Linda Liukas on lempeän teknologian lähettiläs

Linda Liukas ei koskaan lopettanut leikkimistä. Lapsuudelle ominainen ihmettelyn ilo kantaa häntä yhä.

ERÄÄNÄ iltana Linda Liukkaan isä kantoi kotiin työtietokoneensa ja lausui taikasanat: tehkää sillä mitä haluatte. 8-vuotias Linda laittoi pikkusiskonsa kanssa tuulemaan. Käyttöjärjestelmä katosi, samoin kuin isän tärkeät työkansiot. Onneksi isän mielestä tietokoneella ei voinut tehdä mitään, mitä ei voisi korjata. Oli vuosi 1994.

Lindan kekseliäisyys oli loputonta, siksipä hän usein johti sisarusten ja ystävien leikkejä. Pohjoismainen lastenkirjallisuus ruokki hänen mielikuvitustaan ja tarjosi esikuvia. Oli vahvat tytöt Peppi, Marikki ja erityisesti Pikku Myy. Pikku Myy -leikin maailma levittäytyi espoolaiseen metsään, ja siihen liittyi myös oma lehti.

Viidennen luokan kuvaamataidon tunnilla Linda valitti kuvaamataidon opetuksen laadusta. Viisas opettaja ehdotti, että Linda opettaisi itse. Ja Lindahan opetti: värioppia ja ihmisen mittasuhteita. Erityisen ylpeä hän oli keksimästään harjoituksesta, jossa kaikki saivat suunnitella oman tamagotchin, siihen aikaan suositun virtuaalilemmikkipelin. Omalaatuista kympin tyttöä ei kiusattu, vaan häntä tuettiin ja häneen uskottiin. Niin hän alkoi itsekin uskoa itseensä.

14-vuotiaana hän löysi koodin itseilmaisuvälineenä. Sormia näppäimistöllä siivitti kaukorakastuminen Al Goreen, jolle hän perusti fanisivut.

LINDA Liukas kuuluu ensimmäiseen varsinaiseen nettisukupolveen, joka pelasi Star Wars -roolipelejä peliyhteisössä ja opetteli meikkausta YouTube-videoiden opastuksella.

Suhteesta tietokoneisiin tuli peloton, ehkä hänen koko elämänasenteestaan. Miksei tyttö voi koodata? Miksei suomalainen voi kirjoittaa kirjoja ja luennoida englanniksi? Miksei voi olla yhtä aikaa humanisti ja insinööri?

– Lapsuus on suurta tutkimusretkeä ja uteliaisuuden seuraamista. Aikuisuus on sitä, että unohdetaan ihmettely, lukitaan vastaus ja pysytään siinä. Kunpa yhä useammat aikuisetkin voisivat jatkaa leikkimistä!

Se, että hän edelleen muistaa, millaista oli olla pieni, auttoi luomaan Ruby-lastenkirjasarjan. Lisäksi hän käy kouluvierailuilla ja kirjastoissa tapaamassa lapsia.

– Lapsilta saan parhaan inspiraationi. Kerran eräs poika kysyi, onko internet paikka, ja siitä sai alkunsa Löytöretkellä internetissä -kirja. Tajusin, että nykylapsille internet on jotakin läpinäkyvää, joka ympäröi heidät.

RUBY-kirjojensa sankarista Liukas loi pelottoman punapään, koska sanoo itse olleensa paljon ujompi ja arempi. Ruby on nokkela 8-vuotias ihmettelijä, luonteeltaan sukua Pepille ja Pikku Myylle.
Neljä lastenkirjaa ja lukuisia palkintoja myöhemmin Liukas matkustaa puolet vuodesta maailmalla luennoimassa, kouluttamassa ja promoamassa kirjojaan. Ruby-kirjoilla on satojatuhansia lukijoita ympäri maailmaa.

Eräs pieni poika Japanissa paljasti hänelle haluavansa isona Rubyksi. Kirjailijalle tuollainen palaute on mannaa.

– Muutos alkaa siitä, että pojat jo pienestä pitäen hyväksyvät naisen ongelmanratkaisijana teknologiassa. Kun myös pienet biologit ja ballerinat alkavat nähdä teknologian mahdollisuutena, tapahtuu oikea muutos.

Lasten kysymykset ovat joskus vaikeita vastata. Lontoossa noin 8-vuotias poika kysyi, mitä hän voi tehdä isona, jos tekoäly vie työpaikat? Vastauksena kysymykseen Liukas kirjoitti viimeisimmän Ruby-kirjansa Robotti koulussa, jossa kertoo kuinka tekoäly voi työskennellä vaikkapa maanviljelijän, lääkärin tai opettajan apuna.

– Me pelkäämme tuntematonta, ja suhteemme teknologiaan on usein täynnä pelkoa ja pessimismiä. Lapsilla on oikeus toiveikkaaseen näkymään. Ei 6-vuotiaiden tarvitse potea ilmastoahdistusta!

PARHAILLAAN on tapahtumassa iso murros, sillä nyt vanhemmiksi tulevat ovat ensimmäinen sukupolvi, joista miltei kaikilla on digipelaamiseen liittyviä lapsuusmuistoja. Pelaaminen ei olekaan enää iso mörkö.

Fortnite-pelin ääressä istuvalla nuorella voi olla globaali joukko ystäviä, joiden kanssa hän voi pelin sisällä käydä skeittaamassa tai konserteissa, Liukas muistuttaa. Koronasulun aikana Liukas pelasi itsekin Fortnitea ja kävi ystäviensä kanssa konsertissa pelin sisällä.

– Se toi paljon lohtua ja on ihan oikeaa yhteisöllisyyttä. Lapsuusmuistot peleistä ovat ihan yhtä todellisia kuin muistot koulun pihalla leikkimisestä aikoinaan.

Liukkaalta kysytään usein, miten lapsesta kasvatetaan vastuullinen, luova ja innovatiivinen teknologian käyttäjä. Siihen hänellä ei ole valmista koodia, mutta viesteissään lapsille hän haluaa aina korostaa uteliasta asennetta ja toiveikkuutta.

– Ilmapiiri, jossa lapset kasvavat nyt, vaikuttaa teknologiakulttuuriimme 30 vuoden päästä. Jospa visioisimme, miten tekoäly voi auttaa erilaisten ongelmien ratkaisemisessa? Tekoäly voi jo nyt tunnistaa syövän tai pelastaa mehiläiset.

Liukas on paljon innostuneempi tästä tulevaisuuskuvasta kuin siitä, että olisimme luurit korvilla ja virtuaalilasit päässä.

– Teknologia voi auttaa meitä ymmärtämään luontoa, kuten mitä metsät tarvitsevat voidakseen hyvin. Tekoälyn avulla voimme oppia tulkitsemaan muita älyjä, kuten muurahaisen, sammaleen tai sienten älyä. Sienillä on maaperässä sensorit, joiden avulla se voi lukea maaperän kosteuspitoisuutta ja toksiineja sekä jopa aistia muiden eliöiden stressiä. Se on älyä, vaikkakin erilaista.

On kuitenkin yksi asia, jota tekoäly ei tule ikinä korvaamaan, vahvistaa Linda Liukas. Se on vanhemmuus.

– Ihmisen vahvuuksiin kuuluu empatia ja kyky motivoida toisia. En ole tavannut ihmistä, jota tietokone pystyisi lohduttamaan. Kasvattajan kuuluu selvittää, millaisia mainoksia lapsi näkee ja kuinka monta tuntia TikTokissa saa olla. Niiden keskustelujen käyminen on kasvattamisen ydintä.

KORONAKRIISI mullisti kaikkien elämän, ihmiset linnoittautuivat koteihinsa. Myös Linda Liukkaan oli keväällä 2020 palattava Suomeen, pysähdyttävä. Äkkiä hänellä oli aikaa. Hän käveli kotikaduillaan Etelä-Helsingissä ja pohti, miten kaupunkikuvaan voisi tuoda pehmeämpää ja toiveikkaampaa kuvaa teknologiasta.

– Joka puolella on tolppia ja metallibokseja, joiden sisällöstä en tiedä mitään. Mietin, voisiko niitä kuvittaa.

Ensimmäiseksi hän maalasi sähkökaappiin Ruby-kirjojensa hahmoja, ja toivoi, että jollekin ohi kulkevalle lapselle jäisi muisto kiltinnäköisestä, hymyilevästä hahmosta kadulla. Sitten hän sai idean uudentyyppisestä teemaleikkipuistosta ja otti yhteyttä Helsingin kaupunkiin.

Leikkipuistoidean pohjana on tietokone, jonka sisälle lapsi voi ryömiä ja samalla oppia, miten se toimii. Mahdollisesti siellä voisi trampoliinihypellä ohjelmoinnin perusteisiin kuuluvia ehtolausekkeita: jos päälläsi on punaista, hyppää kolme hyppyä. Ehkä voisi myös kuulla porkkanoiden puhetta tekoälyn tulkkaamana.

– Aikuiset olisivat läsnä tukemassa, mutta lapset voisivat itse oman uteliaisuutensa johdattamina tutkia ja oppia.

Helsingin Ruoholahteen lähivuosina avattava leikkipuisto edustaa sitä, mitä Liukas ajattelee koulun tulevaisuudesta. Liukas valitsi itse lukiossa lyhyen matematiikan, sillä häntä kiinnostivat enemmän kielet. Matematiikkaa hän on opiskellut vasta myöhemmin – ja ymmärtänyt sen kauneuden.

– Meillä puhutaan luonnontieteistä, mutta englanniksi runollisesti elämäntieteistä, life sciences. Matematiikka on osa kaikkeutta. Jyrkkä jako humanisteihin ja insinööreihin on turha, sillä tarvitsemme ihmisiä, joilla on juuret molemmilla puolilla.

VIIME aikoina Linda Liukas on tutkinut erityisesti teknologian historiaa. – Teknologiaa on myös kirjoitustaito tai mikroskooppi. Voi tuntua, että kehityksen kelkassa on vaikea pysyä, mutta ovat edellisetkin sukupolvet sopeutuneet vaikkapa höyryjunan vauhtiin.

Ruby-kirjoissa on selitetty noin 70 tietokonetermiä. Silti tärkein, mitä kirjailija haluaa lasten kirjoista muistavan, on se, että teknologia kuuluu heille ja se voi olla lempeää.

LINDA LIUKAS

• Syntynyt 1986 Espoossa.
• Työskentelee lastenkirjailija-kuvittaja-kouluttajana sekä leikkipuistojen suunnittelijana.
• Luonut Ruby-kirjasarjan, jota on käännetty 33 kielelle sekä Ruby-hahmon ympärille virtuaalimaailman ilmaisine harjoituksineen.
• Opettaa lapsille tietokoneiden ja koodaamisen perusteita Youtubessa Computer Science in On Minute -videoilla.
• Kuuluu HelsinkiHive-ohjelmointikoulun hallitukseen. Säätiön ylläpitämään, ilmaiseen kouluun voi hakea oppimis- ja ryhmätaitoja mittaavan testin kautta. Opiskelijat ovat esimerkiksi 17–70-vuotiaita lukiolaisia, kotiäitejä tai putkimiehiä.
• Haaveilee leikkisämmästä, lempeämmästä ja toiveikkaammasta maailmasta.

Juttu on julkaistu Lapsemme 4/2021 -lehdessä Vieraana-palstalla.