Kerhon ohjaaja pitää kynnyksen matalalla

Janne Martama luotsaa Salossa suosittua isä-lapsikerhoa, joka on toiminut yhtäjaksoisesti 20 vuotta.

Uuden paikkakunnan kuvioihin ei ole ihan helppoa solahtaa. Kotkalaissyntyinen Janne Martama, 43, muutti opiskelujen jälkeen töiden perään Saloon, jossa ei ollut sen paremmin sukua kuin perhetuttujakaan.

– En tuntenut silloin kaupunkia kovinkaan hyvin. Kun kollega vinkkasi isä-lapsikerhosta, lähdin parivuotiaan esikoistyttäremme kanssa katsomaan, minkälainen paikka kerho on. Loppu onkin sitten historiaa, niin kuin tavataan sanoa, naurahtaa Martama.

Janne Martaman ensimmäisestä isä-lapsikerhokäynnistä on ehtinyt kulua jo viisitoista vuotta. Mukana kerhossa ovat kulkeneet sekä nyt jo 17-vuotias esikoinen että perheen nuoremmat lapset, 14-vuotias tytär ja 11-vuotias poika.

– Lähdin mukaan, koska ajattelin, että kerhossa tutustuisi muihin isiin, jotka ovat samassa elämäntilanteessa.

Martama arvelee, että sama syy vetää kerhoon edelleen tulijoita: sellaista toimintaa kun ei juuri ole, joka kokoaisi yhteen isiä ja varsinkin pieniä lapsia.

Vuoden 2013 alussa Martama siirtyi osallistujasta vetäjäksi. – Kerhon alun perin vuonna 1998 perustanut Tarmo Mäkeläinen halusi jo siirtyä syrjään, ja hän kysyi, lähtisinkö hommaan. Sanoin miettiväni seuraavaan päivään, mutta soitinkin jo samana iltana ja sanoin, että otan pestin. Jos vetäjää ei olisi löytynyt, olisi ollut vaarana, että koko kerho loppuu.

Janne Martama sai kerhosta kavereikseen pari muuta isää, mikä varmistaa sen, että tuuraaja on paikalla, jos projektipäällikkönä työskentelevällä Martamalla sattuu esimerkiksi olemaan työpäivä Helsingissä eikä kotikonttorilla Salossa.

– Kokoontumiset ovat joka toinen viikko, mutta ne eivät itsessään teetä erityisesti työtä – varsinainen työ tehdään, kun suunnitellaan kunkin syys- ja kevätkauden ohjelma.

Salon isä-lapsikerho kokoontuu kesä- ja joulutaukoja lukuun ottamatta joka toinen tiistai-ilta. Ohjelma on aina erilainen, joten kyllästymään ei pääse.

– Meillä muutamia perinteisiä juttuja, jotka toistuvat joka vuosi. Itsenäisyyspäivänä mennään viemään Vapauden liekki -muistomerkille kynttilöitä ja kerran kaudessa leivotaan ja tehdään puutöitä. Ne ovat sellaisia juttuja, joista tykätään kovasti. Keväisin ennen äitienpäivää käydään Iivosen puutarhalla, jossa lapset saavat istuttaa omiin ruukkuihinsa kukan. Välillä ovat puutarhalla varanneet isillekin istutushommaa, Martama kertoo.

Kerho on käynyt tutustumassa maitotilan toimintaan ja vierailtu on sekä poliisi- että paloasemalla. – Poliisiasemalla kun käytiin, niin oli putka pullollaan porukkaa. Ja paloasemalla käydessä lapset pääsivät ajamaan lenkin paloauton kyydissä. Silloin isien kävi kateeksi.

Vuosien mittaan isä-lapsikerholle on kertynyt hyviä yhteistyökumppaneita, joten järjestelyt sujuvat mutkattomasti. – Meidän kerhosta ollaan kiinnostuneita, joten uusiakin juttuja on varsin helppo järjestää.

Kerhoon on myös helppo tulla, sillä toiminta on riisuttu kaikesta ylimääräisestä byrokratiasta. – Kerhoon on todella matala kynnys. Meillä on toki sähköpostilista tiedotukseen, mutta muuten voi tulla silloin kun sopii eikä tarvitse ilmoittaa erikseen tulemisesta tai pois jäämisestä.

Kerran vuodessa kerholaiset lähtevät yhteiselle retkelle bussilla. – Yhteiset retket vetävät hyvin. Omavastuuosuus on hyvin pieni, eikä lapsista mene koskaan maksua. Tänä keväänä on tarkoitus lähteä retkelle Vantaalle Fazerin vierailukeskukseen ja veikkaan, että osallistujia ei ole vaikeaa houkutella mukaan.

Yhtä asiaa kerhokonkari jo vähän odottelee. – Se olisi mahtava nähdä, että kerhoon tulee isä, joka on ollut kerhossa mukana lapsena. Eikä siihen välttämättä mene kovinkaan kauan, sillä vanhimmat kerholaiset ovat jo ehtineet täysi-ikäisiksi.

Salon malli sopisi varmasti muuallekin ja kysyntääkin luulisi olevan. – Tällaista kerhoa on helppo kokeilla, se ei vaadi kuin sen, että joku panee toimeksi, rohkaisee Janne Martama.

Eri puolilla Suomea toimii vuosittain noin 1 500 MLL:n lasten ja nuorten harrastuskerhoa. Kerhon ohjaajat vetävät esimerkiksi liikunta- musiikki- ja kuvataidekerhoja, joiden sisällöt ovat tuttuja oman ammatin tai harrastuksen kautta. MLL:n kerhoissa kuunnellaan lasten toiveita ja mielipiteitä ja suunnitellaan ohjelmaa yhdessä. Kerhoissa voi toimia myös apuohjaajana. Kysy lisää omasta yhdistyksestäsi.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 1/2019 -lehdessä.