Antti Rinteen hallitus lupaa lapsiperheille hyvää

Hallitusohjelma on paperi, joka määrää myös lapsi- ja perhepolitiikan suunnan. Lapsiperheille ohjelma lupaa hyvää, sillä siihen on kirjattu niin subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus, perhevapaauudistus, perhekeskukset kuin lapsistrategiakin.  

Kun Antti Rinteen hallitusohjelma keväällä julkistettiin, lapsi- ja perhejärjestöissä huokaistiin tyytyväisyydestä. Kiitoksin huomioitiin, miten monta järjestöjen esillä pitämää asiaa ohjelmaan oli kirjattu. Ohjelma toki on 190-sivuinen ja lupaa paljon, mutta silti ei ole itsestään selvää, että lasten ja nuorten tarpeet näkyvät konkreettisina kirjauksina.  

Ohjelmasta välittyy selkeä tahtotila: nyt halutaan panostaa toimiin, joilla ehkäistään syrjäytymistä ja ylisukupolvista huono-osaisuutta, lisätään koulutuksellista tasa-arvoa ja vahvistetaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia. 

Perhevapaauudistuksesta on puhuttu pitkään. Viime kaudella hanke kariutui ja hyvä niin, sillä suunniteltu malli olisi tarkoittanut leikkausta kahdelle kolmesta perheestä. Nyt uudistuksen lähtökohtana on perheiden tarpeista ja monimuotoisuudesta lähtevä joustavuus sekä vapaiden tasaisempi jakautuminen.

Uuden hallituksen perhevapaamallissa äideille ja isille on kiintiöity yhtä monta kuukautta ansiosidonnaista vanhempainvapaata. Isien kiintiötä kasvatetaan lyhentämättä äitien osuutta. Näin päästäneen aika lähelle 6+6+6-mallia, jossa kolmannen kuuden kuukauden jakson voi käyttää kumpi tahansa. Kotihoidon tuki, jonka lyhentämisestä ja jopa poistamisesta on käyty keskustelua, säilytetään ennallaan.

Yksi tärkeimmistä vaalitavoitteista oli, että subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus palautetaan ja ryhmäkokoja kasvattaneet leikkaukset perutaan. Se tarkoittaa, että kaikilla lapsilla vanhempien työtilanteesta riippumatta on taas oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Tavoite toteutuu: kasvattajia tulee ohjelman mukaan olemaan yksi seitsemää yli 3-vuotiasta kohti. Myös varhaiskasvatuksen laatua ja tasa-arvoa halutaan vahvistaa.  

Hyvä ratkaisu on myös se, että edellisen hallituksen aloittamaa lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa LAPEa jatketaan. LAPEssa tehdyn ison työn hyödyntäminen on luontevaa siksikin, että viime kaudelta perinnöksi jäänyttä sote-uudistusta on jatkettava.  

LAPEn ydintä eli perhekeskusmallia, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut, varhaiskasvatus ja koulu sekä järjestöjen ja seurakuntien toiminnot muodostavat perheen kannalta hyvän kokonaisuuden, levitetään koko maahan. Perheiden ennalta ehkäiseviä palveluja kuten neuvoloita, kotipalvelua ja perheneuvontaa vahvistetaan, niiden saatavuutta parannetaan ja vanhemmuuden tukea ja parisuhdetyötä vahvistetaan. Lisäksi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuutta parannetaan osana peruspalveluja.  

Lapsiperheköyhyys on kasvanut vuoden 2015 jälkeen, minkä taustalla on muun muassa perusturvan heikentyminen. Nyt perusturvaa, esimerkiksi vähimmäismääräisiä vanhempainpäivärahoja, korotetaan. Myös neljännen ja viidennen lapsen lapsilisiä, elatustukea ja opintorahan huoltajakorotusta on luvattu nostaa.  

Yksinhuoltajaperheissä köyhyys on selvästi muita perheitä yleisempää, joten hyvä kirjaus on myös se, että lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostetaan ja se tehdään niin, että lapsilisän korotuksesta hyötyvät myös toimeentulotuen varassa olevat perheet.  

Lasten mahdollisuuksia harrastaa tuetaan tuomalla niitä koulupäivän yhteyteen ja käynnistämällä valmistelu, jonka tavoitteena on lisätä maksuttomia harrastusmahdollisuuksia. Koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa ja sen laatua, kerhotoimintaa sekä yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin välillä kehitetään.  

Lasten ja nuorten osallisuutta halutaan lisätä ja nuorten kuulemiseen luodaan uusia työkaluja. Koulujen ja oppilaitosten demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta, oppilaitosten yhteisöllistä toimintakulttuuria sekä lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia luvataan vahvistaa, kuten myös kiusaamiseen puuttumista ja ehkäisyä. Kiusaamiseen puuttumiseksi ja yksinäisyyden vähentämiseksi laaditaan toimenpideohjelma. 

Jotta peruskoulu pystyy tarjoamaan kaikille nuorille valmiudet toisen asteen koulutukseen, parannetaan myös oppilas- ja opiskelijahuollon palveluja. Opintojen ohjauksen ja opiskelun tukea kohennetaan kaikilla koulutusasteilla. 

Oppivelvollisuusikä nousee 18 vuoteen ja toisen asteen koulutus tulee maksuttomaksi. Muutoksilla halutaan tukea kaikkien nuorten koulutusta ja vähentää opinnoista putoamista peruskoulun jälkeen.  Oppivelvollisuuden pidentämiseen liittyy erilaisten opinto- ja tukimuotojen vahvistaminen. Näitä ovat esimerkiksi kymppiluokat, kansanopistot, työpajatoiminta, kuntoutus ja valmentavat koulutukset, jotka voidaan sisällyttää toisen asteen tutkintoihin. 

Jotta perhepolitiikasta tulisi pitkäjänteisempää, tarvitaan yli hallituskausien ulottuva kokonaisvaltainen näkemys: lapsen oikeuksiin perustuva lapsistrategia. Sen valmistelu aloitettiin viime hallituskaudella ja nyt uusi hallitus on sitoutunut lapsistrategian toteuttamiseen.  

Hallitus sitoutuu myös arvioimaan päätösten lapsivaikutuksia, edistämään lapsibudjetointia, lasten hyvinvoinnin tietopohjan vahvistamista sekä lasten ja nuorten osallisuutta. Nämä kaikki ovat edellytyksiä lapsia ja nuoria koskevalle hyvälle päätöksenteolle. 

Järjestötyö ja vapaaehtoistoiminta on mainittu ohjelmassa useita kertoja. Hallitus lupaa turvata osallisuuden ja monimuotoisen kansalaistoiminnan edellytykset valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.  

Järjestöillä nähdään tärkeä rooli sekä demokratian ja luottamuksen tukemisessa että terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, jälkimmäisessä myös palvelujen tuottajana.  

Lapsi- ja perhepolitiikan linjaukset ovat toivottuja ja oikeansuuntaisia. On pidettävä kuitenkin mielessä, että varsinainen työ vasta alkaa ohjelmasta. Hyväkään ohjelma ei riitä, vaan ratkaisevaa on sen toteutus.   

Erityisen iloinen voi olla hallitusohjelmaan kirjatusta kansallisesta lapsistrategiasta. Siitä on tehtävä aidosti perus- ja ihmisoikeuksiin perustuva. Vain näin voidaan turvata lapsi- ja perhepolitiikan pitkäjänteisyys ja kestävyys. Strategian on oltava kunnianhimoinen, tavoitteellinen ja konkreettinen työkalu lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen edistämisessä.  

Lapsia koskevan päätöksenteon yksi keskeinen ongelma on, että lapsiin kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan harvoin ja arviointi on laadultaan vaatimatonta, vaikka lapsivaikutusten arvioinnin lisääminen on sisältynyt jo useamman aikaisemman hallituksen ohjelmaan. Hallitusohjelman lupaus lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista ei saa enää jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.  

Hyvinvoinnin perusta rakennetaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Hyvä lapsi- ja perhepolitiikkaa luo perustan myös kestävälle talouspolitiikalle. Hallituksen keskeisenä talouspoliittisena tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Työllisyysasteen nostamisessa tärkein yksittäinen tekijä on koulutuksen ulkopuolelle jäämisen ehkäiseminen. Vuonna 2015 peruskoulun varassa olevien ihmisten työllisyysaste oli 43 prosenttia, toisen asteen tutkinnon suorittaneiden 67 prosenttia ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden 86 prosenttia.  

Koulutuksen ulkopuolisuuden ehkäisemiseksi oppivelvollisuusiän nostaminen ei vielä yksin riitä, vaan tarvitaan oppimisen ja hyvinvoinnin tukea varhaiskasvatuksesta alkaen koko koulupolun ajan. On erinomaista, että hallitusohjelmassa luvataan vahvistaa opiskelun tukea, opintojen ohjausta ja oppilas- ja opiskelijahuollon palveluja. Nuorten koulupolkua tukevat myös kiusaamisen ja yksinäisyyden torjuntaan panostaminen sekä mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantaminen. 

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 3/2019 -lehdessä.

Liisa Partio

Entinen viestintä- ja varainhankintajohtaja

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet

Antti Yrjölä

Kuvittaja