Imetys on tiimityötä – puolison kannustus vaikuttaa rintaruokinnan onnistumiseen

Imetys on herkkä ja henkilökohtainen asia, joka herättää tunteita. Kun se ei lähde käyntiin, äiti helposti syyllistyy. Syy alkukankeuksiin on muualla kuin äidissä.

Siinä hän tuhisee, rauhallisesti rinnalla. Katsoo äitiä silmiin, tippa maitoa suupielessä. Vauva nauttii äidin läheisyydestä, ja äiti vauvastaan. Onnekas imetyshetki on tunnelmaltaan seesteinen kuin Elin Danielson-Gambogin Äiti-taulu.

Mutta sitten on hetkiä, joita ei ikuisteta kuviin eikä jaeta somessa. Niissä väsynyt äiti laahustaa rimpuileva vauva sylissään, ja kummankin kasvot ovat kyynelistä märkinä. Äiti haluaa imettää, mutta imetys ei tahdo onnistua. Silloin äidistä voi tuntua, että hän on epäonnistunut.

– Imetys on kiinteästi kytköksissä kehollisuuteen ja äidin kokemukseen äitiydestä. Siihen liittyvät vaikeudet herättävät ikäviä tunteita, imetyskouluttaja, kätilö Niina Mäkinen Imetyksen tuki ry:stä sanoo.

Suomessa yleinen asenne suosii imetystä. Useimmat tietävät, että äidinmaito on vauvalle parasta ruokaa. Se turvaa lapsen kasvun ja suojaa häntä tulehduksilta ja monilta perussairauksilta nyt ja myöhemmin. Imetys on edullinen ja ilmastoystävällinen, kansantaloudelle kannattava ja kestävän kehityksen mukainen tapa ruokkia vauva. Ja ehkä siksi, joidenkin mielestä äidin ja vauvan välinen asia on julkinen juttu.

– Äidin paineet kasvavat entisestään, kun jopa puolitutut kyselevät häneltä maidon riittävyyttä. Vauvan ruokintaan liittyvät asiat ovat aina äidin omia valintoja, Mäkinen painottaa.

Imetysvaikeudet ovat itseään ylläpitävä kehä. Kun imetys ei suju, äiti voi alkaa pitää omaa kehoaan viallisena. Hän voi syyllistyä ja miettiä, mitä hän on tehnyt väärin. Stressi vaikuttaa mielialaan, ja sitä kautta maidontuotantoon.

– Maidon tuotantoa säätelevistä hormoneista keskeisimmät ovat prolaktiini ja oksitosiini. Äidin kokema hyvä olo ja luottamus omaa äitiyttään kohtaan vaikuttavat niiden eritykseen.

Lähes kaikki suomalaiset vauvat saavat ainakin jonkin verran rintamaitoa. Puolet alle 4 kuukauden ikäisestä vauvoista ei muuta syökään. Äidinmaito maistuu enemmän kuin joka toiselle vauvalle lähemmäs 1-vuotiaana. Tuoreimmasta Imeväisruokintaselvityksestä voi lukea, että nykyvauvoja imetetään enemmän kuin kymmenen vuotta sitten syntyneitä lapsia.

– Hieno kehitys kertoo paitsi tiedon ja tuen lisääntymisestä, myös asenteiden muuttumisesta.

Täysimetystä suositellaan lapselle 4–6 kuukauden ikään saakka. Täysimetys tarkoittaa, että vauva saa syödäkseen pelkkää äidinmaitoa, sekä tarvitsemansa lääkkeet ja vitamiinit. Täysiaikaisena ja normaalipainoisena syntyneelle lapselle äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi puolivuotiaaksi saakka.

– Useimmissa suomalaisissa perheissä vanhemmat haluavat tarjota lapselle äidinmaitoa, mutta pelkkä halu ei aina riitä. Äiti tarvitsee tukea imetykseensä, ja nyt moni äiti jää alkuvaiheessa yksin huolineen. Kaikissa kunnissa perheet eivät saa riittävää ja oikea-aikaista imetysohjausta.

Joillain paikkakunnilla odotusajan imetysohjausta ja valmennusta annetaan esimerkiksi vain äideille, vaikka puolison kannustus ja ihaileva asenne äitiä kohtaan vaikuttavat ratkaisevasti imetyksen onnistumiseen.

– Imetys on tiimityötä. Kun puoliso ottaa vastuuta kotitöistä ja vauvan ja perheen muiden lasten hoidosta, äidille jää aikaa keskittyä imetykseen.

Moni imetys loppuu vauvan rintaraivareihin, huoleen maidon riittävyydestä tai rikkipurtuihin rintoihin. Oikea-aikaisella imetysohjauksella ongelmat olisivat useimmiten ratkaistavissa.

– Vauvan huono imuote on tyypillinen alkukankeus. Kun vauvan on hankala saada rinnasta otetta, imeminen voi olla tehotonta, eikä vauva välttämättä saa riittävästi maitoa.

Vauvan ponnekkaat yritykset voivat myös aiheuttaa äidille kipua.

– Useimmiten imuotteen ongelmat helpottuvat, kun äiti löytää imetysasennon, jossa rinnanpää menee pitkälle vauvan suuhun.

Jos vauvan paino ei lähde nousuun, imetystä yritetään tehostaa. Se tapahtuu esimerkiksi antamalla vauvan olla ihokontaktissa aina kun mahdollista. Ihokontaktissa vauva on aktiivisempi ja vanhemmat havahtuvat pieniinkin vauvan nälkämerkkeihin – suun maiskutteluun, pään kääntelyyn, ilman hamuamiseen ja sormien nuolemiseen – jolloin vauva pääsee rinnalle niin usein kuin haluaa. Tämä vauvantahtinen imetys myös ylläpitää maidon tuotantoa.

– Vastasyntynyt voi syödä parikymmentä kertaa päivässä. Parissa kuukaudessa vauva oppii tehokkaammaksi imijäksi ja alkaa harventaa syömiskertojaan.

Vauvan rintaraivarit selittyvätkin usein vauvan kehittyneillä taidoilla. Jos parikuiselle tuputtaa rintaa entiseen tapaan, hän hermostuu.

– Onneksi myös vanhempien taito tulkita vauvansa viestejä kehittyy ajan myötä. Mitä enemmän vauvan kanssa viettää aikaa, sitä taitavammaksi vanhempi tulee, Mäkinen toteaa.

Synnytys oli pitkä ja vaikea ja päättyi hätäsektioon. En kokenut saaneeni tarpeeksi imetysohjausta synnytyssairaalasta ja neuvolasta. Vauvaa joutui houkuttelemaan rinnalle jokaisella syötöllä. Jälkikäteen en ihmettele, ettei esikoisen imetys lähtenyt sujumaan aluksi toivomallani tavalla.

Hain ja sain vertaistukea ja konkreettisia, hyviä vinkkejä. Tarjosin rintaa vähän uniselle vauvalle. Annoin vauvan olla ihollani ja tankata läheisyyttä entistäkin enemmän. Imetin häntä samalla, kun kävelin. Opin antamaan itselleni armoa. Kun minä rentouduin, imetyskin lähti sujumaan paremmin. Lopulta imetin esikoistani melkein 1,5-vuotiaaksi.
Niina, 2- ja 5-vuotiaiden lasten äiti

Kuopus sai rinnalla raivareita. Kieli- ja huulijänne olivat kireät, ja vauvan oli vaikea saada rinnasta otetta. Vaikka jänteet leikattiin, rintaraivarit jatkuivat, mikä näkyi huonona painonnousuna. Oma maito ei kelvannut vauvalle pullostakaan tarjottuna. Lopulta lapsi vietti viikonlopun letkuruokinnassa sairaalassa. Sen jälkeen hän söi päivisin pumppumaitoa. Yöllä hän huoli rintaa. Tuntui, ettei elämäämme mahtunut muuta kuin huoli pienen syömisestä ja kasvusta.

Onneksi puolisoni uskalsi luottaa tulevaisuuteen. Hän muistutti minua, kuinka tärkeäksi koin imetyksen. Vaikka se juuri sillä hetkellä tuntui vaikealta, pian tilanne voisi olla toinen. Aloin asettaa itselleni aikarajoja. Riittäisi, että selviäisin ensi viikkoon, jonka jälkeen voisin lopettaa. Lupa lopettaa muuttui haluksi jatkaa. Kun vauva oli 5,5 kuukautta, pullot jäivät. Vauva söi pelkkää rintaa ja kiinteitä ruokaa, jolloin huoli vauvan kasvusta helpotti. Imetys loppui kokonaan, kun lapsi ei 1,3-vuotiaana enää huolinut rintaa. Minä olisin voinut jatkaa.
Tuija, 2- ja 5-vuotiaiden lasten äiti

Imeväisruokintaselvitys on Sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hanke, joka on selvittänyt alle yksivuotiaiden imetyksen yleisyyttä vuodesta 1995.

Imetykseen on saatavilla vertaistukea. Imetyksen tuki ry:n tukiäidit ovat itse imettäneitä, koulutettuja vapaaehtoisia, jotka tarjoavat maksutonta tukea muun muassa verkossa (linkki alla).

Juttu on julkaistu Lapsemme 3/2020 -lehdessä.