Onko aikuisen pakko leikkiä?
Pakolla ei pidä leikkiä, mutta leikkiin heittäytymällä voi oppia ymmärtämään lasta paremmin.
Tiskivuori, pyykkivuori, väsymys. Tärkeä puhelu, sähköposti, Instagramin elähdyttävä kuvavirta. Hetki puolison kanssa tai hetki ihan rauhassa.
On monta syytä sille, että aikuinen ei leiki lapsen kanssa. Silti monessa kodissa huolehditaan: pitäisikö jaksaa leikkiä?
– Aikuisille leikkiin heittäytyminen on tutkimusten mukaankin usein vaikeaa. Se voi tuntua tylsältä tai jopa ajanhukalta, tietää lasten ja aikuisten yhteisleikkiä väitöskirjansa osana tutkiva sairaanhoitaja Johanna Olli.
Hänestä sekä leikkimisen että leikkimättä jättämisen voi perustella pitävästi.
– Leikkimisen esittäminen, sellainen että pakolla ajaa pikkuautoa paikasta toiseen, on todella tylsää. Lapsi huomaa sen heti ja jää aina vaan mankumaan lisää, kun vanhempi ei leiki kunnolla.
Pakkoleikkiminen ei siis kannata. Sen sijaan voi pysähtyä tutkimaan, mitä leikki oikeastaan on.
Leikki on hauskaa. Leikissä tärkeää on tekeminen, ei lopputulos. Leikki on vapaaehtoista ja itseohjautuvaa. Näin Johanna Olli määrittelee leikin tutkimuksessaan. Kun lapsi leikkii vapaasti, nämä periaatteet toteutuvat luonnostaan.
– Aikuisella taas on monesti tarve arvioida leikkiä ja johdattaa se kohti tiettyä päämäärää. Pitää tehdä legoista talo tai askarrella jokin tietynnäköinen juttu, Olli sanoo.
Silloin kyse ei ole leikistä, vaan leikillisten keinojen hyödyntämisestä jonkin asian opettelussa.
Tutkimustaan varten Olli seurasi sairaanhoitajan ja kehityshäiriöisen 3-vuotiaan yhteisleikkiä. He ajelivat automatolla, ja lapsi törmäili jatkuvasti toisiin autoihin. Aikuinen yritti opastaa: ajellaan nyt rauhassa teitä pitkin. Ei tulosta.
Sitten aikuinen vaihtoi linjaa. Hän oli minuutin hiljaa ja tarkkaili, mitä lapsi tekee.
– Lapsi otti Muumilaivan, joten aikuinen nappasi Muumihahmon ja kävelytti sitä laivaa kohti. Hän vastasi lapsen aloitteeseen, Olli toteaa.
Ensimmäisen hahmon lapsen hahmo potkaisi pois laivasta, ja niin kävi vielä toisellekin hahmolle. Lapsi testasi, miten sitoutunut aikuinen on leikkiin.
– Kun hän näki, että aikuinen pysyy mukana, hyvä vuorovaikutteinen leikki syntyi.
Leikki voi siis opettaa – aikuista. Se kehittää taitoa lukea sanattomia viestejä.
– Leikki on parhaita keinoja kuunnella lasta. Pienelle lapselle puhe ei yleensä ole ykköstapa kommunikoida, Olli muistuttaa.
Jos leikkiminen tuntuu vaikealta, tutkija kehottaa jäljittelemään lasta. Kassakone ei välttämättä kiehdo häntä ostosten tekemisen tai pallo potkimisen takia. Nuken päätä voi olla hauska paukuttaa sängynlaitaan, koska siitä tulee kiva ääni. Leikki on siinä.
– Suurimman osan ajasta aikuiset määrittävät kaiken lapsen elämässä: mitä puetaan, missä asutaan ja mihin lähdetään aamulla. Leikki on sellainen harvinainen tilanne, jossa lapsella voi olla täysi määräysvalta, Johanna Olli ehdottaa.
Vallan täydellistä menettämistä aikuisen ei tarvitse pelätä, vaikka välillä hölläisikin kontrollia. Päinvastoin.
– Olen huomannut, että lapsi suostuu paljon paremmin aikuisen määräämälle iltapalalle, kun on saanut vähän aikaa olla itse vallassa. Silloin häntäkin on kuultu.
- Testaa improvisaation periaatteita. Kun leikit lapsen kanssa, suhtaudu kaikkiin hänen aloitteisiinsa myönteisesti. Vie niitä eteenpäin silloinkin, kun lapsi ei suhtaudu yhtä myönteisesti sinun ehdotuksiisi, vinkkaa Johanna Olli. Vastaa siis kuten improvisaatioharjoituksessa: – Kyllä, ja…
- Älä kehu. Luit oikein. Kun leikitään, ylhäältä päin tuleva arviointi ei kuulu asiaan – kysymyshän on tasa-arvoisesta, yhteisestä hauskanpidosta. Leikin palkinto on nautinto eikä siitä ole tarkoitus suoriutua erityisen hyvin. Tee siis niin kuin lapsi tekisi: ole leikkikaveri. Kehut ja kritiikit kannattaa säästää toisiin hetkiin.
- Kunnioita flow’ta. The Parenting Junkie -somekanavia luotsaava vanhemmuusvalmentaja Avital Schreiber Levy muistuttaa, että jos leikki on lapsen työtä, hän tarvitsee sitä varten samanlaista keskittymisrauhaa kuin vanhempansa omalle työlleen. Leikkiin pitää saada uppoutua, jotta voi syntyä leikkimisen flow. Niinpä: Jos lapsi leikkii tyytyväisenä, älä osallistu väkisin tai yritä ehdottaa parempaa tekemistä. Vältä leikin keskeyttämistä ja kommentointia ja pyydä anteeksi, jos joudut häiritsemään.
Juttu on julkaistu Lapsemme 2/2020 -lehdessä Leikki läpivalaistuna -palstalla.
Laura Pörsti
Kirjoittaja
Laura Riihelä
Valokuvaaja
Comments
Olen yksinhuoltaja ja minulla on yksi lapsi. Kyllä minun on pakko leikkiä, sillä muuten kukaan ei koskaan leikkisi lapsen leluilla hänen kanssaan (nyt koronan aikana). Ennen vierailtiin ja meillä vierailtiin.
Osaan leikkiä. Heittäytyä hahmoihin ja niiden juttuihin, mutta on se tylsää ja ahdistaa se, että ainoana vanhempana se olen minä, jonka on kokattava, tiskattava, pyyttävä, ripustettava kuivumaan eikä kukaan paikkaa minua, kun on pakko hoitaa puhelu tms asia. Koen tämän hyvin raskaaksi. Lapsi saa paljon huomiotani, luen ja juttelen ja halin pitkään iltaisin, ainakin tunnin jokaisena iltana. Leikkion raskasta ja se on ihan puhdasta potaskaa, että leiki vartti, niin siitä lapsi jatkaa yksin. Leiki vartti ja lapsu huutaa/vaikeroi/kiukkuaa kolme varttia, kun leikistä on lähdetty. Yhteinen leikkimme on hänelle kaikkein mieluisinta.
Tuo puhe, että ei vanhemman tarvitse, on ylellisyyttä kahden vanhemman ja useamman lapsen perheissä. Ottakaa se huomioon jaellessanne neuvoja. Kiitos.
Hei,
kiitos, hyvä ja tärkeä kommentti ja muistuttaa, että elämme kukin erilaisessa arjessa ja erilaisten vaatimusten alla. Varmasti tuossa kuvailemassasi tilanteessa on juurikin niin, että erikseen leikkimään meneminen tuntuu pakolta ja väsyttävältä. Hyvä on antaa itselle armoa. Ihanalta kuulostaa teidän iltahetket. Saat olla tyytyväinen itseesi, annat aikaasi ja hoivaasi lapselle monin erin tavoin. Mietin, tietämättä tarkalleen lapsesi ikää, onko mahdollista ”erikseen leikkimisen” sijaan ottaa leikkisyyttä mukaan enemmän arjen tilanteisiin? Voiko leikkisyys ja ilon jakaminen tapahtua kaiken arkisen lomassa, yhdessä pyykkiä laittaen, ruokaa valmistaen tai juurikin kuvailemissasi iltahetkissä. Kaiken arjen pyörittämisen keskellä voi myös toteutua leikin ja leikkisyyden perusidea, yhdessä jaettu ilo. Hienoa, jos jaksat välillä myös heittäytyä lapsen ohjaamaan leikkiin. Kaikki lapset eivät tosiaan jatka itsenäisesti leikkiä, jos aikuinen poistuu siitä. Voisiko lapsen kanssa sopia jo ennalta ne hetket, jolloin leikitään yhdessä?
Artikkeli ei vastannut otsikkoon. Aihe oli toki mielenkiintoinen, mutta olisi ollut mukava saada myös vastaus tuohon, onko pakko leikkiä ja miten perustella lapselle mikäli aikuinen ei halua leikkiä. Koen, että useampi aikuinen takkuilee arjessa sen kans, onko pakko leikkiä. Itseäni ahdistaa arjessa tämä asia ja tuntuu, ettei mistään tahdo löytää vastausta tähän. Mitä vastata lapselle, mikäli aikuinen ei halua leikkiä, miten perustella niin ettei lapsi koe niin suurta torjuntaa ja kuinka kannustaa omiin leikkeihin.
Hei,
Kiitos palautteestasi. Tämä on hyvä ja tärkeä kysymys. Pakko ei ole – leikin yksi tärkeä ominaisuus on vapaaehtoisuus ja se koskee niin lasta kuin aikuista – mutta lapsi kyllä hyötyy suuresti, jos aikuinen antaa aikaansa ja mahdollistaa leikille suotuisan ympäristön.
Leikille on tärkeää antaa tilaa, aikaa ja arvostusta. Parhaimmillaan aikuinen tukee leikkiä omilla ratkaisuillaan. Leikkiä ei keskeytetä turhan takia, leikkejä ei siivota yöksi pois vaan leikki saa jatkua ja syventyä seuraavana päivänä, toisinaan uutiset katsotaan lattialta, koska sohvatyynyt ovat käytössä olohuoneeseen pystytetyssä majassa ja niin edelleen.
Aikuisen osallistuminen leikkiin innostaa myös lasta leikkimään. Aikuinen voi antaa virikkeitä ja syötettä leikkiin, mutta tärkeää on antaa lapsen itsensä johdattaa leikkiä ja hypätä itse kanssaleikkijänä mukaan. Leikissä lapsi saa loistaa ja olla ”omimmillaan”.
Hyvä on ehkä vielä muistaa se, että me aikuiset miellämme leikin usein varsin kapeasti, vaikkapa petsien tai legoukkojen siirtelyksi lattialla ja se voi tuntua vieraalta kaiken arjen kiireen keskellä. Yksinkertaisimmillaan leikki on kuitenkin yhdessä jaettua iloa, elämän ihmettelyä yhdessä lapsen kanssa, tilannekomiikkaa ja yhdessä nauramista. Hassuttelu ja ilon jakaminen voi tapahtua kaiken arkisen lomassa. Yhteisen ilon jakaminen vahvistaa lapsen mieltä, jättää tärkeitä muistijälkiä ja luo luottamusta lapsen ja aikuisen välille.
Leikki on asioita, joita varmasti teemme huomaamattakin joka päivä. Ei ehkä sen monimutkaisempaa.