”Pyttipannu takas, kiusaaminen alas” – Hyvässä koulussa oppilaat vaikuttavat omaan arkeensa

Hyvässä kouluyhteisössä oppilaat pääsevät vaikuttamaan asioihin, opettajat ovat kiinnostuneita oppilaista ja kaikki tietävät yhteistyön säännöt. Vuoniityn peruskoulussa jokaisella oppilaalla on vastuutehtävä. 

Muutama vuosi sitten helsinkiläisessä Vuoniityn peruskoulussa alettiin miettiä, miten kaikki oppilaat saataisiin mukaan vaikuttamaan siihen, mitä koulussa tapahtuu. 

Tietyt oppilaat toimivat kyllä jo aktiivisesti esimerkiksi tukioppilaina tai oppilaskunnan hallituksessa, mutta nyt mukaan haluttiin ihan kaikki. Koulussa on lähes 1 000 oppilasta, jotka on jaettu kolmeen eri toimipisteeseen. 

Ajatus lähti opettajien kehittämisryhmästä, joka keskittyi osallisuuteen ja kestävään kehitykseen, kertoo sitä johtava erityisopettaja Jonna Huovinen. Keksittiin, että oppilaat voisi jakaa opettajien vetämiin niin sanottuihin osallisuusryhmiin heidän kiinnostuksensa mukaan. Yhden ryhmän oppilaat ovat koulun kirjastoa hoitavien opettajien apuna, toinen ryhmä somistaa tiloja juhlia varten ja niin edelleen. 

Huovisen mukaan yläkoululaisilla erityisen suosittu on välkkäliikunnan ryhmä. Kukin sen oppilaista viettää suunnilleen kerran kuussa yhden välitunnin esimerkiksi välituntilainaamossa tai apuvalvojana. 

– Kun se on kaikille oppilaille pakollista, ei tule sellaista, että en minä nyt viitsi, en jaksa käyttää vapaa-aikaani tällaiseen, Huovinen toteaa. 

Ryhmät kokoontuvat yleensä kuukausittain suunnittelemaan toimintaa oppituntien aikana. Korona-aikaan koko toiminta on tosin ollut tauolla. 

Aluksi osallisuusryhmiä kokeiltiin vain yhdessä koulun kolmesta toimipisteestä. Silloin toimipisteessä oli 5.–9.-luokkalaisia, nykyään myös 3.– ja 4.-luokkalaisia. Sittemmin toiminta on laajentunut myös kahteen muuhun toimipisteeseen, joissa on 1.–4.-luokkalaisia. Ryhmissä on eri–ikäisiä oppilaita. 

– Se tuo turvallisuutta kouluun, että tutustuu muun ikäisiin oppilaisiin, Huovinen sanoo. 

Osallisuus on yksi tekijä siinä, että oppilailla on hyvä ja turvallinen olo koulussa.  

MLL:n kouluyhteistyön päällikkö Jenni Helenius kertoo, että osallisuus on tarkoittaa yhteisöön osallistumista sekä tunnetta siihen kuulumisesta: yhteisö haluaa yksilön jäsenekseen ja yksilö haluaa yhteisön jäseneksi. 

– Kiusaaminen uhkaa tällaista osallisuutta, kun joku suljetaan ulos. Yksin jättämistä voi estää rakentamalla myönteistä ilmapiiriä, tutustuttamalla oppilaita toisiinsa ja puuttumalla kiusaamiseen heti, Helenius toteaa. 

Hänen mielestään oleellista siinä, että lapsi tai nuori tuntee kuuluvansa kouluyhteisöön, ovat turvalliset ja selkeät rakenteet: että jokainen tietää yhteistyön säännöt ja sen, että koulussa ollaan oppimassa. – Tavoite olisi, että jokainen saisi oppia omaan tahtiin ja olla oma itsensä. 

Se vaatii työrauhaa. Helenius kertoo MLL:n hyvinvointikyselyyn vastanneiden oppilaiden toivovan toistuvasti sitä, että opettajat keskittyisivät turvallisen ilmapiirin rakentamiseen, tutustuttaisivat oppilaita toisiinsa ja pitäisivät huolta luokkahuoneen työrauhasta. 

MLL:n hyvinvointikysely on ollut koulujen toteutettavissa vuodesta 2018 lähtien. Koulut voivat valita, mille vuosiluokista 4.–9. teettävät kyselyn, ja oppilaat vastaavat kyselyyn itsenäisesti opettajan valvoessa. Tässä jutussa esitetyt tulokset on koostettu 11 000:n yläkouluikäisen oppilaan vastauksista vuosilta 2018–20. Se on mittava määrä tietoa oppilaiden kokemuksista koulun arjesta. 

Vastauksista käy ilmi, että yläkouluikäiset haluaisivat vaikuttaa monenlaisiin asioihin, kuten kouluruokaan ja välituntitoimintaan, opetusmenetelmiin ja tuntien kulkuun, yleiseen ilmapiiriin ja tasa-arvoiseen kohteluun. 

Jotkut toivovat käytännöllisiä asioita, esimerkiksi ”pyttipannu takas” tai ”välitunneille lisää istumapaikkoja”. Toiset haluaisivat vaikuttaa isompiin asioihin, esimerkiksi ”viihtymiseen ja kiusaamisen estämiseen” tai ”siihen, että kaikilla olisi kavereita, ketään ei syrjittäisi ulkonäön tai muun turhan asian takia”. 

Noin 60 prosenttia oli melko tai täysin samaa mieltä siitä, että omassa luokassa oppilaat saavat olla mukana päättämässä asioista. Vähän useampi ajatteli, että omassa koulussa oppilailla on paljon mahdollisuuksia toimia aktiivisesti ja järjestää toimintaa. 

Vain 40 prosenttia yläkouluikäisistä vastaajista tiesi, miten voi vaikuttaa asiaan, jos tulee mieleen, miten koulua voisi parantaa. Helenius arvioi alhaisen luvun johtuvan ainakin siitä, että ohjeita ei välttämättä ole saatavilla silloin, kun nuori olisi kiinnostunut ottamaan johonkin asiaan tai osallistumaan. Kaikissa kouluissa ei esimerkiksi tiedoteta kovin hyvin, miten ja milloin oppilaskunnan hallitus valitaan. 

Hyvinvointikyselyssä kävi ilmi myös, että läheskään kaikkia oppilaita ei kiinnosta osallistua virallisiin ja edustuksellisiin ryhmiin. Vain alle 20 prosenttia yläkouluikäisistä vastaajista kertoi kuuluvansa oppilaskunnan hallitukseen, tukioppilaisiin tai muuhun vastaavaan ryhmään. Vastausten perusteella ylivoimaisesti yleisin syy siihen, ettei oppilas ole mukana missään ryhmässä, oli kiinnostuksen puute. 

Vuoniityn peruskoulussa oppilaskunnan hallitus on saanut aikaan muutoksen koulun alkamisaikaan, erityisopettaja Huovinen kertoo. Oppilaskunnan hallitus toivoi viime vuonna, että koulu alkaisi vasta 8.30 eikä 8.15. Asia meni opettajien kautta johtoryhmän käsittelyyn, ja johtoryhmään kuuluvan Huovisen mukaan asiasta kysyttiin mielipidettä niin oppilailta kuin vanhemmilta. Tänä vuonna koulu alkaa 8.30. 

Sen sijaan aloite siitä, että lippiksiä saisi pitää oppitunneilla, ei mennyt läpi. Tätä perusteltiin oppilaskunnan hallitukselle sillä, että koulussa halutaan opettaa hyviä käytöstapoja esimerkiksi työelämää varten. 

Vielä työn alla on oppilaskunnan hallituksen viesti siitä, että varsinkin 9.-luokkalaisten kokeet ja projektien palautuspäivät kasaantuvat. Huovinen kertoo, että opettajat pohtivat nyt, miten tehdä näkyväksi kaikki oppilailla teetetty työ ja mitä töiden kasaantumiselle voisi tehdä. 

– Minusta tuntuu, että oppilailla on tiedossa se, mitä kautta he saavat asioitansa eteenpäin.  

Huovisen mukaan oppilaskunnan hallitukselta myös kysytään aktiivisesti mielipidettä tietyistä asioista, kuten loma- ja työajoista. Lisäksi oppilaskunnan hallituksen jäseniä pyydetään yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän kokouksiin esimerkiksi silloin, kun käydään läpi kouluterveyskyselyn tuloksia. 

Oppilaskunnan hallitus on yksi osallisuusryhmä muiden joukossa. Tosin Huovinen kertoo, että oppilaskunnan hallitus – samoin kuin tukioppilaat – kokoontuvat useammin kuin muut osallisuusryhmät.  

Tukioppilasohjaajana hän tapaa tukioppilaat yleensä kerran viikossa ruokavälitunnilla ja suunnittelee heidän kanssaan esimerkiksi sisältöjä kiusaamisen vastaiselle tunnille, joita tukioppilaat pitävät 7.-luokkalaisille. 

– Aikaisemmin olen kokenut hankalana, milloin voin ottaa tukioppilaat pitämään seiskoille tunteja, mutta nyt meillä on luokanvalvojan tunnit. Silloin voin helposti ottaa, ja he eivät jää missään oppiaineessa jälkeen, Huovinen sanoo. 

Hänestä hiljattain alkaneet viikoittaiset luokanvalvojan tunnit helpottavat myös osallisuusryhmien toimintaa, koska ryhmät voivat kokoontua kerran kuussa luokanvalvojan tunneilla. 

Ohjattu osallisuustoiminta ja toimivat käytännöt auttavat hyvän kouluyhteisön rakentamisessa, mutta Huovinen ja MLL:n Helenius painottavat myös sitä, että opettajien tulisi olla kiinnostuneita oppilaista ja näiden kuulumisista ja ajatuksista.   

– Aineenopettajuus ei ole vain oman aineen opettamista, vaan kohdataan nuoret ihmisinä ja ollaan ihmisiä heille. Siitä syntyy turvallinen tunne, Huovinen sanoo. 

 Hänestä pienet teot, kuten moikkaaminen, hymyileminen ja kuulumisten kysyminen, ovat tärkeitä. Tunneilla hän pyrkii kiertämään luokassa, ottamaan katsekontaktia oppilaisiin ja antamaan kehuja. Nimenhuutokin voi olla keino huomioida, että oppilas on paikalla. 

Jos Huovinen näkee, että oppilaalla ei ole kaikki hyvin, hän saattaa pyytää tämän jäämään tunnin jälkeen hetkeksi luokkaan ja kysyä, tietäähän oppilas, että esimerkiksi kuraattorille tai psykologille voi puhua huolista. 

MLL:n hyvinvointikyselyn mukaan yli 60 prosenttia yläkouluikäisistä oppilaista kokee koulunsa opettajien olevan kiinnostuneita siitä, mitä luokassa tapahtuu oppilaiden välillä. Noin 70 prosenttia kertoo, että koulussa on ainakin yksi aikuinen, jonka puoleen voi kääntyä ja jolta saa apua, jos kohdellaan huonosti koulussa. 

– Onko se paljon vai vähän? Siinä on tosi iso määrä lapsia ja nuoria, jotka eivät välttämättä koe, että opettajat olisivat kiinnostuneita, Helenius sanoo. 

Hän toivoo, että myös vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä ja juttelevat myönteisesti esimerkiksi kavereista ja opettajista. Ja jos lapsi tarvitsee aikuisen tukea jossakin asiassa, Helenius toivoo vanhempien olevan valmis selvittelemään tapahtumia ja auttamaan lasta.  

Selvittelyä vaativat tietysti myös kiusaamistapaukset. Helenius painottaa, että kouluissa tulisi olla selkeät säännöt kiusaamiseen puuttumiseen. Jälleen palataan siis siihen, että tarvitaan turvalliset ja selkeät rakenteet, jotta oppilas voi tuntea olevansa osa kouluyhteisöä. 

Helenius muistuttaa myös siitä, että osallisuutta ei edistä, jos nuorilta kysytään näkemyksiä tai ideoita, mutta niihin ei koskaan palata. 

– Kun nuorilta kysyy, on tärkeää käydä heidän kanssaan tulokset läpi, ja jos jotain asiaa ei voi tehdä, niin perustella se heille. 

• 80 prosenttia kokee, että luokkatoverit hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on. 
• Noin 60 prosenttia sanoo, että hänen luokassaan on hyvä ilmapiiri ja että hän uskaltaa yrittää ja joskus epäonnistuakin ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta. 
• Noin 60 prosenttia on sitä mieltä, että hänen luokassaan huolehditaan siitä, että kukaan ei jää yksin. 
• Noin 50 prosenttia uskoo, että hänen luokkansa oppilaat haluavat toimia kiusaamista vastaan.
• Noin 50 prosenttia kertoo, että hänen luokkatoverinsa ovat kiinnostuneita siitä, mitä hänelle kuuluu.
• 20 prosenttia kokee, että joku voi saada koulussa arvostusta kiusaamalla muita. 

Lähde: MLL:n hyvinvointikysely 10/2018–10/2020. Yläkouluikäisten oppilaiden vastauksia 11 343 kappaletta. Vastauksissa ovat mukana väittämistä melko tai täysin samaa mieltä olevat. 

Mitä opettajien pitäisi yläkoululaisten mielestä tehdä, jotta koulussa ei kiusattaisi? Opettajien tulisi välittää oppilaista ja kysyä kuulumisia, auttaa oppilaita hädän hetkellä, kertoa oppilaille kiusaamisen haitoista ja opettaa empatiaa, puuttua kiusaamiseen nopeasti ja käsitellä kiusaamistilanteet paremmin, seurata että kiusaaminen loppuu. 

Näin kouluyhteistyön päällikkö Jenni Helenius kiteyttää MLL:n hyvinvointikyselyn yläkouluikäisten vastauksia kysymykseen, mitä opettajien pitäisi tehdä, jotta ketään ei kiusattaisi koulussa.   

Joistakin vastauksista tulee ilmi kokemus siitä, että opettajia ei kiinnosta. Eräs oppilas kirjoittaa: ”Ne vaa juo kahvii ja chillaa.” Toinen toteaa, että ”jos ei kiinnosta vittuakaan, voi edes esittää että kiinnostaa”. 

Vastausten perusteella jotkut oppilaat kokevat, että vaikka moni opettaja auttaa kiusaamistilanteessa, jotkut opettajat eivät puutu kiusaamiseen, puuttuvat väärin tai jopa itse kiusaavat. Yhdessä vastauksessa toivotaan opettajilta näin: ”Olla tiukempia asian suhteen eikä vain sanoa että harmi että näin on päässyt käymään ja toivon että sovitte asian.” 

Eräs vastaaja korostaa tukioppilaiden merkitystä: ”Opettajien pitäisi olla enemmän tekemisissä tukioppilaiden kanssa, koska he ovat ainoita, jotka puuttuvat kiusaamiseen tällä hetkellä.” 

Helenius nostaa vastauksista esiin useita yläkoululaisten toiveita siitä, että opettajat ennaltaehkäisevät kiusaamista. Se voi tarkoittaa esimerkiksi hyvän ilmapiirin luomista, oppilaiden tutustuttamista toisiinsa ja erilaisuuden ymmärtämisen opettamista. 

Eräs oppilas kirjoittaa näin: ”Lisätä yhteistyötoimintaa, jossa erilaiset nuoret voisivat tutustua ja huomata et, hei toihan onki ihan jees tyyppi.” Toinen puolestaan toivoo: ”Opettaa kulttuureista enemmän ja vammaisten sairauksista, koska nehän on yleensä syitä kiusaamiselle.” 

Osin oppilaiden toiveet ovat keskenään ristiriitaisia. Joku näkee ryhmätyöt hyvinä mahdollisuuksina tutustua toisiin, joku taas liittää niihin riskin joutua kiusatuksi. 

Heleniuksesta oppilaiden vastauksissa korostuu tasa-arvoisen kohtelun merkitys sekä sukupuolten että erilaisten ryhmien välillä, esimerkiksi näin: ”Opettajien pitäisi tehdä selväksi, että esim. liikuntaluokkalaiset eivät ole yhtään korkeampi arvoisia tai vaikutusvaltaisempia kuin muut oppilaat.” 

Juttu on julkaistu Lapsemme 4/2020 -lehdessä.
Jutun kuvat on kuvituskuvia.