Sosiaaliturvaan tulossa iso ja pitkä remontti

Uudistusta valmistelevan työryhmän listalla ovat muiden muassa eroperheiden vuoroasumisen ongelmat.

Ensi vuoden alusta lähtien sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille kaikkialla Suomessa paitsi Helsingissä ja Ahvenanmaalla. Viime tammikuussa vaaleilla valitut aluevaltuustot ryhtyvätkin heti keväällä toteuttamaan vuosia neuvoteltua uudistusta. Työsarkaa riittää, jotta kansalaiset saisivat palveluita luvatussa aikataulussa.

Samaan aikaan uudistetaan nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää, joka on osoittautunut liian hajanaiseksi ja monimutkaiseksi. Etuuksia ja palveluita on useita, ja ne määräytyvät vaihtelevin perustein esimerkiksi perheissä ja ruokakunnissa. Käsitteet ja hakumenettelyt ovat sekavia. Järjestelmä ei myöskään huomioi yksilöiden ja perheiden erilaisia ja muuttuvia elämäntilanteita.

Lakisääteistenkin etuisuuksien ja palvelujen saaminen vaatii asiantuntemusta ja voimia, joita kaikilla kansalaisilla ei varsinkaan hankalissa elämäntilanteissa ole.

Uudistusta valmistelee vuosiksi 2020–2027 perustettu parlamentaarinen sosiaaliturvakomitea. Sen alaisuudessa toimii viisi jaostoa, jotka pohtivat muiden muassa opiskeluun, työllisyyteen, toimeentuloon ja asumiseen liittyviä tukia ja palveluita. Työ tapahtuu vaiheittain, ja uudistuksia toteutetaan eri aikatauluilla.

Lasten ja perheiden sosiaaliturvaa ja palveluita tarkastellaan työryhmässä, joka vastikään aloitti osana asumisjaostoa. Työryhmällä on vuosi aikaa tuottaa tietoa ja näkemyksiä sosiaaliturvakomitean väliraporttia varten. Tavoite on, että se ilmestyy keväällä 2023 juuri eduskuntavaalien alla.

– Poimimme pöydällemme komitean jaostojen raportoimia lasten ja perheiden sosiaaliturvaan liittyviä haasteita, kuten perhekäsitteen vaihtelun eri etuuksissa, kertoo työryhmän puheenjohtaja tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Yksi työryhmän ensimmäisistä tehtävistä on ratkoa eroperheiden vuoroasumisen haasteita.

Viime vuonna tehdyn selvityksen mukaan lähes 30 prosenttia erillään asuvien vanhempien lapsista asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona. Yleisintä vuoroasuminen on hyvin toimeentulevilla vanhemmilla. Pienituloisilla vanhemmilla ei sitä vastoin ole välttämättä varaa asua riittävän tilavasti ja lähellä toisiaan, mikä helpottaisi vuoroasumisen arkea.

Eroperheiden taloutta kiristää myös se, että Suomessa lapsella voi olla vain yksi virallinen osoite, ja lapsilisä maksetaan vain tässä osoitteessa lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle.

Vuoroasumisessa vanhemmat useimmiten kuitenkin jakavat lapsesta koituvat kustannukset, joten nykymalli ei vastaa tämän päivän todellisuutta, Johanna Lammi-Taskula sanoo.

– Yhteishuoltajuus on jo pitkään ollut ihanne, jota erotilanteessa tavoitellaan. Silti asumisen taakkaa ei ole jaettu. Pitäisikin miettiä, voitaisiinko lapsilisä jakaa, kun lapsi asuu yhtä paljon kummankin vanhemman luona. On myös pohdittava, kuka vastaavassa tilanteessa maksaa ja kenelle elatusapua.

Yhden virallisen kotiosoitteen malli hankaloittaa vuoroasuvien eroperheiden arkea monin muinkin tavoin. Lammi-Taskula muistuttaa, että vanhemmat voivat asua lähellä toisiaan mutta eri kunnissa, esimerkiksi Helsingissä ja Vantaalla. Kuitenkin vain lapsen virallisella kotikunnalla on velvollisuus järjestää hänelle varhaiskasvatusta.

–  Lapsi voi myös asua toisen vanhempansa kanssa kotihoidon tuella, kun taas toinen vanhempi käy ansiotyössä ja tarvitsee varhaiskasvatusta. Miten tällaisessa tilanteessa toimitaan? Soteuudistuksen seurauksena myös esimerkiksi neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyö voi hankaloitua erityisesti kahden kodin lapsilla.

Lapsi- ja perhejärjestöt toivovat, että sosiaaliturvauudistus näkyisi myönteisesti myös lapsiperheiden taloudessa. Yhteisessä politiikkasuosituksessaan ne vaativat korotuksia muiden muassa perheiden perusturvaan, lapsilisiin ja vanhempainrahaan. Tuen pitäisi kohdentua erityisesti yksinhuoltajaperheisiin.

– Perheiden toimeentulovaikeudet ja myös köyhyysriski lisääntyvät juuri erotilanteessa. Kaksi kotia kasvattaa kustannuksia, Johanna Lammi-Taskula sanoo.

Työryhmän asialistalle ei ole kuitenkaan kirjattu lapsiköyhyyttä eikä lapsiperheiden toimeentuloa, vaikka ne linkittyvät tiiviisti lasten ja perheiden sosiaaliturvaan. Lammi-Taskulan mukaan sosiaaliturvakomitean viesti on, että lapsiköyhyyttä ei ratkaista pelkästään etuuksilla, vaan keskeistä on vanhempien työllisyys.

– Toki on työssäkäyviä köyhiä, jotka eivät tule toimeen ansioillaan. Silti tutkimuksesta tiedämme, että myös lapsiperheissä toimeentulovaikeudet ovat yhteydessä vanhemman työttömyyteen. Komitea etsiikin työllisyyden kannustimia: työssäkäynnin tulisi aina olla kannattavampaa kuin työttömyys, jolloin myös toimeentulo paranee.

Lapsiperheissä saatetaankin pohtia, kannattaako työnteko lainkaan, jos varhaiskasvatuksen maksut leikkaavat suuren osa palkkatuloista.

Työn ja perheen yhteensovittamisen helpottaminen onkin yksi sosiaaliturvakomitean visaisimmista tehtävistä. Elokuussa voimaanastuva perhevapaauudistus joustavoittaa jo hieman vanhempien mahdollisuuksia sovittaa lapsen hoitoa ja omaa työntekoa itselle parhaalla tavalla. Se tosin koskee vanhempia, joiden lapsi syntyy ensi syyskuun jälkeen.

Kaikkiaan Lammi-Taskula haluaa tarkastella sosiaaliturvauudistusta kokonaisuutena eikä vain yksittäisten etuisuuksien leikkaamisena tai korottamisena. Järjestelmä on monin osin luotu yhteiskunnassa, jota ei enää ole.

– Perheet ja heidän elämäntilanteensa muuttuvat. Siksi myös sosiaaliturvan logiikan ja kriteerien on muututtava, jotta ne vastaisivat tämän päivän tarpeisiin. Muutoksella on monia vaikutuksia julkiseen talouteen ja ihmisten käyttäytymiseen. Työryhmässä pyrimme katsomaan, että haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset eivät olisi sosiaaliturvauudistuksen häviäjiä.