Susan ja Josef ryhtyivät siskosten vapaaehtoisiksi aikuiskavereiksi

Lappeenrantalaiset Susan ja Josef tekevät vapaaehtoistyötä yhdessä. He ovat aikuiskavereita, joiden kanssa lapsi voi harrastaa kivoja juttuja ja avata ajatuksiaan.

Kun Susan Soisalo, 23, ja Josef Ben-Baruch, 35, muuttivat Lappeenrantaan opiskelujen perässä, yksi asia oli heti selvä: uuden kotikaupungin ympyröihin olisi päästävä mukaan nopeasti.

– Kaverikontaktien lisäksi kaipasimme konkreettista toimintaa, jonka avulla tutustuu ihmisiin. Haluamme olla vahvistamassa yhteisöllisyyttä.

Yksi hyvä väylä on vapaaehtoistyö, ja MLL:n toiminta tuntui omalta.

– Olemme jo pitkään halunneet osallistua vapaaehtoistoimintaan enemmän. Nyt hetki oli sopiva ja meillä molemmilla riittävästi aikaa, Josef ja Susan sanovat.

Pariskunta toimii kahden noin 10-vuotiaan siskoksen vapaaehtoisina aikuiskavereina.

MLL:n järjestämän koulutuksen Susan ja Josef kävivät viime syksynä, ja tammikuussa oli ensimmäinen tapaaminen tyttöjen kanssa. Tytöt pääsivät riehumaan lumessa ja nauttimaan vauhdin hurmasta pulkkamäessä. Kerran leivottiin suklaa-banaanimuffineja ja maalattiin porukalla Josefin ja Susanin luona. Kesäksi on suunnitteilla retkiä puistoon ja uimarannoille, ehkä pieneläintilallekin.

– Ensimmäiset tapaamiset ovat tutustumista, ja molemmin puolin voidaan pohtia, miltä yhdessä oleminen tuntuu. Aikuiskaverien toivotaan sitoutuvan hommaan vähintään vuodeksi, Josef kertoo.

Aikuiskaveria haetaan yleensä lapselle tai nuorelle, joka on jollakin tavalla yksinäinen tai aikuista juttukumppania vailla.

– Ensimmäisillä kerroilla kyselimme konkreettisia asioita, joihin tyttöjen oli helppo vastata. Otamme huomioon, mikä heitä kiinnostaa. He ovat taiteellisia, ja itsekin tykkään piirtää ja maalata, Susan kertoo.

– Kun luottaa lapseen, hänkin alkaa luottaa. Hyvä suhde syntyy ihan perusjutuista: on ystävällinen ja huomioonottava. Tytöt ovat vielä sen verran nuoria, että kovin syvällisistä asioista ei puhuta, Josef lisää.

Josef opiskelee sosionomiksi ja aikoo suuntautua nuorten parissa työskentelyyn.

– MLL:n toiminnassa saa vähän esimakua, millaista se voisi olla. Tykkään olla ja leikkiä lasten kanssa. Veljeni lasten kanssa vietin paljon aikaa, kun asuimme lähempänä.

Susan ja Josef ovat tekijätyyppejä, eikä vapaaehtoistoiminta ole uutta. Josef on muun muassa ollut siskonsa kanssa vapaaehtoistyössä ulkomailla. Susan toimii MLL:n kautta myös maahanmuuttajan ystävänä.

– On hienoa huomata, että toisilla on hauskaa ja he nauttivat yhteisestä tekemisestä. Tulee hyvä mieli, kun saa auttaa ja olla tukena, Susan ja Josef sanovat.

He suosittelevat aikuiskaveriksi ryhtymistä kaikille, jotka viihtyvät lasten seurassa. Tapaamisia on yleensä pari kertaa kuussa.

– Kiireisemmältäkin löytyy sen verran aikaa, Susan toteaa.

Josefia mietitytti aiemmin, onko vapaaehtoistyö liian iso pala ja jaksaako sitä opiskelun ohessa. Kynnys olikin matala, ja MLL:n työntekijöiltä saa tarvittaessa vinkkejä, mitä lasten kanssa voi tehdä.

Hän kannustaa kaikkia vähänkin kiinnostuneita käymään ainakin koulutuksen. Sen jälkeen voi vielä päättää, lähteekö mukaan toimintaan.

– Kerran pari vuodessa MLL järjestää vapaaehtoisille yhteisen tapahtuman, ja siellä tutustuu samanhenkisiin ihmisiin, Susan kertoo.

• Hyvä ja luottamuksellinen suhde luodaan olemalla oma itsensä. Ei kannata jännittää ensimmäistä tapaamista liikaa: lastakin varmasti vähän jännittää.
• Vapaaehtoinen aikuiskaveri on ihan tavallinen aikuinen, joka tekee lapsen kanssa ihan tavallisia asioita. Superviihdyttäjäksi ei tarvitse ryhtyä.
• Vapaaehtoistoiminta on hyvä keino rakentaa yhteisöllisyyttä ja paikkakuntalaisten yhteishenkeä.

Aikuiskaverit tarjoavat aikaansa lapsille ja nuorille, jotka kokevat yksinäisyyttä tai joille ei esimerkiksi koulunkäynti maistu. Yhdessä touhutaan lapsille mieluisia tavallisia asioita. Voidaan pelata jalkapalloa, käydä kirjastossa, leipoa tai vain jutella. MLL:n työntekijät kouluttavat kaveriksi ryhtyvät ja ovat taustatukena koko kaverisuhteen ajan. Kaveritoimintaan mukaan tulevilta tarvitaan suostumus rikostaustan selvittämiseen.

Juttu julkaistu Lapsemme 2/2021 -lehden Vapaaehtoinen-palstalla.