Lue ja tue pienen mieltä

Mentalisaatio kuulostaa taikatempulta, mutta se on kyky, jota jokainen vanhempi tarvitsee. Onneksi sitä voi kuka tahansa harjoitella.

Rokotusneula painuu lapsesi ihoon, ja hän alkaa itkeä. Miten reagoit? a) Kehotat häntä lopettamaan parkumisen, koska eihän tuollainen pikku pisto tunnu missään. b) Hätäännyt ja alat voivotella, koska et kestä, että lapseesi sattuu. c) Otat lapsesi syliin ja lohdutat rauhallisella äänellä: ”Auts, taisi vähän kirpaista. Onneksi kipu menee ihan pian ohi.”

Jos käyttäydyt tavalla a, tulet lytänneeksi lapsesi kokemuksen. Se on erilainen kuin sinun aikuinen näkemyksesi asiasta. Kun väheksyt lapsen tuntemuksia, hänelle muodostuu vähitellen käsitys, ettei niitä voi jakaa kenenkään toisen kanssa.

Mikäli reagoit tyylillä b, luiskahdat liian syvälle lapsen tunteeseen. Hän saa kyllä vahvistuksen kokemukselleen, mutta koska sinäkin hätäännyt, hän jää luuloon, että tilanne on oikeasti vaarallinen – etkä sinä pysty tarjoamaan hänelle turvaa.

Jos sen sijaan toimit c-vaihtoehdon mukaan, onnistuit tavoittamaan lapsen mielen. Hahmotit, miten pieni ihminen tilanteen mieltää ja osoitit, että arvostat sitä. Viestit sekä eleilläsi että äänelläsi, että hän on silti turvassa.

Lapsesi sisäistää, että joku toinen voi ymmärtää miltä hänestä tuntuu. Samalla ruokit hänen empatiakykyään – sitä kun ei voi käskemällä opettaa, vaan se täytyy saada itse kokea.

Mentalisaatio tarkoittaa kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa, kokemusta ja sitä, millaisia tunteita, ajatuksia ja tavoitteita ihmisten reaktioiden ja käyttäytymisen takana kulloinkin piilee. Tällaista ”mielenlukutaitoa” tarvitaan kaikessa vuorovaikutuksessa, mutta erityisen olennainen se on vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa. Lapsen tunnetaidot kehittyvät aikuisen mentalisaatiotaidon varassa.

Jokainen meistä kokee ja reagoi asioihin omalla tavallaan. Edes vastasyntyneet eivät ole samanlaisia keskenään. Kun tarkkailet ja mietit tietoisesti vauvasi mielentiloja ja tunteita eri tilanteissa, opit herkistämään tuntosarvesi juuri hänen yksilöllisille viesteilleen ja tarpeilleen.

Kyky huomata, sietää ja tyynnytellä vauvasi hätää tukee myös tämän stressijärjestelmän kypsymistä. Se vahvistaa hänen kykyään pikkuhiljaa säädellä myös itse itseään.

Mikäli vanhemmalla ei ole halua tai kykyä ymmärtää lapsen näkökulmaa, hän saattaa esimerkiksi uskoa, että vauva itkee tahallaan, vain hänen kiusakseen.

Kestää kauan, ennen kuin vauva pystyy ottamaan tunteensa haltuun. Ensimmäinen kielellinen keino tunteiden ilmaisuun on yleensä sana ”ei”, jonka lapsi omaksuu noin puolitoistavuotiaana. Tämän ikäisen aivot eivät kuitenkaan pysty vielä säätämään käyttäytymistä komennon mukaan. Siksi kiellot kaikuvat taaperolle yleensä kuin kuuroille korville. Jarrut eivät toimi, koska aivojen ”lennonjohto” eli etuosalohko on vielä kypsymätön.

On tärkeää hyväksyä lapsen tunne silloinkin, kun teko ei ole hyväksyttävä. Tunteethan eivät ole hyviä tai pahoja, ne vain ovat. Niitä ei saa pois mitätöimällä, torumalla tai paheksumalla.

Jos lasta rankaistaan tunteesta, hän oppii ehkä olemaan näyttämättä sitä, mutta tunne jää. Hän voi jopa kokea itsensä huonoksi, koska hänellä on tuo vanhempien tuomitsema tunne. Siksi aikuisen täytyy vain ottaa vastaan lapsen vaikeatkin tunteet ja auttaa hänet niiden yli.

Isompikaan lapsi ei pysty ottamaan vastaan neuvoja ja perusteluja hepulin keskellä. Vasta kun tunnemyrsky tyyntyy, on selitysten ja opastuksen aika.

Silloinkaan, kun heittäytyy selälleen räyhäämään makeishyllyn eteen, häntä ei kannata tyrmätä samalla voimalla. Lapsen pettymyksestä voi tulla siedettävämpi, kun osoitat sille ymmärrystä: ”Sinä haluat karkkia ja sinua harmittaa, ettet nyt sitä saa. Olisipa muuten kivaa asua Päinvastoin -planeetalla, missä karkki olisi terveellistä ja sitä saisi syödä niin paljon kuin itse haluaa!”

Tällaisesta tunteiden sanoittamisesta on tutkitusti hyötyä. Jo pelkkä tunteiden nimeäminen aktivoi niitä säätelevää aivojen etuotsalohkoa, mikä puolestaan suitsii tunnekeskus mantelitumakkeen ylikierroksia.

Tunnekokemusten sanoitus on erityisen merkityksellistä kolmen–viiden vuoden iässä. On esimerkiksi havaittu, että lapset, joiden vanhemmat sanoittavat ahkerasti sisarusten välisiä riitoja, ovat sosiaalisesti taitavampia esikouluiässä.

Mentalisaatio ei ole aina helppoa. Kun on väsy, kiire tai omat tunteet kuohuvat, on rankkaa pitää mieli mielessä.

Herkästi unohtuu myös se, että näemme toistemme tunteet henkisten silmälasiemme läpi. Niitä ovat hioneet niin omat kokemuksemme kuin asenteemme.

Päätelmät toisen ihmisen mielenliikkeistä ovat parhaimmillaankin arvauksia.

– Jos on varma tulkinnastaan, on lakannut mentalisoimasta, mentalisaatioteorian kehittäjä, professori Peter Fonagy on sanonut.

Vaikka tulkintasi menisikin välillä pieleen, älä lannistu. Tutkimusten mukaan jo mentalisaation yrittäminen parantaa vuorovaikutusta.

Mentalisaatio tarkoittaa kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa, kokemusta ja sitä, millaisia tunteita, ajatuksia ja tavoitteita ihmisten reaktioiden ja käyttäytymisen takana kulloinkin piilee. Tällaista ”mielenlukutaitoa” tarvitaan kaikessa vuorovaikutuksessa.

Vastasyntynyt ei tiedosta tunteitaan, koska hänen aivokuorensa tunnealueet eivät vielä toimi. Samasta syystä hän ei pysty myöskään säätelemään tunnereaktioitaan. Alle puolen vuoden ikäinen vauva ei kykene erottamaan sisäistä todellisuuttaan ulkoisesta. Kun vauvaa kiukuttaa, hän kokee myös muiden olevan kiukkuisia.

Noin puolivuotiaana aivokuoren tunnealueet alkavat hiljalleen heräillä, ja tunteet yhdistyä orastavaan tietoisuuteen.

Vuoden ikäinen reagoi suoraan siihen mitä näkee. Hän ei osaa hahmottaa, että huutava vanhempi ei ole vihainen vaan väsynyt tai huolissaan.

Toisella ja kolmannella ikävuodella lapsi pystyy nimeämään omia tunteitaan, ja irtaantuu pelkästä ulkoiseen havainnointiin pohjaavasta päättelystä.

Noin neljän vuoden iässä lapsi tajuaa, että toisen ihmisen näkökulma samaan tilanteeseen voi olla erilainen kuin hänen omansa.

Kouluikäinen ymmärtää myös sen, miten toisen ihmisen ilmaisemat tunteet vaikuttavat itseen ja päinvastoin.

Murrosiän voimakkaat tunnemyrskyt voivat tilapäisesti vaikeuttaa kykyä mentalisoida.

Lähteet: Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim.
Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. MLL.
Mielenlukutaitoa! Opas turvallisen päiväkotiryhmän rakentamiseen. MLL.
Virittäydy lapsen taajuudelle. Adoptioperheet-lehti.
Pää edellä. Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. WSOY.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 3/2017 -lehdessä.