Lapsilta ei saa leikata

Tulevassa hallitusohjelmassa on huomioitava lasten ja nuorten palveluista vastaavien kuntien rahoitus sekä järjestöjen rooli tärkeinä palvelutuottajina, sanoo MLL:n pääsihteeri Milla Kalliomaa.

Sunnuntaina 2. huhtikuuta suomalaiset käyvät vaaliuurnille valitsemaan uudet kansanedustajat seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Vaalitulos ratkaisee, mitkä puolueet muodostavat hallituksen ja millaista ohjelmaa hallitus pyrkii noudattamaan.

Hallitusohjelmaan halutaan kirjata mahdollisimman yksityiskohtaisesti hallituspuolueiden yhdessä sopimat poliittiset tavoitteet ja keinot niiden toteuttamiseksi.

Tänä vuonna hallitusohjelman sorvaamista mutkistaa tavallistakin kireämpi taloustilanne, jota ovat kärjistäneet koronaviruspandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa seurauksineen.

Poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta useat eduskuntapuolueet ovat vaatineet valtion velanoton katkaisemista ja julkisen talouden rahoittamista joko uusilla veroilla tai menoleikkauksilla.

MLL:n pääsihteeri Milla Kalliomaa ymmärtää valtiontalouden lainalaisuudet mutta toivoo, ettei nyt lähdetä 1990-luvun alun laman leikkauslinjalle.

– Hallitusohjelmassa on varmistettava hyvä ja turvallinen lapsuus kaikille Suomessa. Se vaatii painopisteen siirtämistä korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin muutoinkin kuin juhlapuheissa, hän sanoo.

– Lasten, nuorten ja perheiden palvelut on nähtävä pelkän menoerän sijasta tulevaisuuden investointina. Ongelmien ennaltaehkäisy ei ole vain inhimillistä vaan myös edullisempaa kuin haittojen korjaaminen myöhemmin.

Kalliomaan mielestä on välttämätöntä torjua syrjäytymistä ja alueellista segregaatiota, jossa sosiaaliset ongelmat ja toimeentulovaikeudet kasautuvat tietyille alueille.

– Ongelmien ennaltaehkäisyn epäonnistumisesta voimme lukea naapurimaamme uutisista, hän sanoo.

– Suomessa jokaisella lapsella tulee olla taustastaan riippumatta hyvät edellytykset hankkia koulussa perusvalmiudet, joilla hän voi hankkia ammatin ja edetä elämässään. Tässä pienessä maassa se on aina ollut kaikille tärkeää.

Kalliomaa muistuttaa myös koronaviruspandemian aikaisten rajoitustoimien seurauksista etenkin lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Koulusulut ja harrastusten keskeyttäminen lisäsivät yksinäisyyttä, heikensivät oppimistuloksia ja kasvattivat etenkin tyttöjen suorituspaineita. Kouluterveyskyselyssä tyttöjen pahoinvoinnin kasvaminen näkyy nyt erityisesti. Se kuuluu myös MLL:n Lasten ja nuorten puhelimessa.

– Ne ovat inhimillisiä kestävyyskysymyksiä, joihin on myös talouskeskustelussa otettava kantaa.

Vuoden alussa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyi niin sanotussa sote-uudistuksessa kunnilta ja kuntayhtymiltä uusille hyvinvointialueille Helsinkiä lukuun ottamatta.

Yhä edelleen kunnat kuitenkin huolehtivat lasten, nuorten ja perheiden tärkeimmistä palveluista, kuten varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta ja toisen asteen koulutuksesta. Tärkeitä palveluita ovat myös kirjasto ja vapaa-ajan harrastustoiminta.

Kalliomaa muistuttaa, että nämä palvelut ovat lasten, nuorten ja perheiden keskeistä arjen ympäristöä. Hänen mielestään on tärkeää varmistaa, etteivät mahdolliset menoleikkaukset kohdistu kuntien valtionosuuksiin, joilla rahoitetaan lasten ja nuorten palveluita.

– Hallitusohjelmaan tulee kirjata kuntien mahdollisuus selvitä näistä palveluista, jotta lapsirikkaat kehyskunnat selviävät velvollisuuksistaan.

Kalliomaa korjaisi valtionosuusjärjestelmän valuvikoja siten, että lasten, nuorten ja perheiden palveluista vastavia kuntia kohdellaan uudessa tilanteessa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

– Pidän tärkeänä, että perusopetuksen lisäksi myös toisen asteen koulutus on nykyään maksutonta.

Kalliomaa tarjoaisi lapsille ja nuorille myös maksuttomia vapaa-ajan palveluita.

– Meillä on tutkimustietoa yhteisöllisen tekemisen ja harrastamisen myönteisistä vaikutuksista lasten mielenterveydelle. Köyhyys rajaa lasten sosiaalista elämää ja mahdollisuuksia. Suomi on sitoutunut torjumaan lasten ja nuorten köyhyys- ja syrjäytymisvaaraa Euroopan unionin lapsitakuun mukaisesti. Tämä on tärkeä tavoite myös tulevassa hallitusohjelmassa.

Lasten, nuorten ja perheiden palvelutarjonnan ytimessä on perhekeskusmalli, jota nyt juurrutetaan hyvinvointialueille. Perhekeskuksen tavoite on yhden luukun periaatteella koota ja yhteensovittaa erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluita sekä järjestöjen tarjoamaa toimintaa.

– Moniammatillisuus on tärkeää, koska kukaan ei yksin ratkaise monisyisiä ongelmia, joita esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevilla lapsilla ja perheillä on. Alkuvaiheessa avun tarve on hahmotettava oikein ja palveluita tarjottava tarpeen mukaan. Tarvitaan ihmisiä, joilla on aikaa kohdata lapsia ja nuoria, Kalliomaa sanoo.

Hän korostaa järjestöjen roolia.

– Sen enempää kunnat kuin hyvinvointialueet eivät yksin kykene edistämään hyvinvointia julkisia palveluita tuottamalla vaan mukaan tarvitaan myös järjestöjä. Ne tarjoavat lapsille, nuorille ja perheille yhteisöllistä tekemistä, vertaistukea ja vapaaehtoistoimintaa sekä haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille niiden tarvitsemaa erityispalvelua ja -osaamista.

Kalliomaa myös muistuttaa, että järjestöissä ihmisillä on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, luoda elämää kannattelevia ihmissuhteita ja löytää vaikuttamiskanavia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Sote-muutokseen liittyvässä siirtymäajassa hän kuitenkin tunnistaa järjestöjen huolen pudota kuntien ja hyvinvointialueiden väliin. Palveluntuottajien toimenkuvissa ja vastuualueissa on vielä epämääräisyyttä, eivätkä järjestöt välttämättä tiedä, kenen kanssa neuvotella ja millä rahoituksella toimia.

– Hallitusohjelmassa tulee ottaa tähän kantaa turvaamalla järjestöjen rahoitus. Toivon näkeväni hallitusohjelmassa selkeän kirjauksen järjestöjen roolista lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuudessa, Kalliomaa sanoo.

Lasten asialla Esa Iivonen:

Suomessa on kansainvälisesti vertaillen kattavat lasten ja perheiden palvelut ja etuudet. Järjestelmässämme on kuitenkin vakavia rapautumisen merkkejä. Esimerkiksi lapsilisän reaaliarvo on tällä hetkellä noin 40 prosenttia matalampi kuin 1990-luvun puolivälissä. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean helmikuussa antaman ratkaisun mukaan vähimmäisvanhempainrahan ja muiden vähimmäispäivärahaetuuksien taso on Suomessa liian alhainen. Myös ansiotuloihin perustuvan vanhempainpäivärahan korvaustaso on meillä huono useaan verrokkimaahan verrattuna. Tämä paitsi lisää vauvaperheiden köyhyyttä niin vähentää isien perhevapaiden käyttöä.

Varhaiskasvatuksessa alan heikon palkkatason takia on erityisesti suurimmissa kunnissa krooninen henkilöstöpula ja henkilöstön suuri vaihtuvuus. Päiväkoti ei ole lasten säilytyspaikka, vaan se on lapsen kasvu- ja kehitysympäristö, jossa tulee olla turvalliset ja pitkäkestoiset ihmissuhteet henkilöstön ja lasten välillä. Suomessa koulutukseen käytetään Pohjoismaista vähiten rahaa. Riittämättömän koulutuksen resursoinnin vuoksi oppimistulokset ovat pidemmän aikaan olleet meillä laskussa, ja suomalaisten nuorten työikäisten koulutustaso on jäänyt selvästi OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Suomessa tyttöjen ja poikien sekä kantaväestöön kuuluvien ja maahanmuuttotaustaisten lasten oppimiserot ovat kansainvälisesti vertaillen suuret.

Mielenterveyden häiriöistä kärsivistä lapsista ja nuorista huomattava osa ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Palvelujärjestelmä on sirpaleinen, hoitoa ei ole saatavilla ja yhteistyö toimii huonosti eri toimijoiden välillä. Palvelujärjestelmän rakenteelliset puutteet ja riittämätön koordinaatio vaikeuttavat mielenterveysongelmien vuoksi apua hakevien lasten, nuorten ja perheiden tarpeiden mukaista ja yhdenvertaista auttamista. Korona-aika on entisestään lisännyt lasten ja nuorten mielenterveyden tuen ja palvelujen tarvetta.

Lapsia koskevassa päätöksenteossa lapsen edun on oltava ensisijainen harkintaperuste. Lapsen etu saa sisältönsä lapsen oikeuksista ja tarpeista. Lapsia yleisesti tai lapsiryhmiä koskevissa asioissa lasten edut selvitetään lapsivaikutusten arvioinnilla. Myönteisestä kehityksestä huolimatta valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden päätöksenteossa lapsivaikutukset jäävät edelleen usein arvioimatta tai niitä arvioidaan pintapuolisesti. Myönteistä kuitenkin on, että esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelussa lapsivaikutukset arvioidaan huomattavasti useammin kuin vielä muutama vuosi sitten. Oikeusministeriössä ja ympäristöministeriössä on kehitetty lasten kuulemista ja valtiovarainministeriössä pilotoidaan lapsibudjetointia.

Lasten hyvinvointi on jokaisen kansakunnan keskeinen kysymys. Jos kansakunta ei pidä hyvää huolta lapsistaan, niin mistä se pitää hyvää huolta? Vaikeista taloudellisista ajoista huolimatta Suomen on huolehdittava lasten hyvinvoinnin edellytyksistä. Menestymme vain investoimalla lasten ja perheiden hyvinvointiin ja rakentamalla kansallisen lapsistrategian vision mukaisesti aidosti lapsi- ja perhemyönteistä lapsen oikeuksia kunnioittavaa Suomea.

Esa Iivonen, johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet