Vauvalla kutisevia näppyjä ja itkua – voiko olla ruoka-allergiaa?

Vauva on itkuinen ja iholle on noussut kutisevia näppyjä. Yöt ovat levottomia. Voisiko tämä olla ruoka-allergiaa?

– Kyllä voi, tosin ruoka-allergian oireet ovat hyvin yksilöllisiä. Voi olla suolioireita, itkuisuutta tai ihottumaa. Pitkään jatkuvat ja arkea haittaavat oireet kannattaa tutkituttaa lääkärillä, kertoo kokenut allergianeuvoja Tuula Jokinen Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistykseltä.

Jos epäily osoittautuu oikeaksi, ei hätää: valtaosa ruoka-allergioista helpottaa pienokaisen suoliston kehittyessä.

Nykyisin suositellaan kiinteiden ruokien kokeilemisen aloittamista 4–6 kuukauden iässä. Vauvan posket saattavat lehahtaa punaisiksi uudesta ruoka-aineesta, mutta se ei vielä tarkoita, että hän olisi allerginen.

– Lehahdukset liittyvät myös elimistön normaaliin siedättymiseen ja laantuvat ajan myötä. Vain 3–9 prosenttia epäillyistä ruoka-allergioista osoittautuu todellisiksi. Mutta jos lapsen oireet ovat vakavia, neuvolassa voidaan kirjoittaa lähete lääkärille.

Tavallisimpia ruoka-allergian aiheuttajia ovat lehmänmaito, kananmunat sekä vehnä, ruis ja ohra. Allergiaoireet aiheuttaa ruuan sisältämä proteiini, johon elimistö reagoi turhan ärhäkkäästi.

Ruoka-allergia todetaan varmimmin lääkärin ohjeiden mukaan tehdyllä välttämis-altistamiskokeella. Epäiltyä ruokaa, esimerkiksi maitoa, vältetään 1–2 viikkoa. Samalla pidetään oirepäiväkirjaa. Tämän jälkeen ruokaa kokeillaan lääkärin valvonnassa uudelleen. Jos oireet palaavat, on tilanne selvä. Altistuksella selvitetään myös se, millaisilla annoksilla oireet palaavat eli miten vakava allergia on.

– Lääkäri voi käyttää diagnoosin tukena ihopistokokeita ja verikokeita, mutta yksinään ne eivät ole luotettavia.

Jos pienokaisella todetaan ruoka-allergia, jätetään oireita aiheuttavat ruuat toistaiseksi pois ruokavaliosta. Imetykseen vauvan ruoka-allergia vaikuttaa vain harvoin.

– Tutkimusten mukaan äidinmaidossa on allergiaa aiheuttavia proteiineja jäljellä vain mikrogrammoja, joten sen ei pitäisi aiheuttaa oireita. Siksi yleensä ei suositella, että imettävä äiti jättää ruokavaliostaan mitään pois.

Jokisen mukaan vanhojen tuttujen ruoka-aineiden jättäminen pois pienokaiselta voi aluksi hirvittää, mutta melko nopeasti pieni tottuu uusiin makuihin.

– Kasviksiin, marjoihin ja juureksiin tottuu helposti tutun ruuan mukana. Sanotaan, että lapsella kestää 10–15 maistamiskertaa ennen kuin uuteen makuun tottuu. Ei kannata luovuttaa, jos heti ensimmäisellä kerralla ei onnistu. Kannattaa tarjota sitkeästi, mutta tyrkyttämättä.

Taaperoikäinen rohkaistuu maistamaan, jos muut perheenjäsenet syövät samaa ruokaa. Hyvä keino on myös ottaa lapsi ruuanlaittoon mukaan, jos se vain suinkin onnistuu. Pikkukokit ovat yleensä innokkaita maistelemaan omia pöperöitään.

Päiväkotia varten tarvitaan lääkärin tai ravitsemusterapeutin todistus ruoka-allergiasta. Päiväkodissa on noudatettava lääkärin määräämiä ruokarajoitteita huolellisesti.

– Vanhempien on hyvä käydä vielä erikseen läpi keittiöhenkilökunnan kanssa kaikki sopivat ja ei-sopivat ruoka-aineet. Monesti he keittiöstä mielellään tarkistavat vanhemmilta nämä asiat. Noin kerran vuodessa selvitetään, joko lapsi sietäisi allergiaa aiheuttanutta ruoka-ainetta. Ruokarajoitusten purku tapahtuu vain lääkärin ohjeiden mukaan.

Sen jälkeen kun lapsella on todettu ruoka-allergia, Jokinen suosittelee hakeutumaan verkon tai allergiayhdistysten vertaistukiryhmiin.

– Asiantuntijoilta saa lääketieteellisen avun, mutta vertaisilta parhaat käytännön vinkit niin arjen jaksamiseen kuin erityisruokavalioiden saloihinkin. Myös meidän allergia- ja astmayhdistysten neuvontapuhelimista saa käytännön neuvoja, esimerkiksi pakkausmerkinnöissä, ruokavalioon sopivissa tuotteissa ja ruuanvalmistuksessa. –

Tiukkojen ruokarajoitusten jälkeen tulee pian aika laajentaa taaperon ruokavaliota. Silloin laaditaan lääkärin ohjeistuksen mukaisesti niin sanottu rotaatioruokavalio.

– Se on eräänlainen lukujärjestys, jonka mukaan uusi ruokia kokeillaan. Esimerkiksi maanantaisin puoli teelusikallista perunasosetta, sitten päivä tai kaksi väliä ja annetaan uudelleen. Samalla pidetään oirepäiväkirjaa. Tarkoitus on pikkuhiljaa kasvattaa ruoka-aineiden määrää. Tämä on toiminut monilla!

Tuula Jokisella on lohdullinen viesti vanhemmille, joiden vauvalla on todettu ruoka-allergia: ylivoimaisesti suurin osa allergioista helpottaa jo taaperona. 3-vuotiaan suolisto on kehittynyt jo huimasti. Harvalla on enää kouluiässä laajoja ruokarajoituksia. Aikuisena ruoka-allergiaa on 2–5 prosentilla.

– Olen nähnyt niin paljon perheitä, joilla on ollut käytössä vain muutama ruoka-aine. Usein yllättävänkin pian alkaa löytyä muita sopivia ruoka-aineita ja tiukat rajoitukset saadaan purettua. Moni perhe ei olisi uskonut, että heidän lapsensa paranee, mutta näin ihan oikeasti tapahtuu!

Yleisimpiä allergioihin liittyviä väärinkäsityksiä on maitoallergian sekoittaminen laktoosi-intoleranssiin. Maitoallergiselle oireita aiheuttaa maidon proteiini, siksi hän ei siedä mitään maitotuotteita. Laktoosi-intoleranssista kärsivä sen sijaan voi syödä laktoosittomia maitotuotteita.

Kuopukselle tuli parikuisena pahasti kutiseva ihottuma ja hän oksenteli. Neuvolasta meidät ohjattiin sairaalaan. Tutkimuksissa selvisi, että hän on hyvin allerginen ainakin maidolle, monille viljoille, munalle ja banaanille. Ne piti ehdottomasti jättää pois ruokavaliosta. Meille laadittiin lista, josta kokeilimme ruoka-aineita.

10 kuukauden ikäisenä lapsi sai vakavan allergisen reaktion kalasta ja jouduimme sairaalaan. Sen jälkeen pelkäsin aluksi kokeilla uusia ruokia, mutta oli vain uskallettava. Saimme käyttöön Epipen-adrenaliinikynän, joka on tehokas vakavan allergisen reaktion ensiapu.

Nyt 5-vuotiaana hänellä on noin 70 varmasti sopivaa ruoka-ainetta.

Esikoisen allergiat löytyivät vasta 4-vuotiaana, sillä hänellä ei ollut iho-oireita, vaan vatsakipua ja ummetusta.

Meiltä ei löydy kaapista vehnäjauhoja, vaan esimerkiksi riisi-, tattari- ja kikhernejauhoja. Koko perhe syö gluteenitonta, maidotonta ja munatonta ruokaa. Se on helpointa. Aluksi oli hankalaa, kun piti tutustua uusiin tuotteisiin, mutta nyt se on meille arkipäivää. En osaa edes kaivata tavallisia ruokia.

Vuodenvaihteessa meillä oli juhlahetki, kun kävimme lomamatkalla ravintolassa syömässä lasten kanssa. Toimitin keittiöön listan vältettävistä aineista. Lapsille valmistettiin erityistacoannokset vihersalaatin kera. Lapset olivat iloisia, kun saivat vähän vaihtelua arkeen.

Juhlapäivinä päiväkodin ja koulun henkilökunta muistaa aina kysyä meiltä, mitä herkkuja lapsille voi tarjota.

Iloitsemme, kun kaupasta löytyy uusi meille sopiva valmisruoka. Tuorein löytö on munaton, maidoton ja gluteeniton pakastettu kanelipulla. Vau, valmispullaa! Lapset olivat aivan haltioissaan.
Krista, 31, lapset, 5 ja 8 v

Esikoisella meni iho huonoon kuntoon kolmen kuukauden ikäisenä, posket olivat aivan veresnahalla. Öisin vauva raapi päänahan verille. Aluksi epäiltiin atooppista ihottumaa ja määrättiin voiteita, mutta iho ei parantunut. Nelikuisena pääsimme allergiatesteihin, joissa varmistui maito- ja kananmuna-allergia, myöhemmin todettiin myös vehnä- ja maapähkinäallergia.

Olin kauhuissani. Tuntui, että joka ruuassa on maitoa tai kananmunaa jossakin muodossa, jopa liemikuutiossa. Pian löysin kuitenkin korvaavat tuotteet. Nykyisin niitä kyllä löytyy, kun vain käyttää vähän mielikuvitusta, esimerkiksi kaurapohjaisia tuotteita on paljon. Lääkäri suositteli myös jatkamaan imetystä, ellei pojan iho mene todella pahaan kuntoon. Imettäminen toimi myös siedätyksenä.

Vuoden ikäisenä poika meni päiväkotiin, jossa sai kauramaitoa ja munatonta ruokaa. Vehnää ei tarvinnut enää isommin vältellä. Vähän väliä kokeilimme maitoa pieniä määriä lääkärin ohjeiden mukaan, ja yhtäkkiä hän alkoikin 2-vuotiaana sietämään sitä!

Kananmunasta tuli vielä silloin pienestäkin määrästä ihottumareaktioita, pari kertaa oikein iso ihoreaktio. Pikkuhiljaa kananmuna alkoi kuitenkin sopia, aluksi leivonnaisissa. 4,5-vuotiaana tehdyssä altistuskokeessa ei tullut enää mitään reaktiota. Edelleenkään hän ei tykkää maidon tai kananmunan mausta sellaisenaan, mutta jäätelö ja suklaamunat ovat herkkua. Nyt 1-vuotiaalla veljellä oli aluksi samoja oireita juurikin maidosta ja kananmunasta, mutta näyttäisi, että hän alkaa sietämään niitä nopeammin.
Hanna-Mari, 36, lapset 1 ja 5,5 v

Kiiveri, Stiina: Pienen kulkijan sairauskirja. Pieni Karhu, 2016.
Kosonen-Karvo, Johanna: Kutittaa, sanoi Siiri! Atopialiitto, 2007.
Sivunen, Pia: Miina ja Manu juhlivat. Satukustannus, 2015.
Mueller, D. H & Weber M: Kutinajahti. Kustannus Mäkelä, 2009.
Appelgren, Tove: Vesta-Linnea ja samettikuono. Tammi, 2005, koira-allergia.
Stenberg, Birgitta: Perttu ja salaperäinen kissa. Kustannus Mäkelä, 2007.

Juttu on julkaistu Lapsemme 2/2020 -lehdessä.