Laki turvaa lapsuutta

Lainsäädäntö on tärkeässä asemassa lapsiystävällisen yhteiskunnan rakentamisessa. Lakien sisällön ohella olennaista on se, miten ne toteutuvat.

Lainsäädännöllä mahdollistetaan esimerkiksi se, että kaikki lapset voivat saada varhaiskasvatusta ja käydä maksutonta peruskoulua, lainata kirjoja maksutta kirjastossa, perheille maksetaan lapsilisää tai että lapsi saa tarvitsemiaan sosiaali- tai terveyspalveluita. Ilman lainsäädännön antamaa turvaa lapsuus olisi räikeän epätasa-arvoinen.

Lainsäädännöllä vaikutetaan myös asenteisiin. Ruumiillisen kurittamisen kielto kirjattiin lakiin Suomessa Ruotsin jälkeen toisena maana maailmassa vuonna 1984. Sen jälkeen lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on vähentynyt meillä selvästi. Silti kuritusväkivallan vastaista työtä on edelleen jatkettava.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus antaa suuntaviivat lasten oikeuksia koskevalle kansalliselle lainsäädännölle ja muille lapsia koskeville toimille. Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutuminen vaatii muun muassa lainsäädäntöä, hallinnollista ohjausta, taloudellisia voimavaroja ja koulutusta.

Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun ensisijaisuus on sisällytetty ohjaavana periaatteena esimerkiksi lapsenhuoltolakiin, sosiaalihuoltolakiin ja lastensuojelulakiin. Sen sijaan se puuttuu esimerkiksi koulutusta koskevasta lainsäädännöstä.

Lapsivaikutusten arviointi on väline lapsen edun selvittämiseen. Lapsivaikutusten arvioinnilla luodaan edellytykset sille, että päätöksenteossa lasten tilanne ja tarpeet voitaisiin huomioida parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsivaikutusten arvioinnissa erityistä huomioita on kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiryhmiin, kuten vammaisiin lapsiin, vähemmistöryhmiin kuuluviin lapsiin, vähävaraisissa perheissä eläviin lapsiin ja kodin ulkopuolelle sijoitettuihin lapsiin.

Tietoisuus lapsivaikutusten arvioinnista on lisääntynyt. Hallitusohjelmaankin on kirjattu päätösten lapsi- ja perhevaikutusten käyttöönotto. Pelkkä arviointi ei kuitenkaan riitä. Myös arviointiin sisältyvät johtopäätökset ja suositukset on otettava huomioon.

Lapsen oikeudet on taattava kaikille lapsille. Ei ole riittävää, että lapset voivat keskimäärin hyvin. Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että syrjinnän kielto ei ole vain passiivinen velvollisuus, joka kieltää kaikenlaisen syrjinnän, vaan se edellyttää toimenpiteitä eriarvoisuuden tunnistamiseksi ja korjaamiseksi.

Lasten eriarvoistumiskehityksen kääntäminen vaatii suunnitelmallisia ja tavoitteellisia toimia, jotka tulee kirjata kansalliseen, maakunnallisiin ja kunnallisiin strategioihin. Monissa tilanteissa saatetaan tarvita positiivista erityiskohtelua yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi lisävoimavarojan kohdentamisesta kouluihin, joissa on tavallista enemmän heikommista lähtökohdista olevia oppilaita.

Lapsen oikeuksien sopimus on vahvistanut lasten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Lasta ei enää pidetä vain passiivisena toiminnan kohteena vaan aktiivisena toimijana ja oikeuksien haltijana. Lapsen oikeuksien sopimukseen, perustuslakiin ja lapsenhuoltolakiin on kirjattu lapsen oikeus ilmaista näkemyksensä ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

Perustuslakiin on kirjattu julkiselle vallalle velvoite edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Velvoite koskee myös lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kuntalain mukaan kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Oikeudella ei ole ikärajaa, ja se koskee myös alle 18-vuotiaita. Pelkällä nuorisovaltuuston asettamisella kunta ei siis voi kuitata lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien toteuttamista.

Erityisen tärkeää on varmistaa osallisuuden toteutuminen lapsen ja nuoren kasvu- ja kehitysympäristöissä. Varhaiskasvatuslaissa edellytetään, että varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. Perusopetuslaissa edellytetään, että opetuksen järjestäjä edistää kaikkien oppilaiden osallisuutta ja huolehtii siitä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua koulun toimintaan ja kehittämiseen sekä ilmaista mielipiteensä oppilaiden asemaan liittyvistä asioista.

Lasten oikeuksia on toteutettava joka päivä lasten arjessa ja lapsiin vaikuttavassa päätöksenteossa. Hyväkään laki ei vielä tarkoita, että oikeudet myös käytännössä toteutuvat. Law in books ja law in action voivat olla kaukana toisistaan. Tarvitaankin lainsäädännön tehokasta toimeenpanoa, kuten riittävien resurssien kohdentamista lapsen oikeuksien toimeenpanoon.

Lasten ja nuorten palveluita, kuten esimerkiksi oppilashuoltoa, koskevien suositusten vaikutukset ovat osoittautuneet heikoiksi. Sitovat lakien säännökset pyritään usein täyttämään liian vähäisillä henkilöresursseilla. Lasten oikeuksien toteutumista on edistettävä tavoitteellisesti ja lainsäädännön toimeenpanoa on seurattava ja arvioitava niin valtion, kuntien kuin tulevien maakuntien toiminnassa. Tarvitaan myös nykyistä tehokkaampia sanktioita sen varalle, ettei kunta tai maakunta ei noudata lakisääteisiä velvoitteita.

Lapsen oikeus opetukseen on kirjattu niin lapsen oikeuksien sopimukseen, perustuslakiin kuin perusopetuslakiin. Jokaisella lapsella on myös oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan ja terveyden suojeluun. Siitä huolimatta kiusaaminen, ryhmästä ulossulkeminen tai homekoulut ovat monen lapsen arkea. Kysymys on siitä, miten oikeuksien toimeenpanoon suhtaudutaan. Kuitataanko kiusaamisongelma nollatoleranssipuheella ilman, että kiusaamisen esiintyvyyttä ja koulun ilmapiiriä jatkuvasti seurataan ja havaittuihin ongelmiin välittömästi puututaan?  Kuitataanko koulun vakavat sisäilmaongelmat sillä, että nyt ei ole rahaa korjauksiin, mutta ehkä sitten viiden vuoden kuluttua?

Hyvässä asemassa oleva päätöksentekijä voi olla etäällä heikommassa asemassa olevien lasten ja perheiden arjessa. Esimerkiksi päätettäessä kokopäiväisen varhaiskasvatuksen rajaamisesta kuntapäättäjä saattaa peilata asiaa vain oman perheensä tilanteesta. Siitä voi olla masentuneen yksihuoltajavanhemman tai kielitaidottomien maahanmuuttajavanhempien perheen tilanne kovin etäällä. Päätöksenteossa onkin tärkeä tunnistaa, että lapset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää.

Lapsiystävällinen toimintakulttuuri, jossa lasta arvostetaan ja hänet kohdataan yksilönä ei ole itsestäänselvyys. Lasten oikeuksia koskeva koulutus on tärkeää lapsiystävällisen toimintakulttuurin saavuttamisessa.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 3/2017 -lehdessä.

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet

Matti Matikainen

Valokuvaaja