Kummikasveja ja kiipeilypuita

Oleskelu luonnossa kehittää lapsia fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Se lisää myös vastustuskykyä

Iso kangas hulmahtaa puun oksan yli ja neljä tyttöä tolppaa kiinnityskeppejä maahan kivenmurikoilla. Viritteillä on itse tehty teltta, jota koristellaan päivänkakkaroin ja saniaisin.

Toisen puun alla poikaryhmän värikäs lakana solmitaan köydellä oksakimpun päähän niin, että kangas asettuu tiipiin muotoon. Teltan sisällä on hyvä suunnitella sotajuonia viidakkoleikkiin.

Kolmannen lapsiryhmän telttakangas heiluu tuulessa autiona, sillä telttailun sijasta kiipeily puun oksilla kiinnostaa enemmän.

Ollaan eskariryhmä Lokkien retkellä lähimetsikköön, josta löytyy kiipeilypuita, ruohikkoinen mäenrinne, kukkaketo ja taustalta hevosaitaus. Paikka on tuttu 15-lapsiselle ryhmälle, joka ulkoilee päivittäin kolmisen tuntia erilaisilla retkillä tai päiväkodin pihalla.

Päiväkoti Kippari noudattaa Suomen ympäristökasvatusseuran Vihreä lippu -mallia, joka on kasvatusalan kansainvälinen kestävän kehityksen ohjelma. Toiminnassa on mukana 300 päiväkotia ja koulua, ja se tavoittaa noin 90 000 lasta, nuorta ja aikuista. Ohjelmassa osallistetaan lapsia ja nuoria ympäristötoiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin sekä kannustetaan ympäristökuormituksen vähentämiseen.

Telttailu lähimetsikössä oli Lokkien ryhmän lasten oma idea. Lapset valmistautuivat retkeen piirtämällä suunnitelman omasta teltastaan ja valmistamalla sen varusteet. Telttojen pystytyksessä päästään kokeilemaan solmujen tekoa ja yhteistyön taitoja.

– Nämä lapset ovat tottuneet pärjäämään erilaisissa maastoissa ja osaavat nauttia luonnosta. Myös päiväkotimme pihan kalliot, puut ja avoimet kentät tarjoavat puitteet vapaalle leikille ulkona, kertoo Kipparin esiopettaja ja ympäristökasvattaja Outi Aarninsalo.

Jo parikymmenen vuoden ajan ympäristökasvatukseen erikoistuneessa päiväkoti Kipparissa pidetään tärkeänä, että luontoyhteys tukee lasten kehitystä. Metsässä voi oppia matematiikkaa laskemalla sorsanpoikasia lammessa tai biologiaa tarkkaamalla vuodenaikojen vaihtelua. Luonto soveltuu vaikkapa äidinkielen, kädentaitojen ja ravintotiedon opiskeluun, ja retkillä voi kertoa tarinoita, laulaa lauluja ja oppia liikennesääntöjä.

Eskarilaiset osaavat myös käyttää digitekniikkaa luonto-opiskelussaan. Retkellä Nuuksion kansallispuistoon otettiin kuvia koppakuoriaisista ja videoita eri kasvilajeista, joita tunnistettiin tablettilaitteen avulla.

– Kun lapset kiinnostuvat luonnosta, he myös tottuvat pärjäämään siellä, sanoo Aarninsalo.

Eskari-ikäiset lokit saavat kiivetä tutuissa puissa oman harkintansa mukaan, sillä kiipeily kehittää kehonhallintaa ja tasapainoa. Fyysistä voimaa kerätään myös kuntoilemalla meren rannalla tai kierittämällä vanteita metsikön rinnettä alas.

Myös puutarha-agronomi Taina Laaksoharju Hyötykasviyhdistyksestä pitää tärkeänä, että kasvattajat kannustavat kokeilemaan erilaisia maastoja ja kiipeilemään puissa. Kumpulan koulukasvitarhalla tehdyssä tutkimuksessaan Laaksoharju huomasi, että puut olivat lapsille tärkeä tukikohta. Levottomat lapset hakeutuivat puun äärelle rauhoittumaan, ja puissa kiipeily oli mainio tapa purkaa energiaa ja testata omia rajojaan.

Laaksoharju huomasi, että kaupunkilaislapset, joilla oli alunperin vähäinen kokemus luonnosta, hyötyivät oleskelusta monilajisessa metsikköpuutarhassa. Luontoa aiemmin vieroksunueet lapset oppivat nopeasti pitämään huolta itselle nimetystä kummikasvista sekä hyödyntämään luonnon antimia, kuten kaarnaa, oksia ja kiviä, leikkivälineinä.

– On tärkeää, että leikkialue ei ole liian hoidettu, vaan se tarjoaa elementtejä luovuuteen. Tutkimusten mukaan oleskelu luonnossa kehittää lapsia fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti, kertoo Laaksoharju.

Luontoleirien on havaittu kehittävän lasten moraalia ja etiikkaa sekä tasapuolisuuden, reiluuden ja omantunnon tajua. Koska kaupungistuneessa yhteiskunnassa luontosuhde ei kehity lapsille itsestään, siihen tarvitaan aikuisten ohjausta. Siksi ympäristökasvatuksen ulottaminen päiväkotien ja koulujen opetukseen on aiheellista.

Maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti Kirsti Salo tutki puutarhatoimintaa osana kouluopetusta lisensiaattityössään Learning by gardening. Vihdin 4H-yhdistyksen mallin mukaan 16 koululle perustettiin oma kasvimaa ja tehtiin retkiä lähimaastoon. Kokeilussa käytettiin metsää ja vesistöjä oppimisympäristöinä. Puutarhanhoitoa sovellettiin muun muassa kemian, matematiikan ja kuvaamataidon opiskeluun, ja menetelmä koettiin toimivaksi vastapainoksi tavalliselle luokkatyöskentelylle.

Uusi opetussuunnitelma kestävän kehityksen teemoineen tukee hyvin luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista, vaikkakaan ei sitouta siihen. Toteutuksen esteeksi voivat nousta opettajien käytössä olevat resurssit, jotka eivät usein riitä muuhun kuin välttämättömään opetustyöhön.

– Koulut tarvitsevat ympäristökasvatuksen toteuttamisessa yhteistyötä järjestöjen ja hallinnon kanssa, kertoo Kirsti Salo koulujen puutarhatoiminnan kokemuksista.

Luontoyhteyden tiivistämiselle on myös terveydelliset perusteet allergioista tehdyn tutkimuksen mukaan. Hyksin Iho- ja allergiasairaalan allergologian emeritusprofessori Tari Haahtela rohkaisee etenkin lapsia liikkumaan ulkona, jotta immuunipuolustusjärjestelmä tehostuisi. Kansallista allergiaohjelmaa johtava Haahtela suosittelee kaikille omaa kasvimaata, jotta altistuisimme vastustuskykyä hyödyttäville mikrobeille.

Kansainvälisten allergiatutkimusten mukaan maatilalla kasvaneilla lapsilla on vähemmän allergiaa kuin populaatiossa keskimäärin. Suomessa tutkijat ovat tarkastelleet, onko luontoyhteyden vähenemisellä ja lisääntyneillä allergiataipumuksilla yhteyksiä.

Jenni Lehtimäki Helsingin yliopiston Biotieteiden laitokselta tekee väitöskirjaa varhaisiän asuinympäristön vaikutuksista allergiasairauksiin ja hän huomioi, että eristäytyminen luonnosta ja eläimistä altistaa allergioille. Valmisteilla olevan tutkimuksen mukaan maaseudun ja kaupungin lasten iholla elävä mikrobiyhteisö on selvästi erilainen.

Erityisesti pieniä lapsia olisi hyvä viedä luonnon äärelle, koska monipuolinen mikrobialtistus on tärkeää varhaislapsuudessa, kun immuunisysteemi kehittyy, sanoo Lehtimäki.

– Terveyden kannalta tärkeintä olisi ylipäänsä lähteä ulos, sillä ulkoilma tarjoaa monimuotoisemman mikrobicocktailin kuin sisäilma, Lehtimäki kannustaa.

Päiväkoti Kipparin pihassa tuntumaa maaperän mikrobeihin saadaan perunoita istuttamalla ja satoa keräämällä. Kokkailu omista perunoista antaa lapsille konkreettista tuntumaa ruoan alkuperästä.

– Syyskauden aluksi menemme metsään poimimaan mustikoita ja teemme niistä päiväkodin keittiössä mehua lasten kanssa. Omatekemä marjamehu ilahduttaa ja lohduttaa vielä talvellakin hiihtoretkien lämmikkeenä, kertoo ympäristökasvattaja Outi Aarninsalo.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 3/2016 -lehdessä.