Pop up -vapaaehtoinen on siellä missä tapahtuu

Päivi Salminen on pop up -vapaaehtoinen, joka tarjoaa lisäkäsiä perhekahvilassa, kirpputorilla tai vaikkapa keppihevosen ohjastamisessa.

Ylivieskalainen 30-vuotias Päivi Salminen ei ole vielä ehtinyt vanhemmaksi. Äitiys on kuitenkin vahvasti toiveissa.

Vanhemmuuden taitojen ennalta oppiminen on Salmiselle tärkeä syy olla mukana MLL:ssa. Toiminnassa oppii kantamaan vastuuta sekä toimimaan ryhmässä, joka koostuu eri-ikäisistä.

– Paikallisyhdistyksessä voi oppia myös paljon esimerkiksi lasten kehitysvaiheista ja persoonallisuustyypeistä.

Toiminta yhdistyksessä on ollut myös oiva tapa verkostoitua ja omaksua ylivieskalaista toimintakulttuuria: tutustuminen kaupunkilaisiin ja Ylivieskan eri yhteisöihin on ollut MLL:n avulla helppoa.

Kaupunkiin Salminen muutti puolisonsa kanssa muutamia vuosia sitten Oulusta puolison työn vuoksi. Kotoisin Päivi on Kemistä.

– Entuudestaan en tuntenut kovin monia paikkakuntalaisia. Kaksi vuotta sitten etsin myös uutta työtä ja kaipasin arkeen vaihtelua, myös mielekästä vapaa-ajan toimintaa, jota kirjata CV:henkin.

Vapaaehtoisuutta Salminen kokeili ensin vanhusten parissa. Hän koki kuitenkin, että vanhustyö vaati vapaaehtoiselta paljon itsenäisyyttä ja oli hieman yksinäistä.

MLL:n toiminnassa yhteisö oli jo aidosti olemassa, sitä ei tarvinnut lähteä luomaan. – MLL:lla oli valmiina ydinporukka, johon olin lämpimästi tervetullut ja joka selkeästi arvosti uutta vapaaehtoista. Porukka on myös ohjannut tarvittaessa kädestä pitäen.

MLL on tuonut kaivattua vaihtelua omaan arkeen. – Toiminnan eläväisyys viehättää: ikinä ei ole tylsää hetkeä. Se on myös positiivinen haaste: tilanteet, joihin lasten kanssa voi joutua, ovat joskus yllättäviä, Salminen ihastelee sitä, kuinka perheet elävät täysillä joka hetkeä.

– On myös kiva nähdä, miten lapset ottavat vastaan uusia tapahtumia ja ylipäätään se, että kaikilla on hauskaa ja syntyy ihmisiä yhteen tuovia elämyksiä.

Pop up -vapaaehtoinen ja joka paikan höylä kuvaavat Salmisen mielestä osuvasti hänen rooliaan. – Tarjoan aikaani, mikä on myös arvokasta. Yhteisötoiminnan vaikutukset voin nähdä suoraan, kun osallistun. Se on myös mukavan läpinäkyvää.

Vapaaehtoisiin yhdistys pitää yhteyttä etenkin pikaviestipalvelulla.
– Tapahtumien vapaaehtoisvuoroja sovitaan ja niitä ehdotellaan usein WhatsApp-ketjuissa. Samalla voidaan ideoida: ideointiin vapaaehtoisia kutsutaan aktiivisesti mukaan.

Salmisen mielestä toiminnan kehittämiseen suhtaudutaan realistisesti, mutta avoimesti ja innostuneesti.

Koko MLL-vapaaehtoisuutensa ajan hän on osallistunut aamuperhekahvilan toimintaan. – Keitän kahvia ja teetä, laitan tarjolle leipiä, leikkeleitä, jogurttia ja keitettyjä kananmunia, roudaan syöttötuoleja… Tarvittaessa sylittelen ja vahdin lapsia.

Salminen on tuttu näky myös tapahtumissa. Kirppispäivänä hän auttoi laittamaan tavaroita esille ja rahasti kassalla. Talviliikuntatapahtumassa Salmisen vastuulla oli muun muassa lasten keppihevostelun ohjaaminen välillä ravaamisen mallia näyttäen.

– Ennen PehmoGon alkua piilotin eri puolille Ylivieskaa pehmoleluja, joita perheet tapahtumassa etsivät. Taskulamppusuunnistusta varten taas vein etukäteen metsään heijastimia.

• Vapaaehtoisuus kehittää ja auttaa myös osallistuvaa. Vapaaehtoisuus on vastavuoroista yhdessä oppimista.
• Mikä tuntuu vaikealta toteuttaa yksin, voi onnistua ryhmässä helposti. Ryhmä madaltaa kynnystä saada aikaan isojakin asioita.
• Jo yksi hyvä idea ja sille omistautuneet ihmiset riittävät synnyttämään tapahtumaperinteen. 

Satunnainen talkoolainen auttaa paikallisyhdistyksissä, kun ne järjestävät erilaisia tapahtumia, leirejä ja retkiä, joiden onnistuminen vaatii monia vapaaehtoisia käsipareja. Säännölliseen vapaaehtoistyöhön sitoutumisen ohella yhdistysten toimintaan on mahdollisuus osallistua lyhytaikaisesti. Muutamankin tunnin panoksella voi olla iso merkitys. Kysy lisää lähimmästä yhdistyksestä.

Juttu on julkaistu Lapsemme 2/2020 -lehdessä Vapaaehtoinen-palstalla.