Monen mutkan varhaiskasvatuslaki

Ensimmäisen päivähoitolain lähtökohta oli vanhempien mahdollisuus työssäkäyntiin. Nyt varhaiskasvatuslaissa näkyvät lapsen oikeudet. Uusi laki tuli juuri voimaan, mutta uudistusta jatketaan. Mihin suuntaan?

Suomessa lasten pitkällä kotihoidolla on vahva perinne. Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus on meillä selvästi pienempi kuin muissa Pohjoismaissa, joissa 2-vuotiaista lähes 90 prosenttia ja 3–5-vuotiaista lähes 95 prosenttia on varhaiskasvatuksessa.

Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuu 2-vuotiaista runsas puolet ja 3–5-vuotiaista kolme neljästä. Suomi jää selvästi jälkeen EU:n asettaman varhaiskasvatukseen osallistumisen tavoitteesta.

Tilastot ovat huolenaihe siksi, että laadukkaan varhaiskasvatuksen on huomattu tukevan kaikkien lasten kehitystä, mutta olevan erityisen hyödyllistä heikommassa asemassa oleville. Sanaa laadukas ei voi tässä yhteydessä painottaa liikaa.

Päivähoitolaki luotiin 45 vuotta sitten, kun äitien ansiotyö yleistyi ja perheet tarvitsivat lapsille hoitopaikkoja. Laki velvoitti kunnat järjestämään päivähoitoa.

Vaikka subjektiivinen päivähoito-oikeus 1990-luvulla oli lasten kannalta iso edistysaskel, työelämälähtöinen ajattelu säilyi vahvana aina tälle vuosikymmenelle asti. Vasta vuonna 2015 päivähoitolaki uudistettiin varhaiskasvatuslaiksi, jonka sisällössä painottuivat pedagoginen näkökulma ja lapsen oikeus leikkiin ja oppimiseen.

Hetken kuulosti hyvältä, mutta jo seuraavana vuonna lakia heikennettiin ja yleinen varhaiskasvatusoikeus rajattiin vain 20 tuntiin. Samalla mahdollistettiin ryhmäkokojen kasvattaminen niin, että yhtä kasvattajaa kohti ryhmässä on seitsemän lapsen sijaan kahdeksan lasta. Kolme vuotta täyttäneiden ryhmässä voi olla siis 24 lasta tai enemmänkin, jos osa lapsista on varhaiskasvatuksessa osa-aikaisesti.

Monet kunnat ovat kuitenkin tehneet perhemyönteisiä päätöksiä ja jättäneet lain mahdollistamat heikennykset toteuttamatta. Se taas tarkoittaa, että toisin kuin aiemmin, lapsen mahdollisuus saada varhaiskasvatusta vaihtelee sen mukaan, missä kunnassa perhe asuu.

Laki ei tullut 2015 valmiiksi, vaan avoimia kysymyksiä jäi paljon. Seuraavan vaiheen tueksi opetus- ja kulttuuriministeriö teetti varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartan, joka ulottuu vuoteen 2030 saakka. Sen tarkoitus oli selvittää, miten varhaiskasvatukseen osallistumista voitaisiin nostaa ja millaista osaamista varhaiskasvatuksessa jatkossa tarvitaan.

Tiekartta toi konkreettisia ehdotuksia, jotka näkyvät uusimmassa, syyskuun alussa voimaan tulleessa laissa.

Uusi laki muun muassa ”vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua nostamalla henkilöstön koulutustasoa ja selkiyttämällä tehtävänimikkeitä.” Moniammatillisissa tiimeissä työskentelee varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia.

Valmistelussa eniten keskustelua herätti henkilöstön kelpoisuusvaatimukset, erityisesti sosionomien mahdollisuus toimia varhaiskasvatuksen opettajina. Siirtymäajan jälkeen eli vuonna 2030 päiväkotien henkilöstöstä vähintään kahdella kolmesta tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin tutkinto, ja heistä vähintään puolella opettajan kelpoisuus.

Uudistaminen jatkuu, sillä tärkeitä asioita, kuten erityisen tuen järjestäminen, on edelleen ratkaisematta. Myös uusia teemoja on tuotu keskusteluun. Parhaillaan on käynnissä maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu. Esillä on ollut myös esiopetuksen ulottaminen 5-vuotiaisiin. Molemmat kuulostavat kannatettavilta, mutta niihin liittyy myös riskejä.

Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen resurssit ovat niin tiukalla, että vielä maksuttomuuttakin tärkeämmältä tuntuvat riittävän pienten ryhmäkokojen turvaaminen ja osaavan ja pysyvän henkilöstön pitäminen.

5-vuotiaiden maksuton esiopetus lisäisi varhaiskasvatukseen osallistumista. Jos se toteutuisi osana varhaiskasvatusta ja päiväkotipäivän sisällä, se voisi tukea hyvin lapsen yksilöllistä oppimista. Esiopetuksen varhentaminen ei kuitenkaan saa olla askel kohti aikaisempaa koulunaloitusta. Jos niin kävisi, lapset toki tulisivat nuorempina ulos peruskoulusta, mutta olisiko se lasten etu?

• 1973 päivähoitolaki
• 1990 subjektiivinen päivähoito-oikeus alle 3-vuotiaille
• 1996 subjektiivinen päivähoito-oikeus alle kouluikäisille
• 2001 maksuton esiopetus
• 2013 päivähoito sosiaali- ja terveysministeriöltä opetus- ja kulttuuriministeriölle
• 2015 varhaiskasvatuslaki
• 2016 varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen
• 2017 maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluja
• 2018 uusi varhaiskasvatuslaki

Nyt voimaan tulleen varhaiskasvatuslain puutteena on se, ettei siinä korjata aiemmin tehtyjä heikennyksiä: varhaiskasvatusoikeuden rajausta, henkilöstön määrän vähentämistä suhteessa lasten määrään ja ryhmäkokojen suurentamista. Nämä asiat tulisi korjata varhaiskasvatuslain seuraavassa uudistuksessa.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen on heikentänyt lasten yhdenvertaista mahdollisuutta saada laadukasta varhaiskasvatusta. Laadukkailla varhaiskasvatuspalveluilla on keskeinen merkitys lasten yhdenvertaisuuden edistäjänä ja kasvuympäristöstä aiheutuvien erojen tasoittajana.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaus on tuonut perheille kynnyksen hakea lapselle kokopäiväistä paikkaa, vaikka lapsi tarvitsisi sitä. Muutos on lisännyt lasten keskinäistä eriarvoisuutta ja kärsijöinä ovat erityisesti heikommassa asemassa olevat, kuten työttömien ja maahanmuuttajataustaisten vanhempien, lapset.

Kasvattajien määrän vähentäminen ja ryhmäkokojen suurentaminen ovat heikentäneet mahdollisuuksia tukea yksilöllisellä tavalla kunkin lapsen kasvua ja kehitystä. Myös lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja lapsen tuen tarpeen tunnistaminen ja toteuttaminen on suuremmassa ryhmässä vaikeampaa. Suuremmat ryhmät lisäävät myös lasten kokemaa stressiä.

Uusi laki ei myöskään sisällä säännöksiä erityistä tukea tarvitsevien lasten tuen järjestämisestä. Tukea tarvitseville lapsille on tärkeää, että he saavat tarvitsemansa tuen joustavasti, varhaisessa vaiheessa ja riittävässä laajuudessa. Tämä ei toteudu ilman lain säännöksiä. Lakiin olisi tarpeen myös kirjata varhaiskasvatuksen konsultoivat psykologipalvelut. Varhaiskasvatuksen psykologipalvelut tukisivat varhaiskasvatuksen valmiuksia vastata lasten kehityksellisiin tarpeisiin ja erityisen tuen tarpeisiin.

Varhaiskasvatuksen kehittämisessä tärkeintä on pitää mielessä lapsi ja hänen tarpeensa. Eri-ikäisten lasten tarpeet ovat erilaisia. Varhaiskasvatus on lapselle tärkeä kasvu- ja kehitysympäristö ja kokonaisvaltaisin lapsille kuuluva peruspalvelu, jossa on mahdollista tarjota myös tarpeen mukaista erityistä tukea. Varhaiskasvatusta on tarkasteltava lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen näkökulmasta. Hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa ja varhaiskasvatuksella on merkittävä rooli hyvän lapsuuden rakentamisessa.

Artikkeli julkaistu Lapsemme 3/2018 -lehdessä.

Liisa Partio

Entinen viestintä- ja varainhankintajohtaja

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet

Anna Autio

Valokuvaaja