Omasta jutusta tuli oikea työ

Haastattelimme neljää nuorta, jotka ovat löytäneet oman juttunsa ja tehneet siitä työn itselleen. Yritteliäille nuorille työelämän muutokset eivät ole uhka, vaan mahdollisuus.

”Olen saanut tausta-tukea ja kannustusta”

Liina-Lyydia Jämsästä tuli yrittäjä ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kun hän perusti kesäkioski Minin Haarajoen junaseisakkeelle Järvenpäässä. Kirkkaanpunainen, auton perässä kulkeva kioskikärry löytyi netistä, ja vanhemmat auttoivat sen kuljetuksessa aamuin illoin.

Kioski työllisti koululaisen kesän ajaksi. Aamujunilla lähtijät nappasivat siitä mukaansa käsin jauhettua kahvia, virvokkeita ja leivonnaisia. Myös muut lähiseudun asukkaat olivat tyytyväisiä uuteen palveluun. Seuraavana kesänä Liina-Lyydia työllisti myös isosiskonsa. Työpäivät venyivät helposti pitkiksikin, kun tytöt leipoivat itse kioskilla myytävät tuotteet.

– Bravuureitamme olivat erityisesti suolaiset piiraat ja porkkanakakku, Liina-Lyydia kertoo.

Kokopäiväinen yrittäjä Liina-Lyydiasta tuli ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun hän hinautti kioskikärrynsä sisätiloihin Pajalan teollisuushallin nurkkaan. Samassa hallissa toimii kaksi kirpputoria. Kioskin ympärille rakennettiin kierrätysteemaa kunnioittaen kahvilamiljöötä ja sen edessä komeilee katseen vangitsijana Vauxhall Victor -merkkinen auto.

Kioskikahvila on avoinna kuutena päivänä viikossa ja työpäivän jälkeen on vielä edessä siivous-ja paperitöitä. – Leivonnaiset ostan nykyään valmiina Haarajoella sijaitsevasta kotileipomosta, koska minun on ehdittävä välillä nukkuakin. Maanantaisin pidän vapaata, Liina- Lyydia kertoo.

Oma kioski-yritys vie 110 prosenttia energiasta, mutta on Liina-Lyydian mielestä sen arvoista. – Olen oppinut valtavasti uusia taitoja, joita ei koulunpenkillä opeteta. Myös yhteistyön tekeminen muiden kanssa on ollut opettavaista, hän toteaa.

Liina-Lyydian mielestä yrittäjyys on myös luovaa toimintaa, jossa pääsee toteuttamaa visioitaan. – Kynnys oman yrityksen perustamiseen oli matala koska molemmat vanhempani ovat yrittäjiä. Olen saanut kotoa taustatukea ja kannustusta, hän kertoo.

Taloudelliset riskit ovat pysyneet hallinnassa, koska Liina-Lyydia asuu kotona vielä ainakin tämän vuoden. Vaikka yritys on uusi ja etsii vielä asiakaskuntansa, Liina-Lyydia on saanut kulunsa maksettua ja pystynyt nostamaan palkkaa itselleenkin.

Kioskikärryn Liina-Lyydia on ostanut omakseen vanhemmiltaan lainaamilla rahoilla ja maksaa heille vähitellen velkaansa takaisin. Alkupääomaa kärryä varten oli kertynyt myös edellisten kesien myynnistä.

Tuleva opiskeluala ei ole vielä ihan selvillä, sillä monet asiat kiinnostavat nuorta yrittäjää.

– Olen ajatellut lähteä opiskelemaan taidealaa, mutta myös valtiotieteellinen tiedekunta kiinnostaisi. Parasta olisi, jos pystyisin tulevaisuudessa jotenkin yhdistämään yrittäjyyden ja opiskelun, hän miettii.

Iisalmelaisten Anu Huttusen, 17, ja Tommi Halosen, 18, harrastuksesta tulee kesätyö, kun nuoret perustivat Kuvanto-miniyrityksen. Anu keskittyy valokuvaukseen ja poikaystävä Tommi videointiin. Hän toimii tarvittaessa myös autokuskina ja assistenttina.

Anu on kuvannut aktiivisesti siitä saakka, kun hän sai ensimmäisen järjestelmäkameransa neljä vuotta sitten. Hän on kuvannut lähipiirin sukujuhlia, henkilökuvia ja urheilukilpailuja. Mieluisin aihe on kuitenkin ollut vesi, josta Anu on ottanut voimakkaasti suurentavia makrokuvia.

– Vesi on tavattoman kiinnostava elementti: puhdas ja kirkas. Kaukaa katsottuna se näyttää vain tavalliselta lätäköltä, mutta kun menee riittävän lähelle, monimutkainen rakenne näkyy selvemmin. Se vaatii kuitenkin pysähtymistä, Anu miettii.

– Miniyrityksemme tarjoaa palveluja yksityishenkilöille, koska meille ei ole voimassa olevaa Y-tunnusta. Uskon, että kuvauskeikkoja riittää jo tuttujen perhejuhlissa ja henkilökuvauksissa, Tommi toteaa.

Iisalmen kaupunki on myöntänyt Anulle ja Tommille hankkeeseen 500 euron miniyritystuen sekä tarjonnut ohjausta yrittäjille. Tuen saadakseen piti toimittaa hyväksytty liikeidea ja kehitellä sitä yhdessä yritysneuvojan kanssa. Omaa Y-tunnusta ei tarvita, koska Kuvanto toimii 4H-yrityksenä.

Anu ja Tomi haaveilevat liikunta-alasta, mutta haluavat jatkaa myös kuvaamista. Anu on haaveillut myös siitä, että voisi teettää vesipisarakuvistaan esimerkiksi canvas-tauluja, postikortteja ja matkamuistoesineitä yhteistyössä toisen yrityksen kanssa. Tommi saa lisäksi tuloja myös valmentamalla nuoria yleisurheilijoita. Kokemusta lasten ja nuorten yleisurheilukoulujen vetämisestä on useammaltakin kesältä.

Yrittäjyys houkuttaa Tommia ja Anua jatkossakin, koska se antaa mahdollisuuden tehdä itselleen mieluisia asioita ja elää omannäköistään elämää. Työnteko pelkästään rahan takia ei heitä kiinnosta, vaan he haluavat käyttää aikansa asioihin joita rakastavat.

Molemmat haaveilevat tulevaisuudessa liikunta-alan ammateista, mutta haluaisivat samaan aikaan myös saada tuloja valokuvauksesta ja videoinnista.

– Oman ikäisemme nuoret ovat ehkä avoimempia muutokselle kuin aiemmat sukupolvet. Työurien pirstaloitumista ei niinkään nähdä uhkana vaan mahdollisuutena, Tommi ja Anu miettivät.

– On harvinaista, että meidän ikäinen nuori kertoisi tavoittelevansa yhtä haaveammattia, haluavansa esimerkiksi lääkäriksi tai juristiksi. Nykyään lähdetään liikkeelle siitä, että ihmisellä on työuran aikana useampia ammatteja, Anu kuvailee.

Kouvolalaisesta Aatu Itkosesta, 16, tuli taikuri puolivahingossa, kun hän sai 10-vuotiaana lahjaksi taikalaatikon varusteineen ja alkoi opetella temppuja. Ensimmäisenä Aatu opetteli klassisen huivitempun, joka on ohjelmistossa nykyäänkin.

Lisää temppujen ohjeita löytyi kirjoista ja netistä ja Aatu alkoi esittää niitä sukujuhlissa. Sana nuoresta miehestä levisi ja keikkapyyntöjä alkoi tulla myös vierailta ihmisiltä.

Nykyään Aatu tekee kymmeniä taikurinkeikkoja vuodessa ja hoitaa palkkionsa laskutuspalvelun kautta ilman omaa Y-tunnusta. Temppuvalikoima on laajentunut huivi-ja korttitempuista näyttäviin lavatemppuhin. Erityisen innostunut Aatu on giljotiinitempuista, joissa avustajalta sahataan jalka tai kaula poikki. Kyse on tietenkin näköharhasta: oikeasti avustajat säilyvät vahingoittumattomina.

16-vuotiaasta nuorukaisesta on kuoriutunut melkoinen showmies, joka osaa ottaa isonkin yleisön haltuunsa sävähdyttävillä tempuillaan, hyvällä supliikilla ja stand up -komiikallaan.

– Nautin siitä, että parhaimmillaan sadat ihmiset kohdistavat huomionsa minuun ja seuraavat temppuja henkeään pidätellen, Aatu tunnustaa.

– Hyvin treenatut temput ovat vain osa kokonaisuutta. Yhtä tärkeää on se, että taikuri osaa ottaa kontaktin yleisöön ja saa ihmiset viihtymään, hän miettii.

Myös ulkoinen olemus on kuin kokeneellakin showmiehellä. Ennen keikkaa nuorukainen vetäisee puvun ylleen, viimeistelee geelillä kampauksensa ja päivittää sekä Facebook- että Instagram-tilinsä. Nykyään Aatun keikkoja myy myös ohjelmatoimisto, mutta suurimman osan markkinoinnistaan hän hoitaa itse.

Showmies ottaa yleisönsä tempuillaan, hyvällä supliikilla ja stand up -komiikallaan. Aatu tekee videoita nettiin, päivittää säännöllisesti nettisivujaan ja antaa haastatteluja. Nettisivuilta voi ostaa myös fanituotteita.

– Vanhempia on tarvittu lähinnä autokuskeiksi. Tosin viime aikoina olen suosinut enemmän julkisia kulkuneuvoja, skootteria tai sitten keikan tilaaja on maksanut minulle taksikyydin, Aatu kertoo.

Taikurinhommat vievät suuren osan vapaa-ajasta. Kouluunkin pitäisi 9.-luokkalaisen ehtiä panostaa. Peruskoulun jälkeen Aatu on hakenut opiskelemaan audiovisuaalista alaa ammattikouluun Tampereelle ja Riihimäelle.

– Taikurinkeikat vievät nykyään niin paljon aikaa, ettei lukio-opiskeluun ehkä riittäisi paukkuja, Aatu mietiskelee.