Huippukokki Kari Aihiselle maistuu arkiruoka 

Kari ”Kape” Aihinen ei syntynyt kokinhattu päässään. Hänestä tuli mestari sitkeästi harjoittelemalla, työtunteja laskematta. Suosittu televisio-ohjelma leipoi hänestä lapsiperheiden ruokakulttuurin pelastajan. 

Lapsena Kari oli kaikkiruokainen ja hyvä syömään. Perheessä äiti hoiti ruokahuollon ja kokkasi hyvää arkiruokaa. Lempiruokia olivat oman äidin laittamat lihapullat ja sianlihakastike. Kari pelasi jääkiekkoa Turun palloseurassa, joten ruokaa kului paljon, myös hampurilaisia ja roiskeläppäpitsoja.  

Lapsuuden hauskimpiin makuelämyksiin kuului isoäidin pannulla paistama edellisen päivän kaurapuuro. Voissa ruskistettuna se maistui herkulliselta. 

Ruoka oli aktiiviselle pojalle lähinnä vatsantäytettä ja polttoainetta, ei intohimo.

KOKIN ammatti ei ollut haave eikä hän tietoisesti tähdännyt huippukokiksi, mutta töitä hän oli valmis tekemään paljon, kuten oli vanhemmiltaan oppinut. Isä ja äiti olivat molemmat yrittäjiä. 

Rakkaus ruokaan leimahti, kun ovi raottui huippuravintoloiden keittiöihin. Aluksi nuori kokki raatoi palkkatyönsä lisäksi ilmaiseksi Savoyssa, kuori perunoita ja puhdisti pinaatteja pääkokkia varten. Työpäivät venyivät ympäripyöreiksi.  

Ennen kuin lapset syntyivät, Aihinen suunnitteli kesälomamatkansa sen mukaan, missä oli Michelin-tähtiravintoloita. Niissä hän kiersi syömässä muun muassa Espanjassa, New Yorkissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. – Kokki ei lepää ikinä, vaan suunnittelee koko ajan ruokaa ja aistii ideat luonnosta, Instagramista tai kokkikirjoista.  

Nykyisin tosin uusien makuelämysten etsimisestä vastaa hänen oman ravintolansa ruokatiimi ja Aihisen tehtävä on hyväksyä tai hylätä maut.  

 OMIEN lasten, kahden kouluikäisen pojan kanssa, pitäydytään enimmäkseen tutuissa, turvallisissa makumaailmoissa. 

– En pakota heitä syömään sushia tai hummeria. Saavat toki kokeilla ja teen sitä ruokaa, mitä toivovat. Ei voi sanoa, että meidän perhe on ”eksperimentaalinen” tai että he söisivät kaikkea. Me syödään hyvin tavallista safkaa. Ehkä olen päästänyt heidät liiankin helpolla. 

Aihinen muistaa kuitenkin kerran, kun esikoinen 4-vuotiaana ilmoitti haluavansa syödä simpukoita. Poika oli nähnyt Palomies Sami -lastenohjelmassa, miten simpukoita voi kerätä laskuveden aikana. Isä tarttui tilaisuuteen. He kävivät yhdessä marketissa ostamassa sinisimpukoita. Kotona isä laittoi simpukat veteen tiskialtaaseen, ja poika sai valita elävät simpukat. 

Sillä välin isä valmisti currylla maustetun sinisimpukkakeittopohjan. Kun simpukat oli pesty, poika sai tiputtaa ne kattilaan. Kellosta seurattiin keittoaika: kolme minuuttia. Kun kuoret aukesivat, simpukat olivat valmiita. 

–  Poika söi suoraan kattilasta kaksi kappaletta sinisimpukoita! Jos pyydät suomalaista 4-vuotiasta poikaa sinisimpukkakeitolle, on pomminvarmaa, ettei hän syö. Mutta kun keitto tehtiin hänen toiveestaan ja hän sai osallistua sen valmistamiseen, hän söi.

KARI Aihinen on nyt lähes samanikäinen kuin hänen isänsä oli kuollessaan äkillisesti 49-vuotiaana. Isä oli kunnioitusta herättävä hahmo: niin tehtiin kuin isä sanoi.  

– Turvallinen, fantastinen äijä. Koitan katsella tuonne taivaaseen pappaani ja isääni ja olla heidän oppiensa veroinen poika. Tärkein heiltä oppimani arvo on kunnioitus toista ihmistä kohtaan. 

Vanhemmat kuskasivat Karia koko lapsuuden TPS:n kaukaloon kiekkoilemaan. Sama kuvio toistuu hänen omassa perheessään: molemmat pojat kiekkoilevat, ja lisäksi heillä on neljä muuta harrastusta.  

– Ykkösjuttu on, että ruokaa pitää olla riittävästi. Jos poika ilmoittaa yhdeksältä illalla, että hänellä on ruokanälkä, kyllä minä hänelle pastan keitän ja raejuustoa päälle. Nukkumaan mennään kylläisenä. 

Ruokarytmeistä pidetään Aihisen perheessä kiinni: aamuisin syödään puuroa, päivällä lounasta ja viiden maissa päivällistä. Ruokaympyrääkin Aihinen pyrkii noudattamaan. 

– Meillä ei syödä seitsemän päivää viikossa pastaa, perunaa, riisiä tai kanaa. Ainakin kerran viikossa on esimerkiksi kalaa ja joka päivä kauden kasviksia.  

KAAPPAUS keittiössä -sarjassa Aihinen alkoi esiintyä vuonna 2013. Miljoonayleisön saavuttanut sarja pyörii edelleen muun muassa suoratoistopalveluissa. Ohjelmassa on tähän mennessä vierailtu 60 suomalaisperheen kotona. Ideana on ruokatottumusten kohentamisen kautta kohentaa koko perheen hyvinvointia. 

– Ehtona osallistumiselleni oli, että saan olla oma itseni. Minulla oli vilpitön halu auttaa perheitä. 

Ohjelmassa Aihinen astelee muitta mutkitta perheen keittiöön ja avaa jääkaapin. Usein jääkaappi on huomattavan autio. Siinä vaiheessa huippukokki paukauttaa yleensä suoraan, mikä perheen ruokakulttuurissa mättää.  

Pulmat ovat useimmille perheille tuttuja: on niin tolkuton kiire, että ruokailu menee tankkaamiseksi. Pahimmillaan kukin perheenjäsen syö erikseen ja yksikseen, eikä kukaan nauti tilanteesta. Tämän kipeän totuuden Aihinen onnistuu lausumaan jäät sulattavan sympaattisesti.  

– Ei ole mitään järkeä, että lautanen haetaan ja mennään olohuoneeseen tai omaan huoneeseen syömään. Syödään koko perhe yhdessä kello viisi ilman ruutuja ja puhelimia, rauhoitetaan ruokahetki, vaihdetaan kuulumisia. Tehdään siitä hyvä tapa.  

SARJAN kuvausten edetessä huippukokin yllätti, miten vähän ja yksipuolisesti suomalaisperheissä syödään. – Lapsiperheissä syödään paljon välipalapatukoita ja jogurtteja. Se on nälän siirtämistä ja valehtelua vartalolle. Sen sijaan voisi syödä isoäidin tapaan kauden kasviksia ja juureksia, joko raakana tai uunissa kypsennettynä. 

Jääkaappien vihanneslaatikot kuitenkin kolisevat suomalaisperheissä tyhjyyttään: juurekset, vihannekset, salaatit, hedelmät loistavat poissaolollaan. Se saa Aihisen pyörittelemään surullisena päätään. 

– Lapset eivät opi syömään kasviksia, ellei niitä tarjota. Kasviksia pitää olla pöydässä mahdollisimman laajasti syntymästä lähtien. Yksikään ipana ei syö keitettyä porkkanaa, ellei ole tottunut sen makuun pienestä pitäen. Lapsia varten kannattaa aina pitää pöydällä kuorittuja hedelmiä ja vihanneksia, vaikka sitten kurkkua, omenaa ja porkkanaa. 

Omia lapsiaan hän kannustaa syömään lautaselta kaikkia värejä, ne pitävät flunssan loitolla. Aihinen tietää myös, että ruoka maistuu paremmin, jos lapsi saa osallistua ruuan suunnitteluun ja valmistamiseen. 

– Kun saa olla mukana ostamassa kuhafilettä ja laittaa sen pannulle, se varmasti myös maistuu. Lapsi voi kertoa: olin isin kanssa kaupassa ja laitoin ruokaa.  

Aihinen ei tyrmää eineksiä täysin, mutta hänen mielestään ruuassa tärkeintä on kuitenkin maku. – Tarkoitukseni on innostaa hyvään, helppoon ja aitoon kotona tehtyyn ruokaan. Sitä kautta koko kroppa, korvien väli, sydän, mieli ja perhe voivat paremmin. Jos teen sokkotestin kotona valmistetulla, tuoreella perunamuussilla ja teollisesti valmistetulla, jokainen valitsee itse tehdyn. Lautasella pitää olla värejä ja makuja ja iloa!  

Lisäksi einesten syöminen tulee kalliimmaksi kuin ruuan tekeminen alusta saakka itse. Kalliiksi tulee myös ruokahävikki. Aihinen suositteleekin suunnittelemaan viikon ruuat etukäteen ja jatkojalostamaan ylijääneet ruuat. 

PERHEENÄIDIT kiittelevät Aihista siitä, että hän patistaa isätkin sohvilta keittiöön kauhan varteen. – Jos se on aina äiti, joka on yksin vastuussa kokkaamisesta, on päivänselvää, että into kokata hyytyy. Vastuuta pitää jakaa. Kuka käy kaupassa? Kuka laittaa astiat koneeseen? Meidänkin perheessä on vuoroteltu: kun toinen kokkaa, toinen siivoaa. 

Aihisen resepti suomalaisen ruokakulttuurin pelastamiseksi on lopulta yksinkertainen: – Koko perhe keittiöön! Lapsissa on intoa ja energiaa. Mitä siitä, jos perunankuoret vähän lentelee! Antakaa lasten tehdä virheitä ja oppia. Älkää pelätkö virheitä, sillä täydellistä ruokaa ei ole vielä keksitty. Olkaa rohkeita ja ylpeitä ruuanlaittajia. Tärkeintä on ilo ja yhdessä onnistuminen.   

KARI AIHINEN

• Syntynyt 1972 Turussa. Asuu Helsingissä.
• Ammatiltaan yo-pohjainen ravintolakokki ja keittiömestari. 
• Valmentanut TPS:n salibandyn edustusjoukkuetta.
• Työskennellyt muun muassa Savoyn ja Roster Helsingin keittiöpäällikkönä.  
• Nykyisin Ravintola Roster Turun omistaja. 
• Tunnetaan myös Kaappaus keittiössä- ja Illallinen äidille –ohjelmista sekä neljästä keittokirjasta, joista uusin on kokoelma hänen suosikkireseptejään, Kapen parhaat (Tammi). 
• Perheeseen kuuluvat 11- ja 8-vuotiaat pojat. 
• Intohimona ruuanlaiton lisäksi jääkiekko. 

Juttu on julkaistu Lapsemme 3/2020 -lehdessä Vieraana-palstalla.