Aino ja Terhi-kummi haaveilevat yhteisestä Ranskan-matkasta
Terhi Rasilo, 40, Helsinki
Minulla on kaksi kummilasta, joista Aino oli ensimmäinen. Ainon äiti on ystäväni, ja olen koko perheen kanssa paljon tekemisissä.
Kanssakäymisemme on arkista: ei vain sitä, että kummi tulee kahvipöytään ja lähtee kahden tunnin seurustelun jälkeen. Teemme asioita yhdessä ja puhumme kaikesta mahdollisesta.
Ihailen Ainon sosiaalisuutta. Hän on hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin ja esimerkiksi lähti vuosi sitten luonnontiedelukioon, jossa ei tuntenut entuudestaan ketään.
Tykkään seurata, miten hän toimii pikkusiskonsa kanssa. Viiden vuoden ikäero tuossa iässä on iso, ja aito yhdessäolo vaatii sopeutumista ja asettumista toisen tasolle, mutta Aino osaa sen.
Aino on taitava laittamaan ruokaa ja leipomaan, ja yhdessä on kiva kokkailla. Muutenkin on hauskaa: kerran kokeilimme keltuaisen ja valkuaisen erottamista pulloilla. Yritimme vaikka kuinka pitkään, ja yksi pullo taisi siinä hajotakin. Kesällä Aino löysi puhelimestaan pikkusiskon salaa ottamia irvistys-selfieitä ja päätimme ottaa itsestämme samanlaisia.
Omatoiminen ja määrätietoinen Aino on ollut pienestä pitäen. Kun hän jotain tavoittelee, hän tekee töitä sen eteen.
Aino Saarela, 16, Helsinki
Terhi on tosi sydämellinen ja avulias – aivan ihana ihminen. Ihailen Terhiä, sillä hän on rohkea, matkustanut paljon ja päässyt toteuttamaan itseään ja unelmiaan. Hänellä on ystäviä eri puolilla maailmaa, erilaisia ystäviä.
Emme juuri koskaan tapaa kahdestaan, mutta yhteisestä ajasta saa paljon irti, vaikka nähdään isommalla porukalla. Aina kun Terhi tulee meille, hän auttaa ruuanlaitossa, tyhjentää tiskikonetta ja tarjoutuu mihin vain hommiin.
Terhin asenne arkisiinkin asioihin on positiivinen, ja Terhin kanssa on mukava niitä tehdä. Olen itsekin alkanut omaksua samanlaista asennetta.
Tykkään siitä, että on paljon tekemistä. Välillä tuntuu, että aika menee hukkaan, jos en tee mitään. Haluaisin olla vähän rauhallisempi, kuten Terhi.
Terhi puhuu kanssani ranskaa, jotta kieli tulisi sujuvammaksi. Haaveilemme meidän kahden yhteisestä Ranskan-matkasta. Ehkä se toteutuu, kun olen kirjoittanut ylioppilaaksi. Terhi on opiskellut Lyonissa ja luvannut viedä minut sinne.
Juttu on julkaistu Lapsemme 3/2021 -lehden Kainalossa-palstalla.
Anu Kylvén
Kirjoittaja
Anna Autio
Valokuvaaja
Ladattavat materiaalit
Aiheeseen liittyvät
Kainalossa-sarjan aiempia juttuja
- Zoe on äidin oma rämäpää
- Snorklaus sopii rauhalliselle Rikulle ja Petri-isälle
- Eläimet ovat Tampereen Tuulin ja Tyynin yhteinen juttu
- Isässä parasta on, kun hän keksii retkikohteita
- Milaja-äiti tunnistaa Rogerissa paljon itseään
- Kaarina-mummo ihailee lapsenlapsensa sinnikkyyttä
- Tilannehuumori yhdistää äitiä ja poikaa
- Juhan mielestä oma äiti on vähän kiltimpi kuin äidit yleensä
- Rebekka Rohkea ja iskä kertovat, miksi yhdessä on mukavaa