Koulu muuttuu syksyllä

Uusi opetussuunnitelma korostaa oppilaiden aktiivisuutta ja oppimistaitoja. Myös kodin ja koulun yhteistyö tiivistyy.

Aloittaisiko oppitunnin lukuhetkellä, matikan monisteella vai pelaamalla parin kanssa vaikkapa Rush hour -pulmapeliä?

Espoon Saunalahden koulun 1–2F-luokkalaiset saavat päättää itse. Suunnilleen kerran kuussa pidettävällä urakkatunnilla opettaja Tuuli Mäkinen antaa tehtävät, mutta järjestys on vapaavalintainen. Aikaa on puolitoista tuntia.

Osa oppilaista etsiytyy aluksi kirja kädessä luokan viereiseen aulaan. Tyttökaksikko istuu rinnakkain ikkunalaudalle, kaksi poikaa rientää löhöämään sohvalle.

Luokassa kaivetaan esiin matikan monisteita. Joku etsii parin, jonka kanssa alkaa pelata pulmapeliä. Mäkinen kiertää neuvomassa oppilaita luokassa ja aulassa.

Tällaiseen suuntaan koulu muuttuu, kun uusi opetussuunnitelma astuu voimaan. Saunalahden koululla tämä on ollut arkea jo vuosia.

2000-luvun alussa silloinen Meriusvan koulu alkoi kehittää pienten lasten opetusta rehtori Hanna Sarakorven johdolla. Avuksi otettiin tutkimustieto, jonka mukaan lapset oppivat omassa tahdissaan, tekemällä itse ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

– He oppivat, kun heidän uteliaisuuttaan ei tukahduteta vaan ruokitaan, Sarakorpi sanoo.

Aluksi koulussa toimi vain esikoulu ja peruskoulun kaksi ensimmäistä luokka-astetta. Sittemmin vuosiluokkia on tullut lisää, tilat ovat vaihtuneet isompiin, ja nimeksi on muuttunut Saunalahden koulu.

Kehitettyjä oppeja ei ole unohdettu, vaan samat periaatteet koskevat nyt myös isompien oppilaiden opetusta: Opetuksesta on tehty ja tehdään entistä enemmän toiminnallista. Yksin omassa pulpetissa ei opiskella. Oppilaiden yksilölliset erot otetaan huomioon. Lapsia opastetaan suunnittelemaan omaa toimintaansa ja siten ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan.

Nämä kaikki ovat asioita, joihin myös uusi opetussuunnitelma tähtää. Eskarilaiset ja alakoululaiset alkavat noudattaa uutta opetussuunnitelmaa elokuussa, yläkoululaiset porrastetusti tulevina vuosina.

Koulun pitäisi muuttua ympäri Suomen. Opetussuunnitelmalle on luotu valtakunnalliset perusteet, joita kunnat ja koulut tarkentavat paikallisissa opetussuunnitelmissa. Rehtori Sarakorpi uskoo, että todellisuudessa opetus muuttuu eri paikoissa eri tahdissa. Hän oli mukana tekemässä perusteita ja kiertää kouluttamassa koulujen henkilöstöä.

– On paljon kouluja, jotka eivät ole vielä tehneet toimintakulttuuriinsa edes sitä muutosta, jota kymmenen vuotta sitten voimaan tullut opetussuunnitelma edellytti, Sarakorpi sanoo.

Hänen mielestään muutos on kiinni ennen kaikkea johtamisesta, siis erityisesti rehtoreista. Toinen iso tekijä on, että opettajat jaksavat kehittää opetustaan. Jotta se onnistuu, pitää olla asenne kohdallaan. Toki kehittämiseen tarvitsee myös aikaa – ja se taas on johtamiskysymys.

Mikä se iso muutos sitten oikein on? Sarakorven mielestä se ei ole paljon puhuttu digiloikka, sillä uusi tekniikka on vain yksi väline oppimiseen. Hänestä iso muutos on siirtyminen opettajien ehdoilla toimimisesta oppilaskeskeiseen kouluun. Se nostaa esiin oppimisen ilon.

– Opettajat ovat tottuneita siihen, että minä tiedän ja minä teen sen valmiiksi ja näin se menee. Nyt pitää löytää tilaa oppilaiden toiveille, tiedoille ja taidoille.

Sarakorpi kertoo, että Saunalahden koulussa opetellaan tuntemaan lapsi mahdollisimman hyvin, jotta tälle osataan tarjota juuri sopivaa opetusta ja sopivia haasteita – lapset kun eivät kehity samaan tahtiin.

Osa luokista on yhdysluokkia, niin kuin Tuuli Mäkisen 1–2F-luokka. Siten on helpompi toteuttaa vuosiluokkiin sitomatonta opetusta. Jokainen oppilas saa edetä omalla taitotasollaan, esimerkiksi taitavimmat ekaluokkalaiset voivat työskennellä osin tokaluokkalaisten kanssa.

– Ekaluokkalaisten taidot ovat kirjavia. Osa lukee Harry Potteria, kun osa ei tunne vielä kirjaimia, Mäkinen sanoo.

Välillä opettajat sekoittavat luokkia. Kolmesta luokasta voidaan tehdä vaikka laskutaidon mukaiset ryhmät jollakin tunnilla. Tällaista yhteistyötä helpottaa se, että opettajat suunnittelevat aina tulevan viikon pienissä ryhmissä, esimerkiksi Mäkinen kolmen muun opettajan kanssa. Kaikkien eka- ja tokaluokkalaisten opettajien yhteinen tapaaminen on kahdesti kuussa.

Opettajat myös pitävät yhteyttä vanhempiin säännöllisesti. Joka perjantai opettajat tekevät Wilmaan viikkokirjeen, jossa he kertovat tulevan viikon ohjelman. Opettajat tapaavat vanhempia kolme kertaa vuodessa perhekohtaisissa palavereissa, joissa tehdään oppilaan henkilökohtainen oppimissuunnitelma.

Vanhempi, lapsi ja opettaja miettivät yhdessä, mitä vahvuuksia lapsi harjoittelee seuraavan muutaman kuukauden ajan. Saatetaan myös sopia, että kotona pitää esimerkiksi lukea paljon.

– Sen huomaa, että kun vanhempien tapaamiseen on varattu puoli tuntia ja käydään läpi nimenomaan oman lapsen asioita, niin yhteistyö sujuu ja vanhemmat sitoutuvat, Mäkinen kertoo.

Myös uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan kodin ja koulun yhteistyötä. Se vaatii vanhemmilta perehtymistä. Rehtori Sarakorpi toivoo, että vanhemmat tutustuvat ainakin opetussuunnitelman yleiseen osaan, jossa puhutaan esimerkiksi koulun toimintakulttuurista ja arvoista.

Vanhempien on tärkeää tuntea opetussuunnitelma senkin takia, että he ymmärtävät muuttuvaa arviointikäytäntöä. Arviointi ei tarkoita enää vain kokeita ja numeroita todistuksessa, vaan oppimista ohjaavaa ja kehittävää palautetta. Tietojen rinnalla arvioidaan entistä enemmän työskentelytaitoja.

– Kerätkää pelit pois ja tulkaa kuuntelemaan ohjeita, Mäkinen huikkaa osalle oppilaista.

Tehtävässä lähdetään liikkeelle vahvuuksista. Kolmen hengen ryhmien pitää valita listalta kaksi vahvuutta, vaikka ystävällisyys ja rohkeus. Tarkoitus on, että ryhmät esittävät vahvuuksia jollain tavalla ja ottavat niistä tabletilla kuvia.

– Jos olisi vaikka ystävällisyys, niin miten se näkyisi? Mäkinen kysyy.

– Hali? Ronja Kauppala ehdottaa.

Mäkinen hyväksyy ehdotuksen, ja Kauppala näyttää kaverin kanssa mallia. Mäkinen ottaa kuvan halauksesta. Sitten hän lähettää ryhmät tablettien kera etsimään vapaasti kuvauspaikkoja koululta. Koulunkäyntiavustaja lähtee katsomaan lasten perään.

Näin uutta tietotekniikkaa käytetään opetuksessa tarkoituksenmukaisesti. Samalla toteutuu uuden opetussuunnitelman tavoite laajentaa oppimisympäristöjä luokkien ulkopuolelle. Opetusta järjestetään myös vaikkapa luonnossa ja museoissa.

– Kun käytetään paljon esimerkiksi tabletteja, ei tarvitse olla luokassa tuijottamassa taulua. Materiaali ja netti kulkevat mukana, rehtori Sarakorpi sanoo.

Tällaista on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa entistä enemmän. Vaikka Saunalahden koulu on edelläkävijä oppimisen kehittämisessä, uusi opetussuunnitelma tuo sinnekin muutoksia. Esimerkiksi oppikirjojen käyttöä on tarkoitus vähentää ja oppiaineiden välistä yhteistyötä lisätä.

Opettaja Mäkinen uskoo, että ensi syksystä lähtien opetuksessa korostuu ilmiö-lähtöisyys ja laaja-alainen osaaminen.

Mediassakin on puhuttu viime aikoina ilmiölähtöisestä oppimisesta tai ilmiöoppimisesta. Opetussuunnitelman perusteissa ei kuitenkaan käytetä näitä termejä vaan sanaparia monialaiset oppimiskokonaisuudet. Se tarkoittaa keskittymistä johonkin eri oppiaineita yhdistävään teemaan tai aiheeseen. Valokuvien ottaminen vahvuuksista liittyi tällaiseen projektiin. Isoon kokonaisuuteen on kuulunut aiemmin esimerkiksi laulamista vahvuuksista ja tarinoiden kirjoittamista supersankareista.

Myös laaja-alaisella osaamisella on opetussuunnitelmassa iso rooli. Se on asetettu opetuksen yleiseksi tavoitteeksi. Laaja-alainen osaaminen muodostuu tiedoista, taidoista, arvoista, asenteista ja tahdosta. Toisin sanoen opetuksen tavoitteena ei ole pelkkä tiedon tankkaaminen, vaan kokonaisvaltainen kehittyminen.

Urakkatunnin lopussa 1–2F-luokkalaiset saavat avukseen muutaman kummioppilaan. Se synnyttää innostunutta kuhinaa.

Mäkinen kertoo, että yhteisiä projekteja kuudesluokkalaisten kummien kanssa on suunnilleen kerran kuussa. Seuraavaksi on suunnitteilla metsäretki. Välillä kummit auttavat myös pienemmissä asioissa, kuten ruokailussa tai luistinten sitomisessa.

Tämäkin on uuden opetussuunnitelman hengen mukaista: tavoitteena on, että eri luokka-asteiden oppilaat tekisivät yhteistyötä.

Tällä kertaa kummit auttavat osaa 1–2F-luokkalaisista kuviksen tehtävässä. Ryhmittäin joku asettuu makaamaan ison paperin päälle, ja muut piirtävät hänen ääriviivansa. Sitten väritetään.

Ekaluokkalainen Arttu Arnell kertoo lopuksi, että kuviksen tehtävä oli hänelle kaikkein mieluisin.

– Oli kummit ja sai tehdä kavereiden kanssa, Arnell perustelee.

Juttuun on haastateltu myös opetushallituksen opetusneuvosta Erja Vitikkaa.

Suurin osa vanhemmista ei ole kovin hyvin perillä uudesta opetussuunnitelmasta, arvioi Suomen Vanhempainliiton erityisasiantuntija Tuija Metso. Vielä harvempi on osallistunut sen laatimiseen.

Vanhempainliitto toteutti huhtikuussa 2015 kyselyn, jonka mukaan 27 prosentilla vanhemmista on ollut mahdollisuus osallistua paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön. Kyselyyn vastasi 1795 vanhempaa.

Metso uskoo, että luku on kasvanut vuoden takaisesta, mutta huoltajien osallistamisessa on suuria kuntakohtaisia eroja. Näin siitä huolimatta, että opetussuunnitelmassa määrätään myös kodin ja koulun yhteistyöstä.

– Olemme kannustaneet vanhempia ja vanhempainyhdistyksiä menemään opetussuunnitelmatyöhön mukaan, koska siinä luodaan yhteistyön käytäntöjä ja periaatteita, Metso sanoo.

Nyt työ alkaa olla loppusuoralla. Neljän lapsen äiti ja Järvenpään vanhempainverkoston puheenjohtaja Jenni Marttinen kertoo, että Järvenpäässä huoltajille lähetettiin jo pari vuotta sitten opetussuunnitelmaan liittyvä arvokysely.

– Alku oli aika vauhdikas, mutta sen jälkeen on tullut vain muistutus silloin tällöin, että opetussuunnitelmatyön edistymistä pystyy seuraamaan verkkosivuilta.

Marttinen oli vanhempainverkoston edustajana mukana työryhmässä, joka päivitti kodin ja koulun yhteistyösuunnitelman. Hänen mukaansa vanhemmat on otettu mukaan lähinnä yhteistyön suunnitteluun. Opetussuunnitelmaan muusta sisällöstä ei juuri ole vanhemmilta kyselty.

Marttinen toivoo, että vanhemmille kerrottaisiin enemmän opetussuunnitelmasta. Se helpottaisi muutoksen ymmärtämistä, sillä usein vanhempien mielikuvat koulusta perustuvat omaan kouluaikaan.

– Tiedän omastakin tuttavapiiristä vanhempia, jotka ihmettelevät, miksi olisi mahdotonta vain istua pulpetissa ja kuunnella opettajaa, Marttinen sanoo. Hän on itse innoissaan siitä, että vanhoja tapoja ravistellaan.

Osassa Järvenpään kouluja on jo kerrottu uudesta opetussuunnitelmasta esimerkiksi infotilaisuudessa. Marttisen lasten koulussa asiaa on tarkoitus käsitellä syksyn vanhempainillassa. Häntä epäilyttää, onko asialle siellä tarpeeksi aikaa. Toisaalta ylimääräisen vanhempainillan osallistumisprosentti voisi jäädä pieneksi, sillä vanhempien aika on kortilla.

Vanhempainliiton Metso sanookin, että osalla vanhemmista ei ole aikaa tai kiinnostusta perehtyä opetussuunnitelmaan. Hänestä on tärkeää, että koulut avaavat muutoksia vanhemmille.

– Se kieli ja terminologia on aika monelle vanhemmalle vierasta. Keskustelua pitäisi käydä sellaisella tavalla, että vanhemmat pystyvät osallistumaan, Metso sanoo.

Jos koulu ei oma-aloitteisesti avaa opetussuunnitelmaa, Metso kehottaa vanhempia esittämään rehtorille tai opettajalle toiveen infotilaisuudesta. Myös vanhempainyhdistys voi järjestää tilaisuuden, johon pyytää esimerkiksi rehtoria puhumaan muutoksista.

• Huomio siirtyy oppiaineiden yksityiskohtaisesta sisällöstä koulun toimintakulttuuriin ja oppimisen tapoihin. Oppilaan aktiivinen rooli ja vuorovaikutustaidot korostuvat.

• Opetuksen yleiseksi tavoitteeksi tulee laaja-alainen osaaminen, johon kuuluu muun muassa tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, kulttuurinen osaaminen ja työelämätaidot. Tavoitteeseen pyritään oppiaineiden yhteistyöllä.

• Opintoihin sisältyy vähintään yksi monialainen eli oppiainerajat ylittävä oppimiskokonaisuus lukuvuodessa. Näissä projekteissa tutkitaan jotakin isoa kokonaisuutta, esimerkiksi mediaa tai ihmistä.

• Oppilaan oppimisen, työskentelyn ja käyttäytymisen arviointi on jatkuvaa. Arvioinnin tarkoitus on ohjata ja edistää oppimista, ei arvostella oppilasta.

• Kodin ja koulun yhteistyö tiivistyy. Tavoitteena on ottaa huoltajat entistä vahvemmin mukaan koulun arkeen ja lapsen oppimisprosessiin.

• Opetushallitus päättää opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet. Perusteet ohjaavat opetuksen järjestämistä ja edistävät opetuksen yhdenvertaista toteutumista.

• Perusteiden pohjana ovat lait ja asetukset, jotka säätelevät muun muassa opetuksen yleisiä tavoitteita ja oppilaan oikeuksia ja velvollisuuksia.

• Opetuksen järjestäjä eli yleensä kunta laatii valtakunnallisten perusteiden pohjalta paikallisen opetussuunnitelman. Usein koulut täydentävät sitä. Paikallinen opetussuunnitelma ohjaa päivittäistä koulutyötä.

• Paikalliset opetussuunnitelmat ovat julkisia asiakirjoja ja yleensä luettavissa kuntien ja koulujen verkkosivuilla.

• Uusi opetussuunnitelma tulee käyttöön asteittain. Pääsääntöisesti se astuu voimaan esiopetuksessa, peruskoulun alaluokilla ja lisäopetuksessa (ns. kymppiluokka) 1.8.2016, seitsemännellä luokalla 1.8.2017, kahdeksannella luokalla 1.8.2018 ja yhdeksännellä luokalla 1.8.2019.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 2/2016 -lehdessä.