voi sopia kännykkäparkki, jonne digilaitteet jätetään yhdessä sovittuna aikana illalla.
• Rauhoita opiskelutilanne häiriötekijöiltä, jotta aivot eivät ylikuormitu. Ajatustyössä älylaite kiinni, ongelmanratkaisussa se voi toimia yhtenä oppimisen työkaluna.
• Keskustele nuoren kanssa kännykän käytön vaikutuksista opiskelumenestykseen, palautumiseen ja nukkumiseen.
• Huolehdi aivojen kehityksen peruspilareista: liikunta, terveellinen ruokavalio, riittävä uni ja kasvokkainen vuorovaikutus.

1. Ota selvää ikärajoista ja huolehdi, että lapsesi käyttämät mediasisällöt sopivat hänelle.
2. Mieti yhdessä lapsesi kanssa rajat pelaamiselle ja muulle mediankäytölle.
3. Ole reilu ja johdonmukainen mediankäytön rajoittamisessa.
4. Pohdi omaa mediankäyttöäsi ja antamaasi esimerkkiä.
5. Tarjoa vaihtoehtoja monenlaiseen tekemiseen ja harrastamiseen.

Kirjoja:
Lapset, nuoret ja älylaitteet. Toim. Silja Kosola, Mona Moisala ja Päivi Ruokoniemi. (Kustannus Oy Duodecim, 2019.)
Keskittymiskyvyn elvytysopas. Minna Huotilainen ja Mona Moisala. (Tuuma, 2018)
Kuinka kasvattaa diginatiivi. Satu Irisvik ja Jenni Utriainen. (S&S, 2017)

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 1/2019 -lehdessä.