Älä tule paha malli, tule hyvä malli

Perhevapaamallia uudistetaan tiukalla aikataululla. Ehdotuksia on tarjolla monelta taholta ja odotukset ovat suuret. Kuullaanko vanhempien toiveet vai ohjaako talous uudistusta?

Kun vauva juhlii puolivuotispäiväänsä, on vanhempien jo alettava miettiä, miten lapsen hoito järjestetään. Kuulostaa oudolta, koska Suomessa puhutaan jatkuvasti siitä, miten lapsia hoidetaan kotona vuositolkulla. Ihan liian pitkään, sanovat ekonomistit.

Vanhempainrahakausi päättyy, kun lapsi on 9–11 kuukauden ikäinen. Jos toinen vanhemmista jää kotiin lasta hoitamaan, työnantajalle on ilmoitettava asiasta kaksi kuukautta ennen hoitovapaan alkua, usein siis silloin, kun lapsi on seitsenkuinen.

Alle vuoden vanha on ihan liian pieni päiväkotiin, ajattelee valtaosa vanhemmista ja päätyy siihen, että äiti jää joksikin aikaa kotiin. Isäkin voisi ja usein haluaisikin, mutta monet asiat, kuten perheen toimeentulo, työkiireet ja totuttu tapa, ohjaavat vanhoille raiteille. Äidit myös ottavat hoitovastuun mielellään, koska kokevat lapsen hoidon tärkeäksi, osa nimenomaan äidille kuuluvaksi tehtäväksi. Monet haluavat myös imettää pitkään.

Isille on kiintiöity vapaata yhteensä yhdeksän viikkoa. Siitä 18 päivää voi käyttää niin, että molemmat vanhemmat ovat kotona. Tavallista onkin, että vastasyntyneen kanssa opetellaan pari kolme viikkoa arkea yhdessä. Loput isäviikot on pidettävä ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.

Lisäksi isällä olisi oikeus pitää oma osuutensa puoli vuotta kestävästä vanhempainvapaasta tai käyttää se vaikka kokonaan. Myös isä siinä kuin äitikin voisi jäädä kotiin lasta hoitamaan ja saada kotihoidon tukea, mutta näin tapahtuu harvoin.

20–59-vuotiaiden äitien työllisyysaste on korkeampi kuin saman ikäisten lapsettomien miesten.

Joka viides ei käytä edes isille kiintiöityjä vapaita. Syynä on tavallisesti työtilanne tai työn puute sekä perheen toimeentulo. Yrittäjä-isille vapaiden käyttäminen on harvinaista. Myös työyhteisön asenne vaikuttaa. Isyysvapaa on työpaikoilla jo tuttu asia, sen sijaan isän vanhempainvapaalle jäämiseen suhtaudutaan edelleen nihkeämmin.

Kaikki isät eivät pidä vapaata edes tarpeellisena, etenkin kun äiti on usein isyysvapaan aikana kotona: vuosilomalla, työttömänä tai siksi, että töihin on vaikea palata muutamaksi viikoksi, jos aikoo jatkaa lapsen kotihoitoa hoitovapaalla. Luonteva hetki isyysvapaalle tuntuukin olevan ennen päivähoidon aloittamista.

Perhevapaat ovat siis Suomessa edelleen äitien vapaita. Vaikka tasa-arvoisempi vanhemmuus on ollut tavoitteena kauan, muutos on hidasta. Sitä ei ole jouduttanut, että perhevapaiden perusrakenne on pysynyt pitkään samana.

Ne isät, jotka ovat olleet perhevapailla, ovat kokeneet kotona olosta olleen useammin myönteisiä kuin kielteisiä seurauksia. Perhevapaan koetaan nostavan työmotivaatiota ja kasvattavan työtehoa. Myös lapsen ja isän suhteen rakentumiselle on tärkeää, että isä on ainakin jonkin aikaa itsenäisesti vastuussa lapsen hoidosta. WHO:n tutkimuksen mukaan Islannissa, missä isät pitävät perhevapaista kolmanneksen, lasten suhde isiinsä on läheisempi kuin missään muussa maassa.

Äideille pitkät poissaolot töistä ovat riski ura- ja palkkakehitykselle ja heijastuvat myös eläkkeisiin. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen lisää myös lapsettomien 20–40-vuotiaiden naisten syrjintää työhönotossa, koska heidän pelätään jäävän pitkille perhevapaille. Naisten uusista työsuhteista suurin osa on määräaikaisia, kun miehet saavat vakituisia paikkoja.

Perhevapaakeskustelussa isoksi kysymykseksi on noussut pienten lasten äitien matala työllisyysaste. Kotona lapsia hoitavia äitejä on syytetty peräti lorvailusta ja patistettu töihin, jotta työllisyysaste ja verokertymä kohenevat. Erityisesti kotihoidontuki, joka mahdollistaa lapsen hoitamisen kotona kolmeen ikävuoteen saakka, on ollut kritiikin kohteena. Sekä kotihoidon tuen pituutta että tasoa on haluttu leikata.

– Se osoittaa, että monet taloustieteilijät, jotka keskustelua käyvät, eivät tunne tilastoja eivätkä perheiden arkea. Annetaan ymmärtää, että kaikki äidit ovat kotona, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Niinhän ei ole, huomauttaa perhevapaita pitkään tutkinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Minna Salmi.

Vain 14 prosenttia perheistä käyttää kotihoidon tukea lapsen kolmivuotispäivään asti. Tavallisempaa on olla kotona muutama kuukausi, enintään siihen asti, kun lapsi on hieman alle kaksivuotias. Käsitys äitien hyvin matalasta työllisyydestä onkin perustunut lukuihin, joissa ovat mukana myös seuraavaa lasta odottavat sekä äitiys- tai vanhempainvapaalla olevat.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan äideistä, joiden nuorin lapsi oli 1–2-vuotias, oli vuonna 2016 töissä yli puolet. 14 prosenttia oli perhevapaalla työstä ja 19 prosenttia hoiti lapsia ilman voimassa olevaa työsuhdetta. Se ryhmä naisia, joiden työllisyysastetta voitaisiin kotihoidon tuen leikkauksella nostaa, on pieni.

– Se koskee niitä, jotka ovat kotona kaksi vuotta täyttäneen kuopuksen kanssa, mutta heitä oli vuonna 2013 vain kuusi prosenttia alle kolmevuotiaiden lasten äideistä. Heidän töihin menonsa olisi nostanut 18–64-vuotiaiden naisten työllisyysastetta 0,6 prosenttiyksikköä. Lisäksi kaikilla ei ole työpaikkaa eikä paljon koulutusta, joten osa siirtyisi työttömiksi.

Kun nuorin lapsi on täyttänyt kolme, vähintään 80 prosenttia äideistä on töissä. Kotihoidontuki ei siis merkitse äitien jäämistä pitkiksi ajoiksi työmarkkinoiden ulkopuolelle, vaan kyse on väliaikaisesta vaiheesta. Elämänkaaren aikana naisilla on työvuosia vain noin yksi vähemmän kuin miehillä. Tarpeeseen pidentää naisten työuraa kotihoidon tukea leikkaamalla ei siis tunnu löytyvän perusteita.

– Enemmän huolta olisi ehkä syytä kantaa lapsettomien 20–59-vuotiaiden miesten työllisyysasteesta kuin pikkulasten äitien väliaikaisesta tilanteesta. Se on nimittäin äitien työllisyysastetta alhaisempi, Minna Salmi huomauttaa.

– Pitäisi nähdä, että kotona lasta hoitavat äidit tekevät yhteiskunnalle hyödyllistä työtä, vaikka se ei näykään työllisyysasteessa eikä bruttokansantuotteessa.

Julkinen keskustelu perhevapaista on hyvin työmarkkina- ja talouskeskeistä, mutta kun oman perheen ratkaisuja mietitään, vaa’assa painavat rahaakin enemmän arvot. Päätöstä ohjaavat ajatus siitä, mikä on pienelle paras ympäristö, sekä halu viettää aikaa lapsen kanssa.

Perheissä mietitään myös sitä, minkä ikäisenä oma lapsi voisi olla kypsä päivähoitoon, mistä hoitopaikan voi saada, mihin rahat riittävät ja miten arki saadaan rullaamaan, etenkin kun läheskään kaikki vanhemmat eivät tee säännöllistä 8–16 työpäivää. Myös käsitys päivähoidon laadusta vaikuttaa valintaan.

Kun pikkulasten vanhemmilta vuonna 2013 kysyttiin perhevapaista, valtaosa toivoi ansiosidonnaisen vanhempainvapaan pidentämistä siihen asti, että lapsi täyttää puolitoista vuotta. Pidennys pitäisi vastaajien mielestä lisätä vanhempien kesken jaettavissa oleviin päiviin.

Kotona lasta hoitavat äidit tekevät yhteiskunnalle hyödyllistä työtä, vaikka se ei näykään työllisyysasteessa eikä bruttokansantuotteessa.

Toive on ymmärrettävä, mutta samalla riskinä on, että perinteinen työnjako säilyy ja äidit käyttävät edelleen lähes kaikki vapaat. Jos tasavertaista vanhemmuutta halutaan edistää, tarvitaan kiintiöitä. Vuonna 2003 käyttöön otetun isäkuukauden myötä pidemmällä vapaalla olleiden isien määrä moninkertaistui vähitellen noin kolmannekseen.

Nyt pidempää isyysvapaata käyttää jo puolet isistä. Vuonna 2013 tullut nykyinen kiintiömallinen isyysvapaa ja mahdollisuus käyttää sitä lapsen kaksivuotispäivään saakka lisäsi käyttöä selvästi.

– Kun yksitoista vuotta sitten esittelimme 6+6+6-mallin, sanottiin, että isiä ei saa pakottaa kotiin. Nyt kiintiöitä ei enää nähdä mörkönä, koska tilastot ja myös kokemukset muista Pohjoismaista ovat osoittaneet, että niitä tarvitaan, Minna Salmi sanoo.

Perhevapaiden uudistus on ollut vuoden 2008 talouslaman jälkeen kovasti esillä. Hallitusohjelmassa uudistusta ei ole, mutta siitä huolimatta elokuun budjettiriihessä päätettiin sen käynnistämisestä. Uudistus ei tule olemaan helppo, sillä kuten perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko on todennut, tavoitteet ovat osin ristiriitaiset ja aikataulu tiukka. Uusi malli on tarkoitus ottaa käyttöön jo reilun vuoden päästä 1.1.2019.

Uudistuksella halutaan lisätä työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, yksinkertaistaa järjestelmää ja lisätä varhaiskasvatukseen osallistumista. Mahdollisuus hoitaa lasta kotona kolmevuotiaaksi asti halutaan säilyttää. Samalla uudistus halutaan tehdä ”julkisen talouden raamien puitteissa”.

Ehdotuksista ei valmistelijoilla ainakaan ole pulaa, sillä asiaa on pohdittu jo aikaisemmin useissa työryhmissä ja lisäksi työmarkkinajärjestöillä ja lähes kaikilla puolueilla on esittää oma mallinsa. Erilaisten x+x-mallien vertailun sijaan toivoisi, että uudistajilla olisi aikaa pohtia, miten se lisäisi perheiden hyvinvointia ja lapsen oikeutta hyvään hoivaan, vähentäisi pikkulapsiperheiden köyhyyttä ja vahvistaisi tasavertaista vanhemmuutta.

– Tärkein askel olisi pidentää isyysvapaata neljään kuukauteen ja näin turvata lapsen hoito ansiosidonnaisella päivärahalla aina vuoden ja kahden kuukauden ikään asti, ehdottaa Minna Salmi.

Ansiosidonnaisen pidentäminen parantaisi pikkulapsiperheen toimeentuloa ja olisi jo lähempänä vanhempien toivetta siitä, että tukea saisi kunnes lapsi täyttää puolitoista vuotta. Pidennyksen suuntaaminen isille tukisi tasa-arvotavoitetta.

Uudistusta tehtäessä on varmistettava, että vapaiden pitäminen on mahdollista kaikille perheille. Perheet ja elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia ja työ entistä pirstaleisempaa, joten joustavuutta tarvitaan lisää. Vanhempien pitäisi pystyä luomaan omalle perheelle mahdollisimman hyvä arki. Työnantajille mahdollisuus vapaiden pitämiseen hyvin lyhyinä jaksoina voi kuitenkin olla vaikea hyväksyä.

– Joustavuutta tarvitaan, eikä sitä pitäisi liikaa pelätä. Esimerkiksi Ruotsissa vapaita voi käyttää jopa 1/8 päivinä siihen asti, että lapsi on 12-vuotias, mutta vain hyvin harva käyttää näitä mahdollisuuksia, Minna Salmi sanoo.

Perhevapaamallin uudistaminen on tärkeä, mutta sen lisäksi työelämään tarvitaan joustoja nykyisen kokonaan töissä- tai kokonaan kotona -mallin sijaan. Kokonaisuuteen vaikuttaa myös varhaiskasvatuksen saatavuus, laatu ja hinta.

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamiseen olisi hyvät perusteet, sillä oikeuden rajoittaminen 20 tuntiin viikossa hankaloittaa työn vastaanottamista ja epäsäännöllisen työn tekemistä. Neljän tunnin päivät voivat olla myös haaste vauvaperheen arjessa ja jopa este isomman sisaruksen osallistumiselle varhaiskasvatukseen.

Perhevapaauudistuksessa, jos missä, pitäisikin huolellisesti arvioida eri vaihtoehtojen vaikutukset lapsiin.

”Ei alle vuoden vanha ole valmis päiväkotiin. Eihän se pysy edes pystyssä.”

”Olen ehkä vanhanaikainen, mutta minusta äidin kuuluu olla lapsen kanssa kotona.”

”Hiukan jännitti, palaako multa puurot pohjaan, mut ihan hyvin meni. Isäksi tulo ja kotiin jääminen on ollut tähän astisen elämäni parhaita juttuja.”

”Olen nyt työttömänä, koska päiväraha on isompi ja voin helpommin opiskella, hoitaa lasta ja tehdä satunnaisesti töitä.”

”On ollut niin ihana nähdä miten arki sujuu iskän ja poikien kesken. Eri lailla, mutta hienosti.”

”Hän toivoisi ekonomisteilta kokonaisvaltaisempaa tarkastelua ja palkattoman hoivatyön huomiointia.”

”Sopiva ikä viedä hoitoon on se kolme vuotta, mutta en tiedä, antaako talous myöten olla niin pitkään kotona.”

”Minä menisin jo mielelläni töihin ja isä jäisi kotiin, mutta meillä on palkoissa niin iso ero, ettei siinä ole mitään järkeä.”

• tasavertainen vanhemmuus
• työn ja perheen yhteensovittaminen, arjen ymmärrys
• riittävä korvaustaso, perheen taloudellinen turvallisuus, vanhempien jaksaminen
• molempien vanhempien mahdollisuus työssäkäyntiin, sukupuolten tasa-arvo
• perheiden moninaisuuden ja erilaisten elämäntilanteiden huomiointi, joustavuus
• yksinkertaisuus

• Ruotsin vanhempainvapaamalli on Pohjoismaiden joustavin, Suomen jäykin ja korvaustasoltaan matalin.
• Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa vapaan pitäminen osa-aikaisena on joustavaa ja ansiosidonnaista vapaata voi siirtää käytettäväksi lapsen 1. ikävuoden jäl-keen.
• Islannissa ja Ruotsissa on kolmen kuukauden kiintiöidyt jaksot kummallekin vanhemmalle.
• Ruotsissa vanhempainvapaat on jaettu puoliksi kummallekin vanhemmalle. Vanhemmat voivat kuitenkin siirtää osan vapaista toisilleen.
• Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa lähes 90 % kaksivuotiaista on varhaiskasvatuksen piirissä, Suomessa hieman yli 50 %.
• Isät käyttävät perhevapaista Islannissa 30 %, Ruotsissa 25 %, Norjassa 20 %, Suomessa ja Tanskassa alle 10 %.

Lähteet:
Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo, toim. Minna Salmi & Johanna Närvi, Raportti 4/2017, THL
Kolme myyttiä perhevapaista, Pohjoismaiden vanhempainvapaat vertailussa, Anneli Miettinen, Ajatushautomo Agenda, 2017
Koti ja perhe, lapsiperheen etuudet ja asumisen tuet, Kela

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 4/2017 -lehdessä.

Liisa Partio

Entinen viestintä- ja varainhankintajohtaja

Anna Autio

Valokuvaaja