Toisiamme tukien

Vanhemmat kaipaavat käytännön apua arkeensa, kohtaamispaikkoja ja keskustelukumppaneita. Vertaistuki on ammattipalvelujen ja lähipiirin lisäksi tärkeä osa perheiden tukiverkkoa.

Vanhemmat iloitsevat lapsen kehityksestä, yhdessäolosta, läheisyydestä ja arjen hauskoista tapahtumista, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton Mitä kuuluu, vanhempi? -kysely.

Monet äidit ja isät tuntevat hetkittäin epävarmuutta vanhemmuudestaan, mutta jokaisella on myös vahvuuksia.

Moni vanhempi pitää vahvuutenaan huumorintajua, iloisuutta tai kekseliäisyyttä. Äidit painottavat myös huolehtivaisuuttaan, isät rauhallisuuttaan.

Vauva valvottaa ja univelka kasvaa. Lapsen uhmaikä ja sairastamiset koettelevat jaksamista. Kotityöt kasaantuvat. Monilla puoliso on paljon töissä tai muuten poissa kotoa.

Kyselyn mukaan varsinkin äidit väsyvät huolehtimaan perheen arjesta yksin. Syntyy riitoja, jotka hajottavat parisuhdetta.

Yli puolet vastaajista toivoo saavansa joskus lastenhoitoapua, jotta heille järjestyisi kahdenkeskistä aikaa olla ja keskustella puolison kanssa. Moni kaipaa omaa aikaa harrastaa tai tavata ystäviä.

Kysely vahvistaa, että pienelläkin käytännön avulla on suuri merkitys.

Myös joustavista työaikajärjestelyistä olisi hyötyä arjen pyörittämisessä. Esimerkiksi liukuvaa työaikaa toivovat sekä isät että äidit.

Monet pienten lasten äidit lyhentäisivät mieluummin työaikaansa kuin pidentäisivät lasten hoitopäiviä. Työajan lyhentäminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä useissa perheissä rahat ovat vähissä. Monissa perheissä huolettaa myös työttömyys.

Mieluiten vanhemmat avautuvat iloistaan ja huolistaan henkilölle, joka tunnistaa elämäntilanteen puolesta sanasta, ilman selityksiä. Omaa tarinaa ei jakseta toistaa moneen kertaan, jos vaarana on väärinymmärrys tai oman kokemuksen mitätöinti.

Sukulaisilta, tuttavilta ja toisilta vanhemmilta haetaan ja saadaan rohkaisua omaan isyyteen tai äitiyteen. Arvostelu lannistaa.

”Koen helposti pienetkin kommentit arvosteluna ja merkkinä siitä, että olen huono äiti. Äitiyslomalla en kehdannut mennä minnekään perhekahvilaan, koska pelkäsin saavani arvostelua esimerkiksi lasteni pukemisesta. Toivoisin olevani varmempi, niin että uskaltaisin tuoda esille päätöksiäni ja tapaani olla vanhempi. Haluaisin uskoa, että olen riittävän hyvä äiti.”

Aina läheisiä ihmisiä ei ole kuulolla. Omat vanhemmat saattavat olla vanhoja tai asua kaukana. Myös ystävillä on oma arkensa. Se tarkoittaa, että osa vanhemmista on vanhemmuudessaan hyvinkin yksin.

Vertaistukea haetaan usein verkon keskustelupalstoilta ja yhteisöpalveluista. Verkosta etsitään myös tietoa.

”Etenkin lapsen ensimmäisinä viikkoina etsin paljon tietoa netistä […]. Myös mieheni etsi paljon tukea ja liittyi faijojen somerinkiin, jossa jaettiin kokemuksia.”

Verkon lisäksi vertaistukea tarjoavat järjestöt, kuten MLL. Esimerkiksi Vanhempainpuhelimessa keskustelukumppanina on koulutettu vapaaehtoinen. Perhekummi taas tulee kotiin juttelemaan ja jakamaan arkea.

MLL:n perhekahvilassa vanhemmat tapaavat kasvotusten muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia. Kahvilassa vertaisverkosto syntyy luontevasti ilman, että vanhemmat mieltävät tarjoavansa toisilleen vertaistukea.

– Kenenkään ei ole hyvä olla yksin, varsinkaan pienen lapsen vanhempana, sanoo MLL:n pääsihteeri Milla Kalliomaa.

Kalliomaa muistuttaa, että keskustelemalla voi selvitä pienistä pulmista ennen kuin ne mutkistuvat ongelmiksi, joihin tarvitaan ammattiapua.

– Keskustelussa voi löytää uusia tapoja suhtautua tilanteeseensa ja selviytyä vaikean vaiheen yli. Moni saa uutta näkökulmaa vanhemmuuteensa ja parisuhteeseensa.

Perhekahviloissa vapaaehtoiset osaavat käynnistää keskustelua erilaisista teemoista, kuten lasten univaikeuksista, uhmaiästä ja ruokailusta tai parisuhteen ongelmista.

Vanhemmille perhekahvila on puolueeton kohtaamispaikka, jossa keskustellaan luottamuksellisesti. Monet pitävät tärkeänä myös sitä, että vertaisverkostossa voi jakaa asioitaan vain sen verran kuin itse haluaa.

”Kun on joku, joka kysyy, mitä kuuluu ja jolla on aikaa kuunnella vastausta. Ei pakoteta eteenpäin, joskus riittää, että toinen jakaa huolen.”

– Riittää, että keskustellaan tasavertaisina ja ymmärretään toisen elämäntilannetta. Samalla jokainen kohdataan omana itsenään, ei ryhmänsä edustajana, kuten yksinhuoltajana tai uusperheen vanhempana, Kalliomaa sanoo.

Aina keskustelu ei riitä, silloin perhekahvilan vapaaehtoiset ohjaavat vanhempia hakemaan apua esimerkiksi julkisista palveluista.

Julkisista palveluista pienten lasten vanhemmat tukeutuvat eniten neuvolaan.

Kyselyn mukaan kokemukset ovat myönteisiä. Neuvolassa on kuunneltu huolia ja vastattu ”tyhmiin kysymyksiin”. Sieltä on myös saatu pikaista apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ohjattu perheneuvolaan ja lähetetty erikoissairaanhoitoon.

”He osasivat auttaa tavoilla, joita itse ei edes osannut pyytää.”

Kyselyssä vanhemmat kiittävät myös päivähoidon, kotipalvelun ja esimerkiksi perhetyön ammattilaisia saamastaan tuesta.

Silti osa vanhemmista on hyvinkin tyytymättömiä julkisiin palveluihin. Tapaamiseen ei ole varattu riittävästi aikaa tai sitä on joutunut odottamaan turhan kauan. Omaa huolta ei ole otettu vakavasti, eikä apu ole ollut asiantuntevaa.

”Olin todella uupunut ja väsynyt esikoisen valvottamisen vuoksi. Neuvolasta vain kerrottiin, että vauvat itkevät ja valvottavat. Taustalta löytyi kuitenkin suolioireinen maitoallergia, minkä seurauksena jätimme maitotuotteet pois ja parin viikon päästä meillä asuikin hymyileväinen ja paremmin nukkuva vauva.”

On myös vanhempia, jotka eivät ole etsineet apua ongelmiinsa julkisista palveluista. He joko pärjäävät ilman tai eivät usko, että viranomaisista on heitä tukemaan. Aroista aiheista voi olla hankalaa puhua ulkopuolisille.

”Olen halunnut hakea apua vaikka mistä, mutta mies pelkää leimautumista ja jatkotoimenpiteitä. Hänen mielestään selviämme kyllä oman perheen keskenkin.”

– Kouluikäisen vanhemmalle on palkitsevaa, kun lapsi oppii uusia asioita, pärjää koulussa ja puuhaa itseään kiinnostavien juttujen parissa. Perheen yhdessäolo on tärkeää, sanoo MLL:n asiantuntija Jenni Helenius.

Mitä kuuluu, vanhempi? -kyselyn mukaan vanhempia huolettaa eniten lastensa oppimisvaikeudet, kiusaaminen ja mielenterveys.

– Nuorta ja vanhempaa helpottaa se, että esimerkiksi koulukuraattori ottaa kiusaamisen tai ahdistuksen tosissaan ja miettii yhdessä heidän kanssaan ratkaisua tilanteeseen, Helenius sanoo.

Puolet kyselyyn vastanneista koululaisten vanhemmista on tyytyväinen julkisiin palveluihin. Heitä on kuunneltu, arvostettu ja autettu oikeaan aikaan.

Aina vanhempien huoleen ei ole suhtauduttu vakavasti. Esimerkiksi masentunut tai koulun sisäilmasta sairastunut nuori ei ole saanut riittävästi tukea opiskeluunsa.

Joskus vanhemmat saavat tietää lapsensa kouluvaikeuksista liian myöhään. Vanhemmista on hämmentävää, että ammattilaiset ohittavat heidät lapsen ongelmien hoidossa.

”Kaikissa nuorta koskevissa tapaamisissa on puhuttu ´nuorten oikeuksista` ja tuntuu siltä, että nuorta ympäröivää perhettä ei koeta niin tärkeäksi.”

Heleniuksen mielestä vanhempien ja ammattilaisten tulee tehdä yhteistyötä.

– Nuoret tarvitsevat sekä kodin että koulun aikuisia. Esimerkiksi unirytmin horjuminen kotona, yksinäisyys vapaa-ajalla ja oppimisvaikeudet koulussa voivat pahentaa toisiaan.

Mitä kuuluu, vanhempi? -kyselyssä koululaisten vanhemmat kertovat myös uupumuksesta, parisuhdeongelmista ja talousvaikeuksista.

Mieluiten he huojentavat mieltään läheisen ystävän tai puolison kanssa. Myös toiselle vanhemmalle puhuminen auttaa.

Verkostot voivat olla perua lasten varhaisvuosilta perhekahvilasta tai päiväkodista. Vanhemmat tutustuvat toisiinsa myös lastensa harrastuksissa tai omissa yhdistyksissään.

Silti monen koululaisen vanhemmalta puuttuu tilaisuus tavata toisia vanhempia, joiden kanssa keskustella mieltä vaivaavista asioista.

Koulut voisivat tarjota vanhemmille kohtaamisen hetkiä, mutta vanhempien kokemuksien mukaan etenkin yläkouluissa vanhempainilloissa valistetaan lähinnä päihteistä, internetin vaaroista tai jatko-opinnoista. Keskustelulle jää harvoin aikaa.

– Olisi tärkeää, että vanhempainilloissa ehdittäisiin keskustella vanhemmuudesta. Joku haluaisi ehkä puhua nukkumaanmenoajoista, toinen kertoa kokemuksiaan sosiaalisesta mediasta, kolmas ideoida alueen nuorille kivaa tekemistä, Helenius sanoo.

Kouluikäisten vanhemmat myös varovat sitä, miten he puhuvat lastensa ja nuortensa asioista vieraille ihmisille tai lastensa kavereiden vanhemmille. On luontevampaa avautua muille vanhemmille pienten lasten kiukuttelusta tai pottaharjoittelusta kuin kertoa nuorten ahdistuneisuudesta tai yksinäisyydestä.

– Vanhemmat eivät halua loukata tai leimata lapsiaan. Aina voi keskustella myös yleisellä tasolla, Helenius sanoo.

Pienten lasten vanhemmilla on perhekahvilat. Myös koululaisten vanhemmat tarvitsevat kohtaamispaikkoja, joissa he voivat luontevasti keskustella muiden vanhempien kanssa

Syksyn aikana MLL onkin käynnistänyt keskusteluryhmiä myös koululaisten vanhemmille. Kokeiluvaiheen jälkeen Jututtamoita voidaan järjestää MLL:n tiloissa, nuorisotaloissa tai kouluissa vanhempainiltojen yhteydessä.

– Jututtamon ajatuksena on, että vanhemmat oppivat tunnistamaan lapsen tunteita ja tarpeita sekä vastaamaan niihin lapsen kehitystä tukevalla tavalla. Muiden kokemusten kuuleminen ja keskustelu, esimerkiksi koulunkäynnistä tai murrosikäisten vapaa-ajanvietosta, toimivat samalla vertaistukena, Helenius kertoo.

Kalajoen Himangalla Pohjois-Pohjanmaalla MLL:n perhekahvila sijaitsee keskellä kylää näkyvällä paikalla. Vanhaan pankkirakennukseen pääsee kätevästi lastenvaunuilla. Vauvan voi myös jättää turvallisin mielin ulos nukkumaan. Korkeat ikkunat antavat valoa tilavaan tilaan.

– Perhekahvila on kuin olohuone. Kaikki tietävät, että täällä tapaa muita vanhempia, sanoo MLL:n Himangan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Pauliina Yrjänä.

Kolmen tuhannen asukkaan kunnassa valtaosa ihmisistä tuntee toisensa entuudestaan. He tietävät myös perhekahvilan, sillä puolet lapsiperheistä osallistuu MLL:n toimintaan. Neuvolan, päiväkodin ja seurakunnan kerhon lisäksi se on ainoa pienten lasten vanhempien kohtaamispaikka.

Uudet paikkakuntalaiset kuulevat perhekahvilasta viimeistään neuvolassa, joka jakaa vastasyntyneiden lasten vanhemmille MLL:n onnittelukirjeen. Sitä vastaan he saavat kahvilasta vauvalahjan.

Himangan perhekahvila on avoinna maanantaisin ja torstaisin aamupäivällä. Kerran kuukaudessa toimii iltakahvila. Tarjolla on kahvia, teetä, mehua ja voileipätarpeita. Yhdistyksen hallituksen jäsenet huolehtivat vuorollaan hankinnoista. Muutoin kahvilan toiminta on kävijöiden vastuulla.

– Koko perheelle tarkoitetun kahvilan kävijöistä valtaosa on äitejä lapsineen. Ikähaitari on leveä, Yrjänä kertoo.

– Kävijöitä yhdistää elämäntilanne.

Kun vauvat nukkuvat ja lapset leikkivät, vanhemmilla on rauhaa jutella keskenään.

– Jaetaan arjen iloja ja huolia. Keskustellaan myös lasten kasvatuksesta ja oman kylän asioista, Yrjänä tietää.

Mitä kuuluu, vanhempi -kysely selvitti vanhempien kokemuksia arjen voimavaroista, kuormittavista tekijöistä sekä tuen tarpeesta.

Kyselyssä kartoitettiin, millaisissa asioissa vanhemmat hakevat ja saavat tukea omalta lähipiiriltään tai julkisilta palveluilta ja millainen rooli on järjestöjen tarjoamalla vertaistuella.

Viime keväänä toteutettuun nettikyselyyn vastasi 1 035 vanhempaa, joista suurin osa oli äitejä. Selvityksessä tarkasteltiin alle 3-vuotiaiden lasten vanhempien sekä kouluikäisten, 7–18-vuotiaiden lasten vanhempien kokemuksia. MLL:n toteutti kyselyn yhdessä Otavamedian kanssa.

MLL hyödyntää kyselyn tuloksia toiminnan kehittämisessä eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien vanhempien tarpeisiin.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 4/2016 -lehdessä