Varhaiskasvatuksen rajaaminen lisää eriarvoisuutta
Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen heikentää lasten koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista. Suomen tulevaisuus voidaan turvata vain laajalla ja korkeatasoisella koulutuspohjalla. Laadukkailla varhaiskasvatuspalveluilla on keskeinen merkitys lasten kasvuympäristöstä johtuvien erojen tasoittajana. Tehokkainta olisi turvata kaikille lapsille joustavalla tavalla varhaiskasvatus, jossa on riittävä määrä pedagogisesti koulutettua henkilökuntaa. Joustavuus ei tarkoita sitä, että kaikki lapset olisivat kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa vaan sitä, että palvelut vastaavat mahdollisimman joustavasti kunkin lapsen hyvinvoinnin tarpeisiin.
Monet kunnat ovat jo päättäneet, etteivät ne tule rajaamaan varhaiskasvatuspalveluja muun muassa siksi, että tarveharkinta luo byrokratiaa ja sekin maksaa. Viranomaisten toiminnasta ja kunkin kunnan mahdollisuuksista riippuvainen tarveharkinta lisää lasten välistä eriarvoisuutta. Lasten tilanteet ovat keskenään hyvin erilaisia ja välillä nopeastikin vaihtelevia: vaadittu tarveharkinta tekee menettelystä tarpeettoman kankean.
Taloudellista sopeuttamista ajatellen yhteiskunta, joka kuljettaa mahdollisimman monta lasta mukanaan aikuisuuteen on myös taloudellisesti tehokas ja tuottava. Koulutus ja koulutuksellinen tasa-arvo on yksi merkittävistä yhteiskuntarauhan tukipilareista, ja tulisi siis nähdä investointina eikä menoeränä. Kun 15.12. tehtiin myös muita lasten keskinäistä tasa-arvoa vaarantavia päätöksiä, on mahdollista, että riskit kasaantuvat moninkertaisina joihinkin väestönosiin, vaikka juuri tällaista riskitekijöiden kasaantumista tulisi ehdottomasti välttää. Kaiken toiminnan takana ovat arvot. Vaikka talouden sopeuttaminen olisikin välttämättömyys, Suomen ei kannata ottaa kehityksessä askeleita taaksepäin ja rapauttaa tulevaisuuden todellisia edellytyksiä: lapsia ja heidän kasvuolosuhteitaan.
Helsingissä 17.12.2015
Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja, dosentti, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri