Sote-uudistus vihdoin maaliin

THL:n asiantuntija lupaa, että perhekeskusten palvelut paranevat, toiminnat virtaviivaistuvat.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta uusille hyvinvointialueille. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi neuvolat, terveysasemat ja hammashoitolat eivät enää kuulu kuntapalveluihin. Muutoksen vaikutuksia lasten, nuorten tai lapsiperheiden arkeen on toistaiseksi vaikea tarkasti ennustaa. Vaikutukset voivat olla eri paikkakunnilla ja eri palveluissa erilaisia.

Poikkeuksena säännöstä on Helsinki, jossa kaupunki huolehtii vastaisuudessakin sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista. Erikoissairaanhoito niin ikään jää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vastuulle.

– Järjestämisvastuun siirtoa merkittävämpää perheille on palveluiden samanaikainen kehittäminen. Tavoite on vahvistaa etenkin peruspalveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta, sanoo johtava asiantuntija Hanne Kalmari Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Jo nyt monissa kunnissa lasten, nuorten ja perheiden palvelut on keskitetty perhekeskuksiin. Hyvinvointialueilla niiden palveluita on tarkoitus kehittää ja toimintatapoja yhtenäistää. Osalla alueista perhekeskusten verkostoa myös laajennetaan.

Kalmari painottaa sujuvia palvelukokonaisuuksia erityisesti perheille, jotka tarvitsevat monenlaista tukea. Tavoite on, että apua saa vaivatta yhdestä paikasta heti, kun tarvetta ilmenee.

– Palveluihin tulee saada yhteys helposti yhdellä soitolla tai Helsingin tapaan verkossa Tarvitsen apua -napilla. Ammattilaiset sitten kuulevat perheen tarpeet ja ohjaavat keskuksessa oikealle henkilölle.

Myös sähköiset palvelut parantavat lapsiperheiden tuen saatavuutta ja saavutettavuutta, Kalmari sanoo.

Jouheva palvelu edellyttää, että hyvinvointialueet sovittavat toimintojaan kuntien ja järjestöjen kanssa. Sitä vaatii jo sote-järjestelmää ohjaava laki, Kalmari sanoo.

– Asiakastyössä rakennetaan perustason sosiaali- ja terveyspalveluista mahdollisimman toimivia palvelukokonaisuuksia ja -polkuja, jotka ulottuvat myös erikoissairaanhoitoon. Kokonaisuuksiin voidaan kytkeä myös koulu tai järjestöjen palveluita. On tärkeää varmistaa, että asiakkaan polku on selkeä ja sen eri osat toimivat yhdessä.

Esimerkkinä Kalmari mainitsee Helsingin, jossa lasten ja nuorten mielenterveyden palveluketjuja on sujuvoitettu eri ammattilaisten yhteistyöllä. Oulussa taas kaikki lasten ja nuorten arjessa vaikuttavat ammattilaiset vahvistavat yhdessä ja tavoitteellisesti heidän hyvinvointiaan.

Ammattilaisten sujuvaa yhteistyötä tarvitaan erityisesti koululaisten hyvinvoinnin turvaamisessa. Koulu on jatkossakin kuntapalvelu, mutta oppilashuolto kuuluu hyvinvointialueen vastuulle. Koulujen ja oppilaitosten psykologit ja kuraattorit siirtyvät kunnista hyvinvointialueiden palvelukseen. Kalmarin mukaan muutos parantanee oppilas- ja opiskelijahuollon saatavuutta etenkin pienissä kunnissa, sillä laajoilla hyvinvointialueilla on niitä paremmat mahdollisuudet palkata alan työntekijöitä sekä tarjota heille ammatillisista tukea ja täydennyskoulutusta. Yhteisöllisyys on tärkeä osa oppilashuoltoa ja sen varmistaminen uudistuksessa on erityinen haaste.

Keskustelu sote-uudistuksesta on ollut varsin aikuisvetoista, kun taas lasten, nuorten ja perheiden tarpeet ovat jääneet aika lailla paitsioon. Yhtä vähän on keskusteltu kunnille uudistuksen jälkeen jäävistä palveluista ja niiden kehittämisestä. Silti juuri ne ovat vastaisuudessakin lasten ja nuorten arjessa tärkeimpiä palveluita. Näitä ovat esimerkiksi varhaiskasvatus, leikkipuistot, peruskoulut, toisen asteen opetus, nuorisotyö, kirjastot ja muu vapaa-ajan toiminta, kuten liikunta ja kulttuuri.

– Merkittävä osa lapsista ja nuorista käyttää sote-palveluita vain muutaman kerran vuodessa esimerkiksi neuvolan ja koulun määräaikaistarkastuksissa tai akuutissa sairaanhoidossa, Kalmari sanoo.

Keskimäärin 80 prosenttia kuntien tällä hetkellä lapsiin ja nuoriin kohdentamista euroista käytetäänkin muihin kuin sote-palveluihin. Suurin menoerä on sivistystoimi.

Kalmari ymmärtää huolen siitä, onko kaikista kunnista panostamaan vastaisuudessa lasten ja nuorten palveluihin, etenkin jos ikärakenteeltaan vanhenevassa kunnassa lasten osuus jää pieneksi.

Hänen mielestään kyse on kuntapäättäjien arvovalinnoista.

– Lapsiin, nuoriin ja perheisiin panostaminen on pienille kunnille elinvoimatekijä. Hyvät palvelut houkuttelevat työikäisiä lapsiperheitä ja siten veronmaksajia. Palvelut luovat ennen kaikkea hyvinvointia.

Ylipäätään Kalmari kannustaa kuntia lapsibudjetointiin. Käytännössä se tarkoittaa, että kunnan tilinpäätöksestä jäljitetään kaikki lapsiin kohdistetut suorat ja välilliset kustannukset ja arvioidaan, mitä rahalla on saatu aikaan.

– Näin turvataan lapsen näkökulman ensisijaisuus ja oikeuksien toteutuminen kunnan palveluissa.

Jatkossa valtaosa kunnan palveluista ja budjetista liittyy lasten ja nuorten palveluihin. Jos kunnalla tulee säästötarpeita, lasten ja nuorten palvelut ovat helposti leikkauslistalla, koska juuri muutakaan mistä säästää ei ole.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy 21 hyvinvointialueelle vähitellen vuoden 2023 alkuun mennessä. Alueista neljä perustetaan Uudellemaalle. Helsinki huolehtii vastaisuudessakin sosiaali- ja terveyspalveluistaan sekä pelastustoimestaan. Helsingissä ja Uudellamaalla erikoissairaanhoidosta vastaa HUS.

Hyvinvointialueiden järjestämiä palveluita ovat muun muassa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, hammashoito, äitiys- ja lastenneuvolat, mielenterveyspalvelut, lastensuojelu ja vammaispalvelut.

Hyvinvointialue voi tuottaa palvelut itse tai hankkia niitä yksityisiltä palveluntuottajilta.

Valtio vastaa ainakin alkuvaiheessa hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta, jota varten kuntien verokertymästä siirretään osuus valtionverotukseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen keskeiset tavoitteet ovat hyvät: hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä yhdenvertaisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen kaikille. Tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu itsestään, vaan tarvitaan keinoja niiden toteuttamiseksi. Onnistumisen ratkaisevat erityisesti hyvä johtaminen ja koordinaatio, resurssien riittävyys sekä uudistuksen toimeenpanon vaikutusten arviointi.

Sote-uudistus on valtava kokonaisuus. On välttämätöntä, että sen toimeenpanossa tehdään jatkuvaa vaikutusten arviointia. Tällä tavoin mittavaan uudistukseen väistämättä sisältyvät ongelmakohdat saadaan näkyville ja ne voidaan korjata viipymättä.

Erityisen tärkeää on arvioida lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaikutukset. Tämä siksi, että lapsen edun on oltava ensisijainen harkintaperuste kaikissa lapsia koskevissa ratkaisuissa. Lasten edut selvitetään lapsivaikutusten arvioinnilla. Toiseksi lapset ja nuoret ja heidän tarpeensa jäävät koko väestöä koskevissa suurissa uudistuksissa sivurooliin, jollei lasten ja nuorten tarpeita tuoda erityisesti esille.

Kolmanneksi tulee muistaa, että hyvinvoinnin ja terveyden perusta rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Vaikutusten arvioinnissa tarvitaan myös tietoa lapsilta ja nuorilta. Onkin varmistettava, että sote-uudistuksen toimeenpanossa kuullaan laajasti lapsia ja nuoria ja otetaan heidän esittämänsä näkökohdat huomioon.

Hyvinvointialue saa pääosan rahoituksestaan valtiolta, joten se on hyvin riippuvainen valtion tulevista voimavarapäätöksistä. Riittävän valtion rahoituksen ohella tarvitaan nykyistä parempaa koordinaatiota ja yhteensovitusta eri palveluiden välillä. Yhteistyö on varmistettava myös hyvinvointialueen palveluiden ja kunnan vastuulle jäävien palveluiden kesken.

Perheen ohella lasten ja nuorten tärkeimmät kasvuympäristöt ovat jatkossakin kuntapalveluita: varhaiskasvatus, koulu ja vapaa-ajan palvelut. Myös järjestöjen työ on huomioitava sote-uudistuksen toteutuksessa. Järjestöjen kannalta tärkeitä ovat lainsäädännön kirjaukset siitä, että niin kunnan kuin hyvinvointialueen tulee edistää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia.

Juttu on julkaistu Lapsemme 3/2021 -lehdessä Lasten asialla -palstalla.

Tiina Kirkas

Kirjoittaja

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet

Antti Yrjölä

Kuvittaja