Juhan mielestä oma äiti on vähän kiltimpi kuin äidit yleensä

Kaisa Nieminen, 49, Järvenpää
”Usein aikuiset kiittelevät Juhaa kohteliaisuudesta. Koululääkäriltä lähdettäessä hän huikkasi ’hyvää työpäivää’. Lääkäri oli ihan äimänä: eihän kukaan nuori sano niin. 

Juha on kiltti. Hän ymmärtää, että kotitöiden jakaminen tekee arjesta kivempaa. Viime talvena kolasin lumet pihalta rankan työpäivän päätteeksi. Sisään tultuani puhahdin, että olisi tämän voinut joku muukin tehdä. Lopputalvena minun ei tarvinnut kertaakaan tehdä lumitöitä. 

Olemme asuneet neljä vuotta kaksistaan. Alkuun käytimme meistä nimitystä Supertiimi. Supertiimi pärjää aina. Ollaan vähän kuin italialainen perhe: meillä näytetään tunteet laidasta laitaan. Varmasti välillä molemmat roikumme omilla puhelimillamme, mutta me myös teemme paljon asioita yhdessä. 

Juha käy erityiskoulua oppimisvaikeuksien vuoksi. Olen oppinut Juhalta avointa mieltä. Hirveän helposti katsoo maailmaa omien ennakkoluulojensa läpi, mutta Juha näkee tilanteen juuri sellaisena kuin se on. 

Hän innostuu helposti uusista asioista. Jo pikkupoikana hän oli utelias ja maailmaa tutkiva. Juha on muuten mielettömän hyvä kaikenlaisessa rakentelussa. Nyt hän on innostunut purkamaan elektroniikkalaitteita. Syksyllä Juha menee ysille. Jatko-opiskelupaikka voisi olla sellainen, jossa oppii korjaamaan laitteita eikä vain purkamaan. 

On hienoa, että Juha on itsenäistynyt ja lähtee itse liikenteeseen – vaikka vain Hesburgerille ostamaan pirtelön. Uskon, että hän löytää elämässä oman paikkansa.” 

Juha Ruotsalainen, 15
”Äiti on sellainen kuin normiäidin kuuluukin olla. Ehkä vähän kiltimpi kuin äidit yleensä, esimerkiksi kotitöiden jakamisessa.  

Joskus me mennään yhdessä katomaan jalkapalloa – tai äiti menee ehkä kävelylle siksi aikaa ja minä katson, mitä kentällä tapahtuu. Yhdessä pelaamme Unoa. Minä voitan useimmiten, äiti voittaa ehkä 20 prosenttia peleistä. 

Me molemmat teemme asiat täysillä. Viikonloppuisin äiti keksii aina hauskoja juttuja, mitä voidaan tehdä tai mihin mennä. Voidaan mennä kahvilaan tai joskus pizzeriaan. 

Äidiltä olen oppinut ruohonleikkurin käytön ja sen, miten kengät lankataan. Kesämökillä minä uin paljon, mutta äitiä en kovin usein saa järveen. Hän vain juo kahvia terassilla. Etelänlomalla otamme rannalle tuolit. Äiti lukee tai kutoo, mutta minä loikkaan mereen kuin torpedo. 

Äiti on hyvä äiti.” 

Artikkeli on julkaistu Kainalossa-palstalla Lapsemme 3/2019 -lehdessä.