Luokkakaverit vai terveys?

Lapsella on oikeus saada opetusta ja nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta, sanotaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa. Suomen perusopetuslain mukaan opetus on järjestettävä siten, että se edistää oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä. Mutta mitä tehdä, jos koulu sairastuttaa?

Koulujen sisäilmaongelmat ja niistä johtuva oireilu on Suomessa tavallista. Ongelmakouluja on niin paljon, että niitä kaikkia on mahdotonta saada korjattua nopealla aikataululla.

– Lapsen koulupäivä on tänään. Ei lapsi voi odottaa, että viiden vuoden päästä valmistuu koulu, huomauttaa Laura, jonka lapsi on yksi koulun sisäilmasta sairastuneista. Laura ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.

Tarkkoja lukuja sisäilmasta sairastuneista ei ole olemassa. Syitä on useita: Ei ole olemassa mittaria, joka havaitsisi aukottomasti sisäilmaongelman. Ongelma voi johtua homeesta, mutta myös esimerkiksi rakennusmateriaalipäästöistä. Ei myöskään ole olemassa yhtä sairausdiagnoosia, jota tilastoida. Toisille tulee oireita helpommin kuin toisille, ja oireet voivat olla keskenään hyvin erilaisia.

Arvioita on kuitenkin tehty. Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n tekemän selvityksen mukaan kahdessa kolmesta päiväkodista ja koulusta on sisäilmaongelmia. Sisäilmasta sairastuneiden yhdistys Homepakolaiset ry on arvioinut, että 100 000–200 000 peruskoululaista oireilee lievästi ja että 1 000–5 000 lapsella on sisäilmaongelmista johtuva vakava sairastuminen.

Pahimmillaan vanhemmat joutuvat kohtaamaan ison arvovalinnan: Antaako lapsen käydä koulussa, jossa myös kaverit käyvät, vai ottaako lapsi pois koulusta, jotta tämä ei sairastu? Siis taatako lapselle sosiaaliset suhteet vai terveys?

Sisäilmasta sairastuneiden oirekirjo on valtaisa. Kun yhdellä on kuumetta ja jatkuvasti poskiontelontulehdus, toisella kipeytyvät nivelet. Silloin voi olla vaikea ymmärtää, että oireet aiheuttaa sama tekijä. Monesti oireet ovat myös niin yleisiä, että sisäilmaongelmat eivät välttämättä tule ensimmäisenä mieleen. Kaikillahan särkee päätä joskus.

Myös Lauralla kesti tajuta, mikä hänen yläkouluikäistä lastaan vaivaa. Tilanne ehti mennä pitkälle: nivelkipujen vuoksi lapsi tarvitsi rannetukia, jotta pystyi käyttämään kynää. Ja kun lapsi tuli yhä useammin kesken koulupäivän kotiin ja nukkui iltaan asti, äiti ihmetteli, kiusataanko tätä tai onko tämä masentunut. Poskiontelontulehduksia, pahoja iho-oireita ja kuumettakin oli vähän väliä.

Sitten tuli loma, ja lapsi oli taas ihan pirteä. Vasta se havahdutti: jos lapsi voi hyvin, kun hänen ei tarvitse käydä koulussa, voisiko ongelma olla koulussa?

– Oli muillakin oireita, mutta ne olivat niin monenlaisia. Yhdellä tytöllä oli kämmenet verillä koko ajan. Päänsärkyä oli hirveän monella.

Laura kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, missä ja miten oireet helpottavat. Onko olo parempi lomilla? Auttaako tuulettaminen? Onko jossain osassa koulurakennusta helpompi olla? Homepakolaiset ry:n suunnittelija Minna Pitkäniemi antaa vinkin, että vanhempi voi pitää lapsen oireista päiväkirjaa. Oireet voivat tietysti johtua monesta syystä, mutta kannattaa pitää mielessä sisäilmaongelmien vaihtoehto.

– Mitä varhaisemmin saadaan katko oireille ja ratkaisuja, sitä parempiin tuloksiin päästään, Pitkäniemi sanoo.

Hänen mukaansa sisäilmaongelmiin liittyy paljon vääriä uskomuksia. Hän on esimerkiksi usein kuullut väitettävän, että pahin, mitä sisäilmaongelmasta voi seurata, on astma.

– Ei ole kyse siitä, että lapsella vähän kutittaa nenää tai ärsyttää kurkkua tai että hän olisi muuten hankala. Terveydelliset vaikutukset voivat olla niin vakavia ja invalidisoivia, että nopea toiminta voi pelastaa lapsen tulevaisuuden.

Esimerkiksi asunnon ja työpaikan löytäminen voi olla sisäilmasta sairastuneelle vaikeaa.

Lapsen koulupäivä on tänään. Ei lapsi voi odottaa, että viiden vuoden päästä valmistuu koulu.

Jos lapsella alkaa olla sisäilmaongelmaan viittaavia oireita, kannattaa ottaa yhteys rehtoriin ja kouluterveydenhuoltoon ja miettiä, miten asiaa lähdetään yhdessä ratkaisemaan.

Mahdollisia järjestelyjä on monenlaisia. Joskus lapsi voi olla osan päivää koulussa ja opiskella osan asioista kotona. Jos lapsi on kokonaan kotiopetuksessa, hänelle voidaan järjestää tukitunteja. Yksi vaihtoehto on, että lapsi osallistuu opetukseen etänä videoyhteyden avulla. Tai sitten voidaan kokeilla siirtää lapsi kokonaan toiseen kouluun.

Jos oireita on monilla ja koulussa saadaan todennettua sisäilmaongelma, sitä voidaan alkaa korjata. Silloin alkaa väistötilojen etsiminen. Koko koulu saatetaan siirtää kunnan muihin tiloihin tai parakkeihin.

Aina ongelman syytä ei löydetä, vaikka kuinka mitattaisiin ja kartoitettaisiin. Silti lapsen oireet pitää ottaa vakavasti.

Maskulainen luokanopettaja Harri Mantila on ollut mukana useissa hankkeissa, joissa on järjestetty etäopetusta sairastuneille koululaisille. Kipinä etäopetukseen lähti siitä, että omaan luokkaan on osunut kaksi syöpään sairastunutta lasta. Nyt Mantila on auttanut jollain tavalla jo noin 70–80 lasta, joista kymmenisen on sairastunut sisäilmasta.

Mantila ajattelee, että sisäilmasta sairastuneiden kohdalla etäopetus voi olla hyvä väliaikaisratkaisu siksi aikaa, kun etsitään pysyvämpää ratkaisua. Silloin lapsi pysyy opetuksen mukana ja hänellä säilyy yhteys luokkatovereihin.

– Olen yrittänyt, että reagoitaisiin aika äkkiä. Sairastuneen lapsen perheellä stressi ja huoli koulunkäynnistä on suuri.

Käytännössä luokan ja lapsen välille luodaan etäyhteys esimerkiksi Skypellä tai Google Hangoutsilla. Videoyhteyden avulla lapsi voi kotonakin viitata tai osallistua ryhmätöihin.

Mantila huomauttaa, että jos on mahdollista, lapsen kannattaa nähdä luokkatovereita myös oikeassa elämässä. Esimerkiksi jos oppilas asuu lähellä koulua, hän voi mennä välitunneille mukaan. Mantila kuitenkin muistuttaa, että videoyhteys ei koskaan täysin korvaa kasvotusten olemista.

– Lapsella tulee ikävä sinne kouluun tosi nopeasti.

Kaikille etäopetus ei sovi. Mantilalla on kokemusta myös tilanteista, joissa oppilaan ikävä kouluun on ollut niin suuri, että etäopetus on vain muistuttanut ikävästä.

Myös luokan muut oppilaat pitää ottaa huomioon, kun etäopetusta järjestetään. Jos yksi on etänä sisäilmaongelmien takia, muut saattavat miettiä, etteivät hekään halua altistua luokassa. Tilannetta kannattaa käsitellä koko luokan voimin.

Mantila muistuttaa, että yleensä lapset käsittelevät vaikeitakin aiheita mutkattomasti. Lapset ovat hänen kokemuksen mukaan myös hyvin mukautuvaisia. Hän opettaa parhaillaan itse parakkikoulussa, koska oma koulu on suljettu sisäilmaongelmien takia.

– Tuntuu, että lapset tottuvat hyvin, he ovat niin mukautuvaisia. Työntekijä osaa kyllä kaivata niitä tiloja, mitä on ennen ollut.

Kiinnitä huomiota siihen, missä ja miten oireet helpottavat. Onko olo parempi lomilla?

Kun Laura lopulta otti lapsensa kotiopetukseen, yhdeksännen luokan kevätlukukausi oli juuri alkanut. Sovittiin järjestelystä, jossa lapsi kävi kuusi tuntia viikossa tukiopetuksessa parakissa. Jos liikuntatunnit olivat ulkona, hän osallistui niille. Muuten hän opiskeli itsenäisesti.

Kun lapsi on paljon kotona, vanhempien rooli on erityisen tärkeä. Laura kertoo, että keskusteli lapsensa kanssa opeteltavista asioista ja koitti vähän haastaa tätä. Jos äiti ei osannut jotain, hän kehotti lastaan nostamaan asian esiin tukitunneilla. Hän myös kehotti lasta tekemään tehtäviä vihkoon, jotta opettaja näki, mitä tämä oli saanut aikaan.

– Kun sai opettajan kanssa käydä läpi, että tätä minä olen tehnyt, yksin opiskelulle tuli merkitys.

Tärkeältä tuntui myös luoda lapselle turvallisia rutiineja ja tehdä kotona olo mahdollisimman mieluisaksi. Se tarkoitti esimerkiksi hyvän ruoan hankkimista lapselle lounaaksi. Tai kotitöiden antamista, jotta päivään tuli mielekästä tekemistä. Lapselle hankittiin myös koira seuraksi.

– Vanhemman kannattaa joka päivä olla kiinnostunut, mitä lapsi on tehnyt kotona. Ei riitä, että tenttaa opitun asian, Laura sanoo.

Altistuksen katkaisemisesta oli apua. Lapsi sai peruskoulun päättötodistuksen samaan aikaan kuin muut. Hän pyrki ja pääsi lähimpään sellaiseen lukioon, jonka tiloissa totesi pystyvänsä olemaan. Altistusta aiheuttanut yläkoulu suljettiin seuraavana kesänä.

Jälkikäteen Laura on miettinyt monia asioita. Jos lapsi olisi ollut pienempi, olisiko jommankumman vanhemman pitänyt jättää työnsä? Olisivatko saman ikäiset sairastuneet voineet opiskella yhdessä, jotta heistä olisi ollut seuraa toisilleen?

Kuntien käytännöt sisäilmaongelmien suhteen ovat moninaisia. Kuntaliiton perusopetuksen erityisasiantuntijan Leena Pöntysen mielestä lähtökohdan pitääkin olla se, että kunnat voivat miettiä itse, miten toimivat.

– Jos yrittää tehdä ohjetta, joka sopii jokaiseen tilanteeseen, se alkaa olla niin väljä, ettei sillä ole enää mitään vaikuttavuutta.

Pöntynen on aiemmin työskennellyt rehtorina koulussa, jossa oli sisäilmaongelmia. Esimerkiksi siellä tilanne oli kaikkea muuta kuin yksiselitteinen: ongelmia ei aiheuttanut home, vaan osin hiilidioksidi, osin kattomateriaalin kuidut ja osin muovimaton kaasut.

Homepakolaiset ry:n Pitkäniemi toivoo, että sairastumistilanteisiin kehitettäisiin valtakunnallisia toimintamalleja, kuten yhtenäisiä laatukriteerejä etäopetukselle ja sitä, että jokaiseen kouluun pitäisi nimetä koordinoiva henkilö mahdollisten sairastumistilanteiden varalle.

– Nyt jää hirveän usein vanhemman vastuulle järjestää kaikki, Pitkäniemi sanoo.

Sekä Pöntynen että Pitkäniemi peräänkuuluttavat avoimuutta sisäilmaongelmien suhteen. Toisin sanoen koulun kannattaa pitää vanhemmat kärryillä asioiden kehittymisestä. Myös vanhempien on tärkeää kertoa lapsen oireista koululle.

Ota yhteys rehtoriin ja kouluterveydenhuoltoon. Rehtori käynnistää selvitysprosessin ja toimii yhteistyössä terveydensuojeluviranomaisten kanssa.

Jos selvitysprosessi ei etene, ota yhteys kunnan terveydensuojeluviranomaiseen. Tämä arvioi tilanteen ja mitä tutkimuksia tarvitaan sekä vie tarvittaessa asian moniammatillisen sisäilmatyöryhmän ratkottavaksi.

Terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa rakennuksen omistajaa ryhtymään toimenpiteisiin ongelman poistamiseksi.

Jos ongelmatilanne ei ilmoituksista huolimatta selviä, voi tehdä kantelun aluehallintovirastoon.

Varmista koulun henkilökunnan kanssa, että lapsi saa koko ajan opetusta hänelle sopivassa ympäristössä.

Lähde: Homepakolaiset ry

Etäopetuksen järjestämiseen riittää, että molemmissa päissä on nettiyhteys ja tietokone, jossa on mikrofoni ja kamera.

Yhteydenpitoon videon välityksellä on useita ilmaisia ohjelmia, esimerkiksi Skype ja Google Hangouts. Tärkeää on, että opettaja pystyy myös jakamaan oman tietokoneensa työpöydän etänä olevalle oppilaalle.

Koulun ja perheen kannattaa suunnitella tarkkaan, mille tunneille lapsi osallistuu etänä, koska lapsi ei jaksa istua loputtomiin tietokoneella. Osan asioista voi opiskella itsenäisesti.

Äänen kulkeminen on tärkeämpää kuin terävä kuva. Jos ääni ei kulje kunnolla, opetusta ei jaksa seurata.

Kannattaa aloittaa pienillä määrillä ja lisätä etäopetusta hiljalleen, koska etäopetus voi tuntua aluksi työläältä niin opettajasta kuin oppilaasta.

Etäoppilas on kiva tuoda pienellä ylimääräisellä näytöllä luokan sivuun. Sen avulla oppilas on helpompi esimerkiksi ottaa mukaan ryhmätöihin, kun yksi ryhmä voi kerääntyä näytön ympärille.

Esimerkiksi Skypeä tai Google Hangoutsia käytettäessä video ei leviä luokan ulkopuolelle. Opetustilanteet pysyvät siis yksityisinä, eikä oppilailta tarvita kuvauslupia.

Kuvauslupa tarvitaan, jos oppitunti tallennetaan tai jos käytetään esimerkiksi Adobe Connectia, jossa videokokoukseen voi liittyä verkko-osoitteen kautta.

Lähde: luokanopettaja Harri Mantila, joka on ollut mukana lukuisissa etäopetushankkeissa

Jutun kuvat eivät liity haastateltuihin henkilöihin.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 2/2017 -lehdessä.