Mitä lapsille ja perheille kuuluu?

Arki on kiireistä, sillä vanhemmilla on paljon töitä. Suurin osa lapsista voi hyvin, mutta kaipaisi useammin aikuisen seuraa.

Kaksi viidestä suomalaisperheestä on lapsiperheitä. Kaikkiaan lapsiperheitä on 574 000, joista valtaosa koostuu isästä, äidistä ja vähintään yhdestä alle 18-vuotiaasta lapsesta. Yleisintä on, että vanhemmat ovat naimisissa keskenään.

Viidennes lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä. Useimmiten vanhempi on äiti, vaikka monesti lapset asuvat vuoroin kummankin vanhemman luona. Rekisteröityjen parien sateenkaariperheitä on muutama sata eli 0,1 prosenttia kaikista lapsiperheistä.

Lähes joka kymmenes lapsiperhe on niin sanottu uusperhe, jossa tavallisimmin asuu äiti lapsensa ja uuden puolisonsa kanssa. Vajaassa tuhannessa uusperheessä elää ”minun, sinun ja meidän” lapsia.

Joka kymmenennessä perheessä vanhemmat ovat ulkomaalaistaustaisia. Yli puolet lapsiperheistä asuu omakotitalossa, joka neljäs kerrostalossa. Kolme neljästä omistaa asuntonsa. Lopuista valtaosa maksaa asumisestaan vuokraa.

Joka kolmas lapsiperhe asuu ahtaasti, eli kaikille perheenjäsenille ei riitä omaa makuuhuonetta. Ahtainta on omakotitaloissa.

Joka viides suomalainen on lapsi. Lasten osuus kuitenkin pienentyy, sillä lapsia syntyy joka vuosi entistä vähemmän.

Syntyvyys laskee, koska lastenhankinta myöhentyy. Sopivan kumppanin löytyminen viivästyy, ja nuoret aikuiset haluavat varmistaa työn ja toimeentulon ennen kuin perustavat perheen.

Suomalainen nainen saakin ensimmäisen lapsensa keskimäärin 29-vuotiaana. Se rajaa lapsilukua jo biologisista syistä. Muutoinkin entistä useampi perhe tyytyy yhteen tai kahteen lapseen. Kaikki eivät edes halua lapsia.

Väestöliiton Perhebarometrin mukaan lastenhankintaa siirtävät ennen kaikkea perheet, joiden taloudellinen tilanne on heikko. Vähiten koulutetut, pienituloiset ja työttömät nuoret aikuiset suosivat myös muita enemmän lapsettomuutta.

Suomalaiset isät tekevät ansiotyötä enemmän kuin miehet keskimäärin, äidit lähes yhtä paljon kuin lapsettomat naiset.

Hyvä työllisyys selittyy osin sillä, että lapset syntyvät yhä useammin vasta, kun perheen työ ja toimeentulo ovat kunnossa, sanoo tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta THL:stä.

– Edes talouskriisi ei mainittavasti ole heikentänyt lasten vanhempien työllisyyttä. Silti joka toinen isä ja joka kolmas äiti pelkää työpaikkansa puolesta.

Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä vähemmän äidit tekevät osapäivätyötä. Joka toinen isä ja joka kolmas äiti tekee viikoittain myös ylitöitä. Joka neljäs vanhempi jatkaa työpäiväänsä kotona.

Pitkät työpäivät ja ylityöt tuottavat huonoa omaatuntoa. Joka kolmas vanhempi kokee, että työ vie aikaa puolisolta ja lapsilta. Kaksi viidestä ei ehdi työn takia huolehtimaan itsestään.

Puolet lasten vanhemmista nauttii kuitenkin työstään ja saa siitä voimaa niin parisuhteeseen kuin lasten kanssa toimimiseen.

Lasten vanhempien hyvä työllisyys tarkoittaa, että perheet pärjäävät taloudellisesti vähintään kohtuullisesti.

Silti kaksi viidestä lapsiperheestä kokee vaikeuksia tulla toimeen ansioillaan. Ongelmia on erityisesti yhden vanhemman perheissä. Ne eivät kykene kustantamaan lapsilleen esimerkiksi omaa huonetta, maksullisia harrastuksia tai yksityislääkäriä yhtä usein kuin hyvin toimeentulevat perheet.

Kaikkiaan joka kymmenes lapsi asuu pienituloiseksi määritellyssä perheessä. Se tarkoittaa, että perheen tulot jäävät alle 60 prosenttiin suomalaisten keskiansiosta.

Työttömyyden lisäksi pienet tulot selittyvät sillä, että vanhemmat tekevät matalapalkkaista työtä joko osapäiväisesti tai pätkinä. Yleisintä pienituloisuudesta aiheutuva köyhyys on monilapsisissa ja yhden vanhemman perheissä.

Muutoin köyhyysriski on suurin lapsiperheissä, joiden toimeentulo perustuu tulonsiirtoihin, kuten lapsilisiin, kotihoidontukeen ja vanhempainpäivärahoihin.

– Niiden ostovoima on heikentynyt huomattavasti viime vuosina, Lammi-Taskula muistuttaa.

Usein lapsiperheiden köyhyys on tilapäistä ja korjaantuu, kun kolmevuotiaiden lasten äidit siirtyvät perhevapailta ansiotyöhön. Jos äidit eivät työllisty tai saavat vain matalapalkkaista työtä, köyhyys pitkittyy.

Suomalaisvauvat syntyvät terveinä ja kasvavat lapsista nuoriksi ilman vakavia vedestä, ravinnosta tai taudeista aiheutuvia haittoja. He voivat odottaa elävänsä 80-vuotiaiksi.

Lasten terveys viestii siitä, että myös äidit ovat terveitä, neuvolajärjestelmä toimii ja yhteiskunnan perusrakenteet ovat kunnossa.

Pienten lasten perheissä ongelmia aiheuttavat muiden muassa korvatulehdukset, jos ne toistuvat usein. Joka viidennellä pojalla ja joka kymmenennellä tytöllä on jokin pitkäaikaissairaus, vamma tai kehitysviivästymä.

Samaan aikaan joka kolmannessa lapsiperheessä vanhemmat tupakoivat tai nauttivat alkoholia enemmän kuin on terveydelle hyväksi. Joka neljäs isä juo liikaa.

Lasten ja nuorten paino on noussut tasaisesti viime vuosina. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan yläkoululaisista ja lukiolaisista pojista joka viides on ylipainoinen, ammattikoululaisista joka neljäs.

Ylipaino selittyy paljolti lihottavalla ruoalla ja vähäisellä liikunnalla. Joka neljäs nuori viihtyy tietokoneen tai television ääressä enemmän kuin neljä tuntia arkipäivässä. Lisäksi varsinkin pojat nukkuvat liian vähän eli alle kahdeksan tuntia arkiyössä.

Silti yhä useammat nuoret syövät päivittäin hedelmiä ja vihanneksia sekä harrastavat viikoittain fyysisesti rasittavaa liikuntaa. Monet myös kulkevat koulumatkansa jalan tai pyörällä.

Nuoret ovat raitistuneet. Viisitoista vuotta sitten joka neljäs lukiolaispoika joi viikoittain alkoholia, nyt ei edes joka kymmenes. Yläkoululaisista täysin raittiita on kolme viidestä, lukiolaisista joka kolmas.

Myös nuorten tupakointi on viime vuosina vähentynyt, vaikka ammattikoululaisista tytöistä joka kolmas polttaakin päivittäin tupakkaa. Joka kymmenes teini-ikäinen poika nuuskaa.

Hampaitaan nuoret hoitavat laiskasti. Puolet yläkoululaisista ja lukiolaisista pojista pesee hampaansa kaksi kertaa päivässä, ammattikoululaisista pojista vain joka kolmas.

Kaikkiaan nuoret ovat tyytyväisiä elämäänsä. Viimeisimmässä nuorisobarometrissä teini-ikäiset suomalaiset antavat terveydelleen ja fyysiselle kunnolleen kouluarvosanan kahdeksan.

MLL:n Lasten ja nuorten puhelimessa lapsia kuunnellaan päivittäin. Iso osa soittajista on 9–11-vuotiaita alakoululaisia, joilla ei ole enää pääsyä iltapäiväkerhoon.

Puheluissa kuuluukin lasten yksinäisyys, auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo.

– Lapset jakavat päivystäjän kanssa erilaisia arjen tapahtumia. Se voi olla hyvä koenumero tai koulussa opeteltu laulu, jolle sillä hetkellä ei ole muuta kuulijaa. Yksinäisyys välittyy myös turvattomuutena. Koulumatka tai tyhjä koti voi pelottaa.

Pajamäki toivoo ratkaisua lasten yksinäisiin iltapäiviin. Se voi olla esimerkiksi kokonaispäiväkoulu tai lasten harrastusten aikaistaminen illasta iltapäivään.

– Lapset pärjäävät toki yksinkin mutta tarvitsevat kehityksensä tueksi aikuista, jonka ei tarvitse olla oma vanhempi. Jos lapset usein jäävät ilman kuulijaa, he alkavat ajatella, että heidän asioillaan ei ole merkitystä muille ihmisille.

Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemus kuuluvat myös nuorten soitoissa. Pajamäkeä se huolettaa, sillä ne selittävät suuresti nuorten masennusta ja ahdistuneisuutta.

– Puhelimessa ja nettikirjeissä nuoret kertovat yhä useammin viiltelystä, itsetuhoisista ajatuksista sekä vakavasta masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Yksinäisyyden lisäksi taustalla saattaa olla vanhempien mielenterveyden ongelmia tai kaltoinkohtelua.

Kouluterveyskyselyssä joka seitsemäs tyttö ja joka kymmenes poika raportoi kohtalaisesta tai vakavasta ahdistuneisuudesta. Lähes puolet nuorista kertoo, että koululääkärille on vaikea päästä. Kaksi viidestä ei halutessaan saa aikaa koulupsykologilta.

– Johonkin nuoret putoavat, eikä järjestelmä toimi, Pajamäki sanoo.

Usein Lasten ja nuorten puhelin on ensimmäinen taho, johon nuoret ottavat ongelmissaan yhteyttä. Joskus soittaja on nuori, joka on huolissaan kaveristaan.

Tytöt lähestyvät myös kirjeitse ja saavatkin apua, koska osaavat sanoittaa tuntemuksiaan. – Eniten on tehtävä töitä nuorten kanssa, jotka eivät osaa ilmaista itseään. Puhelimessa he saattavat ärjyä tai chattailla vain suruhymiöillä.

Toisinaan nuorilla on jo pitkä hoitohistoria eri laitoksissa. He kuitenkin kokevat, että heitä ei kuunnella. Jos ammattilaisella ei ole aikaa, luottamusta ei synny.

– Lapselle ja nuorelle on samantekevää, mitä ammattikuntaa aikuinen edustaa. Hän voi olla opettaja, keittäjä tai siivooja. Tärkeintä on, että aikuinen on kiinnostunut.

Pajamäen mielestä aikuisten ei tulisi tulkita ja ratkaista lasten ja nuorten ongelmia valmiin mallin pohjalta vaan keskittyä kuuntelemaan.

– On myös osattava esittää oikeita kysymyksiä.

Lasten ja nuorten lisäksi MLL:n päivystäjät kuuntelevat vanhempia. Soittajat kysyvät neuvoa pienten lasten hoidossa ja kasvatuksessa. He kertovat taloushuolista ja parisuhteen ongelmista. Eroprosessit ja huoltajuuskiistat rasittavat, samoin uusperheen arki.

Nuorten tavoin vanhemmat kokevat, että suomalainen hyvinvointijärjestelmä ei kuuntele heitä. Omissa ja lastensa ongelmissa he jäävät yksin.

– Vanhemmat ovat voineet ensimmäistä kertaa ottaa yhteyttä viranomaiseen, tai he ovat jo pitkään etsineet apua, mutta eivät ole tulleet kuulluiksi, Tatjana Pajamäki kertoo.

Varsinkin teini-ikäisten vanhemmat saavat selviytyä omillaan. Heillä ei ole luontevia yhteisöjä, joissa voisi keskustella nuorten kasvukivuista.

Toisin on pienten lasten vanhemmilla, jotka kokoontuvat leikkipuistoissa ja perhekahviloissa, vaihtavat kokemuksia ja saavat vertaistukea.

– Vanhemmat eivät aina ymmärrä, minkälaisista asioista nuorelle syntyy iso kriisi. Siihen tulisi kuitenkin suhtautua oikein. Nuoren kokemuksen mitätöinti saattaa aiheuttaa vain lisää ongelmia.

Pajamäki muistuttaa, että monesti juuri nuorten vanhemmat ovat kovimmalla koetuksella. Työura saattaa olla huipussaan, ja päivät pitkiä. Kasvavien nuorten lisäksi heidän vastuullaan voivat olla omat vanhemmat, jotka ovat hyvinkin sairaita ja siksi vaativia.

– Teini-ikäisten lasten ja heidän vanhempiensa kotona saattaa kohdata kaksi erittäin kuormittavassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä. Pelastaisi paljon, jos tarjolla olisi oikea-aikaista tukea myös vanhemmille.

Lähteinä käytetty mm.:

• Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. THL, 2014.
• Kouluterveyskysely. THL, 2015.
• Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2014. MLL, 2015.
• Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti 2014. MLL, 2015.
•  MLL:n perhekahvilakysely 2014. MLL, 2015.
• Anneli Miettinen. Perhebarometri 2015. Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Väestöliitto, 2015.
• Tilastokeskus 2013–2015.

Juttu on julkaistu Lapsemme-lehdessä 1/2016.