Eroon vaipoista – kuivaksi opettelu vaatii malttia
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Vessan avoimet ovet auttavat lasta kuivaksi opettelussa.
Siellä se on vessassa, pöntön vieressä. Se on sininen ja siinä on nallekarhun kuva. Vanhempien mielestä se on valtavan hieno potta, ja siinä on tosi mukava istua. Vielä mukavampaa olisi, jos lapsi pissaisi tai kakkaisi pottaan.
Vanhemmat ovat esitelleet pottaa lapselleen jo väsymiseen asti, mutta parivuotias on päättänyt viihtyä vaipoissaan. Miksi kuivaksi oppiminen ei kiinnosta?
– Jos lapsi kieltäytyy potalle menosta, hän ei ole siihen vielä valmis. Lapset kypsyvät ja kehittyvät yksilöllisesti, Lähineuvolan terveydenhoitaja, vauvaperhevalmentaja Mushka Koivuniemi vastaa.
Vaikka parivuotias alkaa vähitellen hallita rakon ja suolen toimintaa, se ei yksistään riitä kuivaksi oppimiseen. – Kuivaksi opettelu vaatii lapsen omaa mielenkiintoa asiaa kohtaan. Ellei asia vielä kiinnosta, opetteluun kannattaa ottaa aikalisä.
Jotta pottailu innostaisi, lapsen pitää tunnistaa, koska pissa ja kakka ovat tulossa. Se edellyttää lapsen kasvua, eikä sitä voi hoputtaa. – Maltti on valttia pottatouhuissakin. Jokainen lapsi oppii omaan tahtiinsa, Koivuniemi muistuttaa.
Aikuisten maailmassa pissa ja kakka ovat vähemmän toivottuja puheenaiheita. Mutta kun perheessä on pieni lapsi, niistä saa ja pitää puhua. – Vessa-asiatkin pitää sanoittaa. Jotta lapsi oppii aikanaan yhdistämään hädän tunteen tuotokseen, hän tarvitsee sanoja.
Vaipanvaihtohetki ei ole hiljainen hetki. Jo pienelle vauvalle kannattaa kertoa, mitä vaipasta löytyy. Tuotosta voi ihastella ja todeta lempeästi, kuinka hyvä olo vauvalla on, kun kakka on vaipassa eikä masussa kiertämässä.
Taaperonkaan vaippaa ei heitetä vaiti roskikseen. Häntä voi kehua siitä, kuinka hienosti kakka tai pissa on päätynyt vaippaan. – Kakka- ja pissajutuista vaikeneminen tekee niistä häpeällisiä asioita, ja häpeä hidastaa ja jopa estää kuivaksi oppimista.
Lapsi oppii pitämään vessa-asioita luonnollisina, kun hän saa nähdä, mitä vanhemmat tai sisarukset vessassa puuhaavat. – Lapsi oppii paitsi jäljittelemällä, myös toisten kokemuksista. Pottatouhuista on tehty useampikin lasten kuvakirja, ja nukella ja nallella voi olla oma potta, Mushka Koivuniemi vinkkaa.
Osa vanhemmista istuttaa lapsen potalle heti, kun tämä osaa istua. Heidän ei kuitenkaan kannata odottaa, että alle yksivuotias tekisi pottaan täytettä. Lapsen mielestä potta voi olla pikemmin hyvä nukkumapaikka pienelle pehmolelulle, tai sen voi laittaa omaan päähän kypäräksi.
– Alussa riittää, että lapsi osoittaa kiinnostusta pottaan. Jos hän haluaa, hän voi istuskella siinä housut tai vaippa jalassa, Mushka Koivuniemi sanoo.
Yksikseen vessassa kököttäminen tuntuu kurjalta. Potta kannattaa alussa sijoittaa sinne, missä perhe viettää aikaa. – Potasta ei tarvitse tehdä numeroa. Riittää, että kertoo lapselle, että se on olemassa häntä varten.
Kun potalla istuskelu housut jalassa on tullut tutuksi, lapsi voi kokeilla, miltä se tuntuu paljaalla pepulla. Hän voi selailla siinä kuvakirjaa tai kuunnella musiikkia – tehdä asioita, jotka tekevät potalla istumisen mukavaksi. Lapsi saa nousta pois potalta, jos haluaa.
– Lasta kannattaa kehua aina, kun hän haluaa mennä potalle – vaikkei sinne mitään tulisikaan. Kakan tai pissan kyttääminen ja väkisin istuttaminen voivat saada lapsen kieltäytymään koko touhusta.
Kuivaksi opettelu kannattaa ajoittaa rauhalliseen ajankohtaan. Pikkusisaruksen syntymä tai päivähoitoon meno ovat huonoja hetkiä.
– En innostu ajatuksesta opettaa lapsi intensiivisellä harjoittelulla viikonlopussa kuivaksi. Ellei se osu lapsen valmiuksien kannalta oikeaan ajankohtaan, yliyrittämisestä tulee lapselle ikävä olo.
Lapsi kertoo usein teoillaan ja eleillään itse, koska hän on valmis jättämään vaipat. Aluksi tieto tulee jälkijunassa. Myöhemmin lapsi näyttää sen esimerkiksi kiemurtelemalla ja teputtamalla paikoillaan.
– Hätä tulee tyypillisesti heti heräämisen ja syömisen jälkeen. Sen tunnistaminen helpottuu, kun vanhempi ohjaa lapsen aina niiden jälkeen potalle.
Jos pottaan tulee jotain, tuotoksesta iloitaan yhdessä. Ellei tule, olkoon tulematta. Pottatouhuissa ei ole kyse onnistumisista eikä epäonnistumisista. – Vanhemmat rakastavat lastaan ihan yhtä paljon vaipoissa kuin ilman. Lapsen voi olla vaikea uskoa sitä, jos vanhemmat harmittelevat tyhjäksi jäänyttä pottaa ja laittavat hänet yrittämään pissaa tai kakkaa kerran tunnissa.
Potalla ei kannata ravata jatkuvasti siksikään, että rakko oppii nopeasti vaatimaan tiuhaa tyhjentämistä. – Opetteluvaiheessa vanhempi voi tarjota lapselle tavallista enemmän juotavaa, jolloin rakolla on luontainen tarve tyhjentyä.
Vaikka lapsi osaisi tehdä pissat pottaan ja pärjäisi päivät pitkälti pikkuhoususillaan, vaippoja ei kannata laittaa heti kiertoon. Moni tekee silti kakan vaippaan, ja yöllä ja kodin ulkopuolella sitä voidaan tarvita vielä pitkään.
– Sängyn kasteleminen tuntuu ikävältä. Yövaipasta voi luopua vasta, kun vaippa on ollut viikon pari aamulla kuiva – yleensä vasta kaksivuotissyntymäpäivän jälkeen.
Senkin jälkeen vahinkoja sattuu, mutta niistä ei kannata olla moksiskaan. Moitteet voivat saada lapsen karttamaan pottaa visusti. – Kun vahinko siivotaan vähin äänin, lapsi ei tunne siitä häpeää eikä myöskään tee vahingosta tapaa saada huomiota.
Lukuvinkkejä potalle
Kirkkopelto, Katri: Oona ja Eetu: Ei hätää!
Lloyd-Jones, Sally: Kaikki pienet potalle
Patricelli, Leslie: Potalla
Scheffler, Axel: Pete ja Pulmu: Lätäkkö lattialla
Lapset ovat todellakin yksilöitä, eikä heitä pidä vertailla keskenään. Esikoinen luopui vaipoista 2,5-vuotiaana, mutta kolmevuotias kuopus tahtoo vielä kakata vaippaan.
Tarjosin esikoiselle pottaa ensimmäisen kerran parivuotispäivänä. Hän istuskeli siinä aika ajoin, oman fiiliksensä mukaan. Parin kuukauden päästä neiti jo halusi kulkea sisällä pikkuhoususillaan. Vaipat jäivät vähän kuin vahingossa.
Lapsi oppii parhaiten kuivaksi, kun vanhemmat eivät kiinnitä asiaan isommin huomioita. Olen ihan tyyni, kun kuopus sanoo itse, pyytää vaippaa, vetäytyy omaan rauhaansa ja tekee ison siihen ison hädän. Meillä on ollut kiireistä. Veikkaan, että kuopus hakee tällä tavalla huomiota.
Loma lähenee ja perheellämme on aikaa touhuta keskenään. Sen jälkeen meillä taitaa olla kaksi täysin kuivaa lasta.
Äiti, 34
Puoliso oli kesän töissä, minä kotona kaksi- ja puolivuotiaan kanssa. Olimme varanneet syksyksi matkan. Ajattelin, että olisi kiva lähteä reissuun, jos ei tarvitsisi huolehtia vaipoista.
Kesä oli lämmin ja annoin tytön leikkiä pihalla pelkkä mekko yllään, ilman pikkuhousuja. Olin nostanut potan terassille, mutta tyttö kyykisteli pensaissa ja kukkapenkissä. Ihan kuin hän olisi seurannut perheemme koiraa. Puoliso taisi vähän huolestua, että tyttö tekisi tarpeensa jatkossakin ulos.
Saimme juhannusvieraita, joilla on puoli vuotta vanhempi lapsi kuin omamme. Omanikäisen kaverin esimerkki on vahva. Kun kaveri kyykistyi potalle, tytär halusi tehdä samoin. Kesän lopussa tyttö ilmoitti olevansa iso tyttö ja luovuimme päivävaipoista. Minulle hän on aina pieni tyttö, ilman vaippojakin.
Isä, 39
Virve Järvinen
Kirjoittaja
Johanna Sarajärvi
Kuvittaja