Pitääkö kaikki ottaa mukaan leikkiin?

Kaikkia ei tarvitse aina ottaa mukaan leikkiin, mutta ketään ei saa jättää toistuvasti yksin. Aikuisen kannattaa tarkkailla lasten leikkiä ja antaa heidän ratkoa tilanteita myös itse.

Leikkitreffeillä kaksi lasta on uppoutunut legomaailmaan. Kolmas tulee paikalle. Tämän isä kannustaa: mene vaan leikkimään toisten kanssa! Lapsi kiemurtelee, joten isä päättää ratkaista tilanteen kysymällä, saako Miina tulla mukaan. Leikkivät lapset mutisevat, mutta nyökkäävät.

Tilanne hoidettu, ajattelee vanhempi. Tosiasiassa leikki saattaa olla kaikkien osalta pilalla.

– Lapsilla on omat lainalaisuutensa, joiden avulla he hoitavat tällaiset tilanteet. He elehtivät, kiemurtelevat ja viivyttelevät, se kuuluu asiaan, sanoo lasten tunneälyä tutkinut filosofian tohtori Mirja Köngäs.

Hän vertaa lasten leikkineuvotteluja työpaikan kahvipöytään, jossa kaksi ihmistä juttelee. Kun kolmas tulee paikalle, hän ei hyökkää heti kysymään, saisiko tulla juttuun mukaan. Yleensä tulija istahtaa johonkin lähelle ja liittyy mukaan, jos se tuntuu luontevalta. Aina ei tunnu.

– Joskus kahdella leikkijällä on meneillään dynamiikka, joka rikkoutuisi kolmannesta. Ei se ole paha asia, Köngäs sanoo.

Mirja Köngäs kuvasi väitöskirjaansa varten päiväkotilasten leikkiä tiloissa, joissa he toimivat pääasiassa ilman aikuisia. Hän huomasi, että lapsilla on monia tapoja selvittää vaikeita tunnetilanteita keskenään, kun tunneilmapiiri on turvallinen.

– Mutta jos aikuinen on toiminnallaan jo valmiiksi aiheuttanut jännitteitä, lapsilla on tarve testata rajoja, Köngäs huomasi.

Hän kehottaakin aikuisia puuttumisen sijaan seuraamaan lasten keskinäistä kommunikaatiota.

– Silloin näkee, miten lapset itse konfliktin ratkaisevat ja oppivat itse tekemään korjausliikkeitä.

Jos tilanne kärjistyy, aikuisen apua tarvitaan. Silloinkin tärkeintä on ratkaisun tarjoamisen sijaan tunnistaa tunteita.

– Aikuinen voi tukea ulkopuolelle jäänyttä tämän tunteissa ja muistuttaa, että kyse on vain tästä leikistä juuri nyt, ei siitä, että lapsi olisi jotenkin huono. Tai sitten hän voi sanoittaa lapsille toistensa tuntemuksia.

Entä, jos lapsi tuntuu jäävän jatkuvasti yksin? Mirja Köngäs kehottaa etsimään juurisyitä.

– Kärsiikö hän tilanteesta vai onko se hänelle ok, koska hän nauttii toisten seurailusta ja muutamista syvistä lapsikontakteista?

Jos toiset lapset kuitenkin puhuvat hyväksyvästi yksin jäävälle, tämä voi olla vain arka uskaltautumaan mukaan.

– Yksi keino on pyytää häntä opettamaan toisille sellaisia asioita, joissa hän on hyvä. Lapselta voi kysellä asioista, joista hän tietää paljon, tai ohjata tekemiset kohti sellaisia, joissa juuri hän on vahvoilla. Näin hän saa vahvistusta luonnollisesta olemisesta muiden kanssa, Köngäs ehdottaa.

Joskus yksinäiseltä vaikuttava lapsi voi olla pomottaja, vaikka se on aikuisten vaikea havaita. Hänen määräilynsä saa toiset lapset pelkäämään yhteisen dynamiikan puolesta ja jättämään hänet ulkopuolelle.

– Pomottava lapsi ei tunnista omia eikä toisten tunteita ja kaipaa tässä apua, Köngäs muistuttaa.

Paras tapa opettaa lapselle tunneälyä on hyvänä esimerkkinä toimiminen.

– Vanhemman vastuu katsoa omaan emotionaaliseen peiliin on suuri. Tunnista omia tunnehaasteitasi ja tartu niihin. Muista myös pyytää anteeksi, Köngäs neuvoo.

1. Hyväksy rajojen vetäminen. Leikin on tarkoitus tuottaa mielihyvää. Niinpä toisen lapsen kanssa leikkiminen ei voi olla pakkoasia, vaikka vanhemmat olisivat järjestäneet leikkitreffit. Anna lasten vetää omat rajansa ja keskustele asiasta tarvittaessa jälkikäteen. Omien lelujenkin kanssa voi vetää rajoja: kun kaveri on tulossa kylään, voit kysyä, onko sellaisia leluja, joita lapsi ei halua lainata ja jotka hän haluaa laittaa pois näkyvistä vierailun ajaksi.
2. Luota lapseen. Kun menette uuteen sosiaaliseen tilanteeseen, voit käydä sitä ennalta läpi lapsen kanssa, mutta ilmaista, että luotat häneen, neuvoo Mirja Köngäs. – Leikkipuistossa on tärkeää antaa lapsen kiipeillä itse, vaikka seuraa vierestä. Samoin kaverisuhteissa: olet turvaamassa mutta et tee puolesta. Muuten lapsi ei opi itse.
3. Ota kirjat avuksi. Esimerkiksi Katri Kirkkopellon Piki-kuvakirja (2016) ja siihen liittyvä toimintamalli auttavat käsittelemään leikkiin liittymistä ja kiusaamista. Muita lasten kaverisuhteisiin liittyviä kirjasuosituksia kannattaa kysellä kirjastosta. Aikuista johdattelee tunneälyn saloihin esimerkiksi Mirja Könkään teos Tunneäly varhaiskasvatuksessa (2019). Päiväkotiesimerkeistä huolimatta se antaa välineitä kotioloihinkin.

Juttu on julkaistu Lapsemme 1/2021 -lehdessä Leikki läpivalaistuna -palstalla.