Luovasti jakaen

Tietotekniikan riskeistä puhutaan paljon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt tekniikan plussapuolet: mahdollisuus ilmaista itseään sekä hakea ja jakaa tietoa toisten kanssa.

– Tätä mikrofonia käytän MyDayta päivittäessä. Kamerallani taas kuvaan yleensä muut YouTube-videoni, hän esittelee.

– Mikrofoni, kuvausvalot, pod-jalusta sekä kaulukseen kiinnitettävä mikrofoni reissun päällä tehtäviä videokuvauksia varten. Isän vesitiiviillä, otsaan kiinnitettävällä kameralla otan esimerkiksi suppailuvideot, Nelli jatkaa.

Kotitietokoneellaan hän tallentaa kuvaamansa, editoi, muokkaa ja jakaa ne muille.

Ranteessa on älykello, jonka kautta hoituu esimerkiksi Instagramin seuraaminen.

Tekniikka on tytölle tapa ilmaista itseään ja jakaa asioita ja tekemisiään muitten kanssa.

Vuosi sitten Nelli innostui iMovie-editointiohjelmasta. Videot saivat kaveripiirissä niin innostuneen vastaanoton, että Nelli pisti pystyyn oman kanavan eli avasi YouTube- ja Instagram-tilit.

Nyt hänellä on YouTube-videoilleen jo yli 1 600 tilaajaa, Instagramissakin vajaa tuhat, molemmissa nimimerkillä Nellimakaroni.

Kissalleen Lunadicalle Nelli on tietysti perustanut oman Instagram-tilin @lunadicacat.

Nellin tavoitteena on laittaa yksi uusi video viikoittain esille. Niitä onkin YouTubessa jo toista sataa. Ideat kumpuavat omasta elämästä: Nellillä on esimerkiksi oma terveellisen ruoan kokkikoulu.

Nellin innostus tekniikkaan ja itsensä ilmaisuun on peruja vanhemmilta. Isä on ammatiltaan äänittäjä, ja maskeeraaja-äitinsä kanssa Nelli on pienestä pitäen kuullut ja nähnyt kuvauksia.

Innostus tekee asiat helpoksi oppia, harjoittelu auttaa kehittymään.

– Isi sanoo, että mun pitäisi kaivaa netistä tietoa ja katsoa videoita, miten niitä käytetään, mutta mun mielestä itse kokeilemalla oppii parhaiten, Nelli sanoo.

Niin paljon on vielä opittavaa, sillä Nellillä riittää suunnitelmia:

Nelli on esimerkiksi pienestä pitäen itse kirjoittanut ja kuvittanut kirjoja. Niiden hahmot
Nelli haluaisi animoida ja jakaa muidenkin katsottavaksi. Kiinankielinen videokin on tulossa, kunhan koulussa opiskeltu kiinan kieli on Nellin mielestä riittävässä iskussa.

Nyt kiinnostaa musiikin teko. Nelli vieraili jo TV2:n Galaxy-ohjelmassa, jossa esitettiin hänen itse säveltämänsä ja videolle kuvaamansa kappale. Seuraavaksi hän haluaisikin opetella käyttämään tietokoneella GarageBand-sovellusta, jota ammattilaisetkin käyttävät musiikinteossa.

Vanhemmat ovat asettaneet pelisäännöt ja seuraavat innolla, mihin Nelli yltää.

Yhdessä on juteltu siitä, mitä julkinen jakaminen saattaa tuoda tullessaan: esimerkiksi ikäviäkin palautteita.

– On niitäkin tullut, mutta mä sivuutan tai poistan ne. Ainakaan niihin ei kannata lähteä mukaan, Nelli sanoo.

Sitäkin enemmän tuntuu tulevan positiivista palautetta.

– Kivointa on laittaa valmis video esille, odottaa puoli tuntia ja käydä sitten katsomassa seuraajien kommentit!

Viherkallion ala-aste on täynnä pikku koodareita, Nelliä nuorempia. Koulu on mukana Partners in Learning -ohjelmassa, jossa tietotekniikkaa käytetään pedagogisesti avuksi oppimisessa.

Luokissa on ryhmätyöpöytiä ja joitakin pulpetteja, mutta ei kaikille. Osa oppilaista istuu tuolilla, osa on vajonnut säkkituoleihin, osa on liikkeellä tablettitietokoneensa kanssa.

Nurkkatelttaan voi vetäytyä tekemään omia projekteja. Kouluruokala näyttää kahvilalta, jota käytetään myös opetustarkoituksiin.

Aulassa on takka, jossa paistetaan joskus yhdessä makkaraa. Kuten esimerkiksi silloin, kun oltiin yhteydessä kanadalaiseen kumppanikouluun smartboardin eli älytaulun välityksellä. Älytaulu sai silloin esittää Atlanttia, jonka laidoilta koululaiset juttelivat keskenään.

Kirjaston nurkassa on näyttämö, sermin takana iso 3D-televisio, jonka ohjelmien kautta lapset voivat esimerkiksi tutustua ihmiskehoon sisältäpäin. Sitä kurkistamaan mennään nenän kautta.

Viereisessä 5 O -luokassa opitaan juuri uutta Kahoo-sovellusta käyttämällä. Siinä oppilaiden, esimerkiksi älypuhelimensa kautta, laittamat kysymykset heijastetaan yhteiselle smartboardille, ja oppilaat yhdessä opettajan kanssa etsivät vastausta niihin.

Koulun yhteydessä olevassa eskarissa on menossa kummitunti. Nelosluokkalaiset kummit ovat tulleet tapaamaan kummieskarilaisiaan.

Anette ja eskarilainen Aava istuvat rinnakkain koodaamassa. Vaan pelaamiselta se kuitenkin näyttää: ohjelmointitaitoja opettavaa Kodu-peliä käytetään ohjaimella ja hahmoja ohjataan kuvakkeilla. Yksinkertaisesta koodaamisesta kuitenkin on kyse, kun hahmoja liikutellaan selkeillä ohjeilla kaksi askelta eteenpäin ja saman verran oikealle.

Lasten leikkiä näyttää olevan koko tietotekniikan käyttö! Juuri se, joka tulee opetussuunnitelmissa pakolliseksi tänä vuonna. Toimintansa puolesta Viherkallion koulu täyttää jo tulevan opetussuunnitelman vaateet.

Koulun kirjastossa katsotaan parhaillaan itse tehtyjä trailereita, tiivistelmiä elokuvista.

– Siinä on viis tyttöä koulussa, ja sitten yksi tytöistä yhtäkkiä katoaa. Ja sitten toinen, sitten kolmas…, 11-vuotias Roosa Mäkinen ja 10-vuotias Lotta Lindeman kuvaavat ryhmänsä suunnitteleman kauhuelokuvan juonta. Maisa Mäntykallio, 11 vuotta, taas keksi ryhmänsä kanssa tarinan Indiana Jones-tyyppisestä seikkailuelokuvaan.

Kun tarinat oli ideoitu, käsikirjoitettu, näytelty ja kuvattu, leffat editoitiin iMovien avulla sujuviksi lyhytelokuviksi, jotka lopuksi katsottiin yhdessä.

Englannin opiskelun tueksi Roosa, Lotta ja Maisa ovat taas luoneet itselleen maailmaa matkaavat, blogia pitävät alter egot. Lotta pitää blogia kanadalaisena 19-vuotiaana Emmana, joka reissaa karattuaan kotoa. Roosan alter ego on 20-vuotias Jennifer, Maisalla taas 28-vuotias Wilhelmiina, joka matkustaa paljon toimittajan työssään. Nuoret naiset ovat juuri tutustuneet Australiaan ja kertovat ”kokemuksistaan” englanniksi blogeissaan.

– Tietotekniikkaa käytetään mahdollisimman luovasti, mutta aina kuitenkin pedagogisista lähtökohdista – mahdollistajana, rehtori Mikko Leppänen sanoo.

Viherkallion koululla on ilmaisutaito sisäisenä painotuksena. Toiminnassa painottuvat vuorovaikutustaidot, yhteistoiminta ja tiimityöskentely. Lähtökohtana ovat avaimet hyvään elämään, itsetuntemukseen ja itsearviointiin.

– Meillä ei niinkään ole tarkoitus antaa täydellistä ICT-opetusta, vaan opettaa asennetta. Koneet, laitteet ja järjestelmät ehtivät vaihtua moneen kertaan ennen kuin nämä lapset ovat aikuisia, mutta asennetta tarvitaan, että he osaavat ottaa nekin aikanaan haltuun, Leppänen kuvaa.

– Ei vain tiedonhaulla ole merkitystä, vaan myös sen jakamisella. Sillä millään tiedolla ei ole merkitystä, jos ei osaa jakaa sitä, hän korostaa.

Sukupuolieroja hän ei tietotekniikan omaksumisessa näe, yksilöllisiä eroja kyllä. Samalla hänen mielestään normaaliuden käsite laajenee.

– On lapsia, joille ICT antaa mahdollisuuden olla omalla tavallaan luova ja hyvä. Esimerkiksi hienomotoriikka avautuu ihan eri tavalla kuin entisessä käsialapainotteisessa opetuksessa.

Leppänen korostaa mielellään koulun roolia mahdollistajana. Yhtä lailla tärkeää on saada huoltajat ja koko yhteisö mukaan.

– Viimeisimmät tutkimukset sanovat, että vain 20 prosenttia uusista asioista opitaan koulussa, loput tulevat kavereilta, kotoa, harrastuksista tai muista!

Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma tulee ensi syksystä alkaen painottamaan nykyistä enemmän tieto- ja viestintäteknologian osaamista. Tieto- ja viestintäteknologia on nostettu yhdeksi seitsemästä laajasta osaamistavoitteesta mm. itsestä huolehtimisen ja arjen taitojen, monilukutaidon, oppimaan oppimisen, työelämätaitojen sekä kulttuurisen vuorovaikutuksen rinnalle.

Käytännössä oppilaat käyttävät tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa, tutkivassa ja luovassa työskentelyssä sekä eri tyyppisissä vuorovaikutus- ja verkostoitumisharjoituksissa.

Juttu on julkaistu Lapsemme-lehdessä 1/2016.