Puhe kehittyy arjen keskellä

Kun lapsen elimistö on kypsä tuottamaan puhetta, hän alkaa jäljitellä vanhempiaan. Lapsi yksinkertaistaa kieltä ja harjoittelee äänteitä. Joskus puhe voi kaivata ylimääräistä tukea.

– Pieni vauva herää kohta, sanoo yksi.

– Anna pallo, sanoo toinen.

– O-ou, huudahtaa kolmas.

2-vuotiaiden kokoontumisessa kaikki käyttävät koko sanavarastonsa. Toisilla se on isompi kuin toisilla. Se on tavallista.

– Lapsen puheen kehitys on hyvin yksilöllistä, kertoo puheterapeutti Anna Koivukangas Tutoris Oy:n Kainuun aluekeskuksesta. Hän kohtaa työssään erityisesti alle kouluikäisiä.

Vanhemmasta voi kuitenkin tuntua epävarmalta. Netistä löytyy monenlaista listaa kertomaan, kuinka monta sanaa lapsen pitäisi minkäkin ikäisenä osata.

Puheterapeutin mielestä niihin ei kannata tukeutua liikaa. Puheen kehitystä voi seurata rauhassa ja kiinnostuneena. Se on luonnollinen tapahtuma, joka ottaa aikansa.

– Jossain mielessä puheen kehitys jatkuu koko iän. Mehän opimme aina uusia sanoja ja merkityksiä niille, Koivukangas huomauttaa.

Puheen oppiminen alkaa jo kohdussa, kun vauva kuulee vanhempiensa puhetta. Syntymän jälkeen puhe kehittyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

– Kun lapsi oppii vähitellen käyttämään äänentuottoelimistöään, hän alkaa jäljitellä vanhempiaan, Anna Koivukangas valottaa.

Vanhemmat kehittävät lapsensa puhevalmiuksia huomaamattaan. He juttelevat hänelle, sanoittavat arkisia asioita ja käyttävät helpotettua kieltä.

– Monilta tulee selkäytimestä hoivakieli, jossa sanojen alut korostuvat, käytetään helppoja äänteitä ja puhutaan eri korkeuksilta niin, että kuunteleminen on lapselle kiinnostavaa, Koivukangas toteaa.

Pipistä, hauvasta ja piipaa-autosta puhuminen siis tukee kielen kehitystä. Samoin sitä tukee lapsen sanomisten laajentaminen.

– Kun lapsi sanoo lintu, vanhempi täydentää: niin, tuolla lentää musta lintu. Tämä kartuttaa sanastoa ja antaa mallia pidempien lauseiden rakentamisesta, Koivukangas vinkkaa.

Pienen lapsen puheessa oravasta tulee ovara ja tykkää voi olla tyttää. Lapsi yksinkertaistaa kieltä luonnostaan, ja niin saa ollakin.

– Lapset oppivat konsonanteista usein ensin p:n ja m:n – siksi ensisanat ovat sellaisia kuin pipi, pupu tai mamma. Vaikeimpia äänteitä taas ovat r ja s, joita viidennes lapsista harjoittelee vielä kouluun mennessään, Koivukangas kertoo.

Joillakin lapsilla ilmenee ajoittaista puheen sujumattomuutta: puhetta harjoitellessaan he toistavat sanan ensimmäistä tavua. Yleensä se menee ohi.

– Lasten sanomisia ei tarvitse korjata eikä heitä pidä vaatia sanomaan oikein. Puhetta ei myöskään pidä hoputtaa. Mutta aikuisen kannattaa puhua oikein malliksi.

Millaiset merkit sitten kertovat siitä, että puhe saattaa kaivata ylimääräistä tukea? Yleensä puolivuotias jokeltelee ja yksivuotias sanoo jo joitakin sanoja. 2-vuotias opettelee sanojen yhdistämistä. Pojat ovat monesti vähän tyttöjä jäljessä.

– 3-vuotiaana lapsen puheen tulisi olla sellaista, että vieraskin saa siitä pääosin selvää. Mutta näissä on aina kyse karkeista arvioista, Anna Koivukangas sanoo.

Noin joka viidennellä lapsella puheen kehitys viivästyy. Syitä on monia. Joskus taustalta paljastuu kuulon alenema tai puhe voi olla motorisesti vaikeaa. Aivoliiton mukaan noin seitsemällä prosentilla todetaan kehityksellinen kielihäiriö, jota ennen nimitettiin dysfasiaksi. Se voi ilmetä paitsi puheen puuttumisena tai vähäisyytenä myös vaikeutena ymmärtää puhetta.

– Puheen ymmärtämisen pulma voi olla vanhempien vaikeampi havaita kuin viivästys puheen tuottamisessa, Koivukangas tietää.

Ymmärryksen vaikeus voi ilmetä siten, että lapsi ei osaa noudattaa pitkiä ohjeita.

– Jos jotain pyydetään hakemaan jonkin takaa ja mukana on esimerkiksi värejä ja lukumääriä, lapsi ei osaakaan toimia, Koivukangas kuvaa.

Paniikkiin ei silloinkaan ole syytä. Viivästymät eivät ole vanhempien vika, ja niihin on saatavissa apua. Tilanne voi helpottua pienillä tukitoimilla.

– Jos jokin lapsen puheessa huolestuttaa, kannattaa ottaa asia esille neuvolassa tai hakeutua puheterapeutin vastaanotolle. Varhainen puuttuminen on puheen kehityksen ongelmissa todella hyödyllistä.

Jos lapsen puhe tuntuu kehittyvän mukavasti, asiaa ei tarvitse Anna Koivukankaan mielestä kummemmin harjoitella. Perusarki riittää treeniksi: asioiden sanoittaminen, loruttelu, kuvakirjojen lukeminen yhdessä, leikkiminen ja tavalliset kotiaskareet. Televisio-ohjelmistakin lapsi nappailee uusia sanoja aivan huomaamattaan.

Suun lihaksistoa vahvistavat tekemiset ovat toki hyödyllisiä kenelle tahansa.

– Pillillä juomista ja puhaltamista ohjaan useimmiten perheille, joissa on puheen kanssa pulmaa. Se on hyvä harjoitus huulille ja opettaa kieltä vetäytymään. Myös saippuakuplien puhaltaminen on hyvä juttu, Koivukangas sanoo.

Jos puheen- ja kielenkehitys kaipaa tukea, tukiviittomat tai puhetta tukevat kuvat voivat auttaa. Ne vähentävät puhumisen painetta ja voivat Anna Koivukankaan mukaan ryöpsäyttää puheen kehitystä nopeasti eteenpäin.

– Esimerkiksi Pikku Kakkosen nettisivuilta löytyy hyvä valikoima kommunikaatiokortteja. Niistä voi tehdä lapselle vaikka päiväohjelman, josta hän näkee sanoituksen tukena kuvina, mitä tapahtuu seuraavaksi. Sellainen on kiva kenelle tahansa leikki-ikäiselle, Koivukangas vinkkaa.

Kotonamme puhutaan useita kieliä. Minä puhun lapselle ruotsia, isä ranskaa ja keskenämme puhumme englantia. 1-vuotiaana lapsi alkoi puhua omaa kieltään, jota ystävämme luulivat joksikin vieraaksi kieleksi, mutta sitä kieltä emme mekään ymmärtäneet.

Lapsi oli suomenkielisessä päiväkodissa, koska ajattelin, että on tärkeää saada myös suomi vahvaksi. Se vahvistuikin niin, että hetken pelkäsin sen syrjäyttävän ruotsin. Kodin monet kielet eivät ole minua pelottaneet, koska tulen itse kaksikielisestä perheestä.

Nyt eskarilaisen ruotsi on vahvaa ja suomi sujuu hyvin. Päätin jo odotusaikana puhua lapselle ruotsia, koska se on tunnekieleni. Olen vahvistanut sitä lukemalla lapselle paljon ja käyttämällä monipuolista sanastoa.

Isälle on ollut vieraampaa pysyä yhdessä kielessä. Johtuneeko hänen taustastaan, sillä hän on kotoisin Norsunluurannikolta, jossa heimokieliä on yli 60.

Keskustelemme lapsenkin kanssa paljon kielistä. Vertailemme, miten joku asia sanotaan eri kielillä. Lapselle oli pitkään olemassa mammas språk, pappas språk ja mommos språk.
Julia, 31

Saimme päiväkodista neuvolan 4-vuotistarkastukseen lapun, jossa todettiin lapsen puheentuottamisen olevan hieman epäselvää, etenkin lapsen innostuessa.

Lapsi puhuu paljon ja sanavarasto on laaja, mistä olen iloinen. Itse ymmärrän puhetta hyvin, mutta kaikki eivät. Eri äänteiden, kuten r:n ja s:n tuottamisessa, on haasteita. H onnistuu jonkun sanan alussa mutta keskellä ei. Hän joko jättää sen pois tai korvaa toisella kirjaimella.

Nyt lapsi on herkistynyt kirjaimille. Maiskuttelemme alkukirjaimia: mmmmaito. Oma nimi ääntyy muotoon Tonja ja sitä on suhisteltu: sssSSStonja. S-äänne alkaa löytyä, mutta vielä se ei liu’u osaksi muita äänteitä. Uskon, että äänteet tulevat aikanaan enkä ole huolissani.
Katja, 43

Puheen tueksi

• Papunet.net-sivustolla paljon tietoa puheen kehityksestä ja materiaalia kommunikoinnin tukemiseen.
• Ideoita hauskoihin puhe- ja kieliharjoituksiin ja aiheeseen sopiviin sovelluksiin Puhetta terapeutista -blogista.
• Leena Mäkisen, Anne Suvannon ja Soile Ukkolan kirja Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-Kustannus) vahvistaa lapsen kerrontataitoja. Sisältää kolme kuvakertomusta, jotka lapsi saa itse luoda, ja teoriaosuuden aikuisille. Kirjoittajat ovat puheterapeutteja ja tutkijoita.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 4/2019 -lehdessä.